Työhaastattelun jälkeen paikka ei kiinnosta enää
Onko kokemuksia siitä, että haastattelun aikana työpaikka osoittautuu pertymykseksi eikä enää kiinnosta? Mitkä ovat olleet syitä?
Kommentit (55)
On ollut vastaavia kokemuksia. Tuleva esimies (toimitusjohtaja) haastatteli minut itse. Vaistosin ja ymmärsin heti, ettei tulla toimeen, peruin hakemukseni saman tien.
Kävin kerran haastattelussa, jossa kaksi tympeää Karenia tenttasivat minua siihen tyyliin, että päätin jo siellä, etten ota paikkaa, jos sitä tarjotaan. Ei onneksi tarjottu.
Minulle tuli tunne, että minusta tullaan imemään kaikki mahdollinen. En ole valmis uhraamaan omaa elämääni työlle.
Kyllä on ollut 3 sellaista tilannetta. Syitä hakupaikasta riippuen useita ja yksilöityjä. Yksi yhteinen nimittäjä ollut se, että rekrytoija/haastattelija antaa työyhteisöstä epäilyttävän kuvan, toinen on ollut työpaikkailmoituksen ja haastattelutilanteessa syntyneen käsityksen ristiriitaisuus, epäily ja vaisto ovat hyviä ohjaamaan.
Joo. Haastattelussa yksi haastattelija ei näyttänyt tykkäävän naamastani tai persoonastani ja se paistoi peittely-yrityksistä huolimatta kauas. Sanoin ei kiitos, toisaalle kelpasin kyllä.
Kyllä haastattelijan pitäisi ajatella yrityksen parasta, eikä antaa henkilökohtaisten tunteidensa vaikuttaa valintaan.
Aika monessa paikassa. Suhtautuvat hakijaan kuin pskn joka on pakko ottaa mutta mieluiten heitettäis loputkin työntekijät vaan pihalle. Alentuva, lähes vihamielinen suhtautuminen hakijaan. Hyvin tavallista.
Sama meno jatkuu jos menee sinne töihin. Valinnanvaihtoehtoja vaan ei ole.
Pari sellaista kokemusta ja fiilistä,onneksi mua ei valittu.
Juu. Ilmoitin kesken haastattelun, että tämä ei tunnu minun paikaltani ja otan vastaan toisen jo minulle tarjotun työn. Tämä asetti minut heihin nähden ostajan asemaan ja haastattelijamies suuttui 😆
On, useampikin. Yhdessä mahdollinen tuleva pomoni oli ihan kauhean tyly ihminen. Räpläsi kännykkää koko haastattelun ajan eikä ottanut katsekontaktia. Puhui töksäytellen. Parissa paikassa työn sisältö paljastui yksitoikkoiseksi. Yhdessä paikassa ilmoitettiin, ettei koko paikkaa ole edes avoinna enää. Minut kutsuttiin silti haastatteluun ja tarjottiin ihan eri hommaa. No epätoivoissani otin sen vastaan muutamaksi kuukaudeksi, mutta meni kyllä maku koko firmasta.
Kyllä, useita kertoja. Viimeisin oli sellainen, että haastattelijalla ei ollutkaan natsoja neuvotella palkasta, vaikka tiesivät mun palkkatoiveen eriävän heidän minimitarjouksestaan. Silti mut oli siis pyydetty haastatteluun.
Tuli sellainen olo, että aikaani on hukattu turhaan lätinään. Haastattelijalla TÄYTYY olla valmiudet puhua myös rahasta, tai työnantajasta jää niin huono kuva, ettei firmaan halua mennä töihin. Lisäksi lupasivat soitella saman viikon loppuun mennessä onnistuuko palkan sumpliminen.
Paikasta kuului vasta viikon päästä, joka sekin taas puhui omaa karua kieltään työntekijöihin suhtautumisessa & kertoi mulle, että varmasti ovat haastatelleet välissä muita. Onnekseni pystyin ilmoittamaan puhelimitse, että olen saanut vakityön paremmlla liksalla muualta. Meni hiljaiseksi haastattelija, eli yrittivät tolla kyykyttämisellä saada mut suostumaan alempaan palkkaan .
Tarkkana saa olla, ettei myy työpanostaan liian halvalla väärään paikkaan.
Toki. Työhaastattelu onkin molemmin puolinen haastattelu, jossa haetaan tietoa molemmin päin. Ja on ihan luonnollista, että kiinnostus loppuu, kun saa tarkempia tietoja tulevasta tehtävästä ja yrityksestä yleensäkin.
Sääli että moni ei ymmärrä työhaastattelun molemminpuolisuutta.
Kerran. Tajusin kesken haastattelun ihan kristallinkirkkaasti etten sopeutuisi työyhteisöön. Mielenkiinnon menettäminen työpaikkaa kohtaan oli niin äkillistä, että loppuhaastattelu meni metsään, ei edes tehnyt mieli kysyä mitään.
Parikin kertaa. Olin haastattelussa paikkaan mikä oli uusi. Haastattelun aikana kävi ilmi, että hakemuksessa ollut työnkuva ei täsmännyt. Keksivät haastattelun aikana kokoajan uusia tehtäviä. Tuli olo, etten todellakin halua sekaantua siihen prosessiin. Uudelle työntekijälle oltiin dumppaamassa kaikki mahdollinen ja vielä jotain siihen päälle. Toivoin, etten saisi sitä työtä, en saanut ja huokaisin helpotuksesta.
