Olen oikea luuseri tässä elämässä

Olisi vaikka mitä mahdollisuuksia vielä näin 44-vuotiaanakin. Ulkonäköä, mutta en jaksa panostaa siihen tarpeeksi ollakseni se paras versio itsestäni.. Nytkin pitäisi olla lenkillä ja treenata, mutta löhöilen viltin alla kotona. Ihan hyvä työ, jossa voisin edetä vielä, mutta en jaksa tai saa itsestäni siinä enempää irti, vaikka haaveilen yleneväni vielä. Luovuutta ja taitoa erilaisiin harrastuksiin, mutta en saa itseäni alkamaan tehdä mitään niiden eteen. Hyviä ihmissuhteita, mutta en jaksa olla aktiivinen tai antaa niille kuin minimin. Ajatuksia ja näkemyksiä yhteiskunnalliseen toimintaan, mutta en saa mentyä mukaan mihinkään. Hyvä parisuhde, jolle en jaksa antaa juuri mitään. Ja vaikka mitä muita samanlaisia esimerkkejä elämästäni. Mietin, että mihin elämän energiani on hävinnyt ja miten olen tällainen luuseri, etten saa mitään kunnollista aikaiseksi, vaikka mahdollisuuksiakin olisi vaikka mihin. Hävettää jo olla tällainen vätys.. Tuntuuko tutulta kenestäkään muusta? Onko se tämä ikä vai mikä?