Lue keskustelun säännöt.
Kerätään tähän merkkejä siitä, että joku on kyllästynyt seuraasi
12.05.2022 |
Eli aloitan. Hän ärsyyntyy helposti ja hakemalla hakee syyn siihen sinun käytöksestäsi. Jos kysyt mikä häntä vaivaa saat pahimmillaan raivoamista.
Kommentit (28)
Itse olen kokenut, että monesti silloin kun huomaat, että vain sinä itse olet se, joka kysyy, etkä koskaan ole se, jolta kysytään
Tai olet se, joka kertoo mutta, jos maltat, niin huomaat, ettei toinen kerro sulle, ainakaan kysymättä mitään.
Ikisinkkuna ja lapsettomana minua ärsyttää toisinaan myös he, jotka menevät kumppaninsa tai lapsiensa taakse.
Eli esim. "Ei täs nyt oo ennättänyt soitella tai laittaa viestiä kun kumppani sitä tai tota ja lapsi tai lapset niin ja näin".
- Ei tuossa muutama ärsyttäisi mut kun samoilla ihmisillä on kuvitelma, että jos ha kun heidän ylhäisyytensä esittää itse jotain niin aloittavat piinaavab kuullustelun, ellet ole heti valmis heidän ehdotuksensa tai vastaa välittömästi heidän viestiinsä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt nyt kolme kertaa sopia hyvän ystäväni kanssa tapaamista jutellaksemme aiheesta, joka on todella tärkeä, ja jonka lakaiseminen maton alle ei tule kysymykseenkään. Asian selvittämättä jättäminen muuttaisi koko ystävyytemme dynamiikkaa, enkä oikeastaan usko voivani suhtautua koko ihmiseen kuten ennen.
Kolme kertaa sovittu tapaaminen on mennyt ohi, joko kaverin äkisti muuttuneiden työkuvioiden takia tai hän on sopinut samalle ajalle jotain muuta. Kaverilla ei ole ollut edes pokkaa itse suoraan perua tapaamista, vaan olen joutunut rivien välistä lukemaan, ettei tapaaminen taaskaan onnistu. Pahoitteluja en ole kertaakaan kuullut, vain tyhjänpäiväistä länkytystä. Kaverin muuttuneet työkuviot eivät ole ikinä olleet sellaisia, että tapaamista ei olisi voitu järjestää. Oikeasto tuntuu että on heittänyt vain tekosyyn, jonka varjolla vältellä.
Tulee ihan väkisinkin tunne, ettei tuo ihminen arvosta kenenkään muun aikaa kuin omaansa, ja ettei häntä edes kiinnosta selvittää tätä asiaa kanssani. Jään todella mielenkiinnolla odottamaan ehdottaako ITSE ikinä uutta tapaamista. Minä kun en sitä enää todellakaan aio tehdä.
Mä lopetin olemasta se joka aina otti yhteyttä. Nyt oon sit yksin. Ehkä olisi pitänyt toimia samoin, kuin ennen näemmä. Kyllä se ghostaaminen satutti ja itketti tosin monet kerrat.
Kummasti tosiaan hiljelee sosiaalinen elämä, kun lopettaa yksipuolisen panostuksen yhteydenoidossa..
Mutta toisaalta, miten tärkeä muka on sille toiselle, jos ei ole kiinnostusta pitää kontaktia tasapuolisesti yllä.. Tuskin kovinkaan.
Kyllä yli puolet elämästäni nämä ystävät olin tuntenut. Aina minä joka oton yhteyttä. Loetin ja jäin yksin. En kovin iloinen Kyllä nyt yksinkään ole. Kutkuttaa vaihtoehto nöyrtyä ja viestittää.
En tiedä mitä olen tehnyt väärin mutta huomaan, että ellen itse aktiivisesti soittelisi tai olisi muutoin olisi yhteydessä ihmisiin, joiden vielä uskottelen olevan kavereitani tai
Muutoin läheisiä, niin menisi varmaan toinenkin viikko, että joku heistä saattaisi olla minuun yhteydessä. - Onneksi sentään joku; ei se määrä, vaan laatu.
Kuutenkinn kun itselläni ei ole kumppania tai omia lapsia,niin kyllä sitä joitain kertoja on käynyt mielessä, että kuolenko sitten joskus yksinäisenä
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä olen tehnyt väärin mutta huomaan, että ellen itse aktiivisesti soittelisi tai olisi muutoin olisi yhteydessä ihmisiin, joiden vielä uskottelen olevan kavereitani tai
Muutoin läheisiä, niin menisi varmaan toinenkin viikko, että joku heistä saattaisi olla minuun yhteydessä. - Onneksi sentään joku; ei se määrä, vaan laatu.
Kuutenkinn kun itselläni ei ole kumppania tai omia lapsia,niin kyllä sitä joitain kertoja on käynyt mielessä, että kuolenko sitten joskus yksinäisenä
Lopetin myös yhteydenpidon ja tapaamisten ehdottelun koska tuntui että se olin vain minä. No,kukaan ei ole sittemmin kysellyt perääni.Olen sosiaalisessa työssä mutta vapaa-aikani vietän täysin yksin enkä saa kutsuja koskaan minnekään. En usko että työkaverini ikinä uskoisivat miten yksinäistä elämää vietän. Onneksi viihdyn yksin ihan hyvin mutta silti olisi kiva kun aina kadulla tuttuja tavatessapitää nyt olla enemmän yhteydessä joskus toteutuisi.
1. Hän on olemassa
2. Minä olen olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä olen tehnyt väärin mutta huomaan, että ellen itse aktiivisesti soittelisi tai olisi muutoin olisi yhteydessä ihmisiin, joiden vielä uskottelen olevan kavereitani tai
Muutoin läheisiä, niin menisi varmaan toinenkin viikko, että joku heistä saattaisi olla minuun yhteydessä. - Onneksi sentään joku; ei se määrä, vaan laatu.
Kuutenkinn kun itselläni ei ole kumppania tai omia lapsia,niin kyllä sitä joitain kertoja on käynyt mielessä, että kuolenko sitten joskus yksinäisenäLopetin myös yhteydenpidon ja tapaamisten ehdottelun koska tuntui että se olin vain minä. No,kukaan ei ole sittemmin kysellyt perääni.Olen sosiaalisessa työssä mutta vapaa-aikani vietän täysin yksin enkä saa kutsuja koskaan minnekään. En usko että työkaverini ikinä uskoisivat miten yksinäistä elämää vietän. Onneksi viihdyn yksin ihan hyvin mutta silti olisi kiva kun aina kadulla tuttuja tavatessapitää nyt olla enemmän yhteydessä joskus toteutuisi.
Niin tuttua, niin tuttia. Tosin korona vei työni.. Ja vaikka viihdyn minäkin oikein hyvin itsekseni, niin valehtelisin jos väittäisin että en kaipaa ihmisten seuraa tai sitä että voisin jakaa ja kokea asioita välillä myös jonkun tai joidenkin toisten kanssa. - Olisi näin joku, jonka kanssa myöhemmin voisi muistella tapahtuneita...
Mutta tsempit kaikille kohtalotovereille. Ketjussa näkee, että emme ole yksin asian kanssa. Ap
Kummasti tosiaan hiljelee sosiaalinen elämä, kun lopettaa yksipuolisen panostuksen yhteydenoidossa..
Mutta toisaalta, miten tärkeä muka on sille toiselle, jos ei ole kiinnostusta pitää kontaktia tasapuolisesti yllä.. Tuskin kovinkaan.