Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa kipuja ja kremppoja? Itkettää vain
12.05.2022 |
Olen 40-vuotias kahden pienen lapsen äiti. Muutaman vuoden sisällä minulla on pettänyt olkapää, selkä ja molemmat polvet. Lääkärin mukaan todella huonoa tuuria, ei liity toisiinsa nuo. Kipulääkkeet auttaa jonkin verran, mutta ei täysin. Noita ei aiota leikata, eivät kuulemma vaadi leikkaushoitoa. Jumppailen fysioterapeutin ohjeen mukaan niitä, ja se ja lääkkeet on ainoa hoito. Mutta täysin kuntoon en tule, ei kulumia voi jumpata ehjiksi.
Itkettää tämä tilanne. Välillä kivut on niin kovat että en jaksa viedä lapsia päiväkotiin, vaan jäädään kaikki kotiin, kun minä siis olen työtön. Haen koko ajan töitä mutta mitenhän saan työn kun olen näin kremppainen. Oiskohan täällä jotain vertaistukea?
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turha luulla että saisit töitä kun olet tuollainen.
Sulta tais mennä ohi että aloittaja kertoi kaipaavansa henkistä tukea ja muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien kokemuksia siitä miten suhtautua vaikeaan tilanteeseensa, ei sadistisen palstapellen v*ttuilua.
Tuttu tunne mutta jonkun verran tottuu ajan kuluessa. Mutta ottaa herkemmin pattiin nämä...voi voi kun kynsi tai hammas lohkeaa. Yritä pysyä poissa Tramaleista ja muista myrkyistä jos suinkin kestät. Meillä "helppoa" kun voi päivälläkin torkahtaa vaikka pitkät yöt meneekin kärvistellessä.
t. "onnellisesti" jo tk eläkkeellä
Miten sulla voi olla noin pahat kulumat?
Motion IS lotion.
Fyssarilta harjoitusohjelma ja siitä sitten kuntoutumaan. Toki ohjeita löytyy myös esim. Instadta ja ytstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän samaa. Olen 47, mutta mun vaivalista on pitkä kuin nälkävuosi. Nuorena onnettomuudessa murtui selkänikama, se vaivaa pysyvästi. Polvissa on paha kuluma, oma syy kun olin 20 v vaikeasti ylipainoinen. Fibromyalgia aiheuttaa kipuja ja väsymystä. Nyt kaupan päälle vaihdevuosioireet joita ei tosin juuri huomaakaan kaikkien noiden kipujen ja jäykkyyksien ja vaivojen alta.
Mä olen kyllä työelämässä. Istumatyö sentään onnistuu. Mutta juuri oli nolo tilanne, kun järjestivät jonkun tiimin virkistyspäivän, enkä minä voinut osallistua koska siellä oli kävelyä sen lisäksi että sporttisia kisoja. En kertonut syytä, koska raihnaiseksi tunnustautuminen voi aiheuttaa potkut, keksin hyväksyttävämmän tekosyyn. Kipulääkkeitä syön joka päivä, tarvittaessa opiaatteja mutta peruslääkityksena Lyricaa.
Eniten vatuttaa se että jotenkin tuntuu että loppuelämä on pelkkää tylsää lusimista äärimmäisessä yksinäisyydessä terveysongelmien kahlitsemana. Tekisi mieli alkaa ryypätä tai jotain.
Minulla vähän sama. Tosin rikki ei ole kuin selkä. Töitä ei saa kun on tällainen. Paljon tsemppiä!