Haastattelu meni kivasta ja työ vaikutti mielenkiintoiselle. Esitin palkkatoiveen mikä oli ihan asiallinen. Haastattelussa kävi jo ilmi että palkkatoive oli heistä korkea. Jäivät miettimään. Olisivat halunneet minut heille töihin ja tarjosivat palkkaa mikä oli aivan naurettava. Emme päässeet yhteisymmärrykseen palkasta ja en ottanut työtä vastaan. Jälkeenpäin kävi ilmi jotain epämääräisyyksiä ko. firmasta. Ei jäänyt lopulta harmittamaan.
Ja vähän aiheen vierestä. Kerran olen myös jättänyt ottamatta työn vastaan omaa tyhmyyttä. Haastattelu meni tosi hyvin, työpaikka olisi ollut mielenkiintoinen ja firma loistava. Olisin saanut paikan. Mutta hakemuksesta haastattelukutsuun kesti älyttömän kauan. Oltiin jo ihan kesän kynnyksellä, ja töissä oltiin sovittu lomat ja tuuraukset. Silloinen työpaikka ei mitenkään olisi saanut paikattua tilannetta sillä aikataululla. Enkä mitenkään voinut / halunnut jättää työkavereita pulaan kesän ajaksi. Olisin mielellään aloittanut siellä kesän jälkeen. Tarvitsivat työntekijää jo kesäksi. Toki ymmärsin myös heitä. En ottanut työtä vastaan. Se oli virhe! ja tätä olen harmitellut, ei olisi pitänyt olla niin kiltti. Toisaalta tiedän, että edelleen toimisin samoin vastaavassa tilanteessa.
Olisin halunnut tarkempia tietoja työstä, mutta haastattelija sanoi siihen menevän liian paljon aikaa haastatteluajasta. Olin hölmistynyt, sikaa säkissä en ole ostamassa.
Otin työnpaikan vastaan vaikka alussa vaikuttikin oudolta koko touhu ja ajattelin että jotakin työtä sentään on,no 4 kuukautta ja monta itkua ja vapinaa myöhemmin tajusin että olis pitänyt vain kieltäytyä,hain koko ajan muuta työtä työsuhteen aikana, irtisanoin itseni ennen koeajan loppua. Porrassiivousta siis,mutta siinä firmassa matti kaikki asiat pahasti alkaen palkoista, tunnit kun lähetti,niin otettiin pois,sitten suututtiin kun sanottiin asiasta,myös työvälineet alkeellisia eikä mappeja, liinoja yms saanut riittävästi vaikka pyysi,lisäksi piti huuhdella sitä p"askaista moppia ja käyttää seuraavana päivänä:D ja epäkohdista ja asioista Sanoin mutta sitten kostautui,työilmapiiri surkea, oma hoviluokka ,Työnantaja oli oikein veemäinen joka piti roolia yllä.
Itse kysyn nykyään aina palkka-asiaa. Säästyy molempienaikaa. Nykyisessä paikassa olenkin saanut palkkatason hilattua suht asialliseksi, niin ei tuota laskeakaan viitsi.
Vierailija kirjoitti:
Juu. Ilmoitin kesken haastattelun, että tämä ei tunnu minun paikaltani ja otan vastaan toisen jo minulle tarjotun työn. Tämä asetti minut heihin nähden ostajan asemaan ja haastattelijamies suuttui 😆
Minusta käyttäydyit tuossa huonosti, eikä tuollaisen ilmoittaminen ole mukavaa toisellekaan. Olisit yhtä hyvin voinut olla tuhlaamatta tämän aikaa, jos jo toinen paikka kerran niin kiinnosti.
Ihminen hänkin on ja rekry-tilanne on AINA työpaikan myymistä. En palkkaisi sinua, kuulostat ulkulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu. Ilmoitin kesken haastattelun, että tämä ei tunnu minun paikaltani ja otan vastaan toisen jo minulle tarjotun työn. Tämä asetti minut heihin nähden ostajan asemaan ja haastattelijamies suuttui 😆
Minusta käyttäydyit tuossa huonosti, eikä tuollaisen ilmoittaminen ole mukavaa toisellekaan. Olisit yhtä hyvin voinut olla tuhlaamatta tämän aikaa, jos jo toinen paikka kerran niin kiinnosti.
Ihminen hänkin on ja rekry-tilanne on AINA työpaikan myymistä. En palkkaisi sinua, kuulostat ulkulta.
Minustakin vähän tökeröä käytöstä haastateltavalta, mutta myös haastattelijalta jos hän on oikeasti näyttänyt suuttumuksensa.
Kyllä varmaan suuri osa työpaikoista ymmärtää jo nykyään, että haastattelu on kaksisuuntaista. Työpaikkaa pyritään myymään haastateltavalle ja haastateltava pyrkii myymään osaamistaan työpaikalle.
Mä olin monta vuotta sitten, joskus 90-luvulla, Rautakirjalla työhaastattelussa R-kioskin myyjän paikasta. Haastattelu oli pääkallopaikalla ja sen teki joku niitten superhaastattelija. Mä ajattelin hakevani matalapalkkatyötä, osa-aikamyyjänä, lähiökiskasta. Haastattelusta olisi voinut luulla, että haen Rautakirjan toimitusjohtajan tehtävää, niin perusteellista, ja psykologista, kun olla ja voi. Jo puolessa välissä, teki mieli nousta ylös, ja lähteä menemäön. Istuin kuitenkin kiltisti loppuun asti ja vastailin aivan puuta heinää typeriin kysymyksiin. Muistan hyvin, kun se kysyi, että mikä olisi mun unelma-ammatti, niin vastasin, että hautausmaan hoitaja. Siellä saisi olla ihan rauhassa. Yllättäen mua ei valittu avoinna olevaan unelmaduuniin.
Kyllä. On tullut olo,että firmassa kaikki ei ollut ok. Olen luottanut vaistoon.