VÄITÄN, että ongelmistaan puhuminen ja terapiat ovat suurelta osin ajanhukkaa ja jopa haitallista

Tällaistahan se on kun mutulla mennään.

Vierailija kirjoitti:

Saattaa vaikuttaa siltä siksi, koska henkiset prosessit vievät pitkään, eivätkä kaikki etene yhtä nopeasti jos ollenkaan. Oma tieni pois monimutkaisesta masennusvyyhdistä vei melkein kymmenen vuotta, mutta nyt voin hyvin ja olen tyytyväinen. Tuo kaikki vaati paljon työstämistä, jotta suuri määrä solmuja aukesi.

Oletko aivan varma, ettei masennus olisi tuossa 10 vuodessa jo muutenkin parantunut?

Ap

Riippuu millainen henkilö on ja millainen on se, jolle asioista puhuu. Joillekin sopii, joillekin ei. Itselleni ei ole koskaan sopinut.

Ongelmien takia minut on käytännössä pakotettu terapiaan. Pari kertaa riitti. Jäi kyllä niin kusetettu olo. Ja merkinnät papereihin.

Terapiasta hyötyy ne, jotka hakeutuvat terapiaan. Terapiaan pakotetut eivät hyödy terapiasta, ja heille siitä voi olla myös haittaa.

Näin kriisiapututkimukset paljastavat. Eli riippuu ihmisestä.

Psykoterapian hyödyistä on heikosti todisteita. Muista terapian muodoista on enemmän todisteita hyödyistä.

Väitä pois. Vaikka mulle avioliittoterapiasta ei ollut mitään hyötyä, en silti sano, etteikö siitä jossain tilanteissa ja joillekkin ihmisille ole suurtakin hyötyä. 

Vierailija kirjoitti:

Saattaa vaikuttaa siltä siksi, koska henkiset prosessit vievät pitkään, eivätkä kaikki etene yhtä nopeasti jos ollenkaan. Oma tieni pois monimutkaisesta masennusvyyhdistä vei melkein kymmenen vuotta, mutta nyt voin hyvin ja olen tyytyväinen. Tuo kaikki vaati paljon työstämistä, jotta suuri määrä solmuja aukesi.

Samoin, kesti todella pitkään, että vaikea masennussyndroma hellitti. En käyttänyt mitään ihmisten ammattiterapiaa, vaan omaan persoonaani sopivampia keinoja.

Kaikki eivät ole samasta puusta, joten toiselle hyödyllinen voi olla toiselle jopa haitallista.

Vierailija kirjoitti:

Terapiasta hyötyy ne, jotka hakeutuvat terapiaan. Terapiaan pakotetut eivät hyödy terapiasta, ja heille siitä voi olla myös haittaa.

Näin kriisiapututkimukset paljastavat. Eli riippuu ihmisestä.

Minä hakeuduin terapiaan, se oli oljenkorteni vaikeassa tilanteessa.

Vuoden "terapian" jälkeen olin lähinnä turhautunut, eikä mitään apua/edistystä ollut tapahtunut, päin vastoin. Hyvät terapeutit ovatkiven alla, ja ymmärsin liian myöhään, miksi omalla tyhjäntoimittajallani oli runsaasti vapaita aikoja. 🙄

Se, että jokuon Kelan hyväksymä terapeutti, ei tarkoita että hänestä olisi mitään hyötyä, että olisi osaava ja sopiva työhönsä.

-Kantapään kautta oppinut

Olen ap:n kanssa täysin samaa mieltä.

Voi olla monesti totta, riippuu tietty kenelle ongelmistaan puhuu. Jos niistä puhuu samaa kokeneelle, tai sellaiselle jolla on kykyä asettua sinun asemaasi, voi puhuminen auttaa. Minä tein virheen että puhuin yhdelle kaverille joskus asioista, jotka vaivasivat minua ja hän lähinnä haukkui minut hermoheikoksi ja yrtti passittaa terapiaan. Ja kyse oli hei ihan normaaleista asioista, kuten esim. pelotti ajatus muutosta uudelle paikkakunnalle, jossa en tunne ketään, töissä oli vähän hankalaa..jne. Enkä mitenkään jankannut näistä aiheista vaan mainitsin ehkä pari kertaa hänelle. Tuli vähän höntti olo että jaha selvä :D Ja ei, en mennyt näiden vuoksi terapiaan.

Konkreettisia vinkkejä niille, jotka haluavat.

1. Tunne on seurausta tehon fysiologisen tilan muutoksesta, jonka aivojen kuorikerros kategorisesti asettaa johonkin emootioryhmään esim. että tämä fysiologinen tila on iloa ja tämä taas kateutta. Teorian nimi: James-Lange teoria. Lähde: Standfordin yliopiston neurotieteiden luennot

2. Palauttamalla itsesi mieluisaan aikaan, jolloin olit tyytyväinen tai iloinen pitäisi olla toimiva; samoin keholle miellyttäväksi koetut asiat kuten liikunnan jälkeinen anandamidiryöppy muuttavat vääjäämättömästi mielen iloiseksi.

3. Liika glutamaattipitoisuus aivoissa johtaa hälinätilaan tai mielen heinäsirkkamaiseen hyppimiseen impulsista toiseen. Magnesium l-threonate -ravintolisä ylittää veriaivoesteen ja muuttaa tätä tärkeää, mutta myös ahdistusta aiheuttavaa välittäjäainetta rauhoittavaksi ja inhiboivaksi gaba:ksi (samaan gabaan vaikuttavat sinun bentsodiatsepiinisi siis sitoutuen gabareseptorin allosteeriseen kohtaan).

3.tunne on hyvin ohikiitävä fysiologista tilaa seuraava välittäjäainemuutos, joten älä anna sille ohjaksia käsiin eli älä pitkitä tunnetilaa siis negatiivista sellaista. Anna tunteen lipua ohitsesi, kuten ilkeäkielisten pahansuovat sanatkin tekevät. Et edes kuullut niitä puhumattakaan että jäisit niihin jumiin.

Jos jäät märehtimään jotakin, katkaise se esim. jääkylmällä suihkulla, johon tarkkaavuutesi heti kiinnittyy. Henkiinjäämisen tarpeellisuus ylittää omissa ajatuksissa rypemisen.

4.ankkuroi eli ehdollista miellyttävä tunnetila itsellesi jonkin reaktion avulla esim. käsien puristaminen nyrkkiin, kun tarvitset keskittymistä tai äänetön itsepuhelumantra, kun haluat laskea vireystilaasi. Ehdollistaminen täytyy siis aloittaa, kun pääset haluttuun tilaan luonnollisesti, jotta pääsisit palauttamaan itsesi tähän tilaan myöhemminkin.

5.ashwagandha ja l-teaniini varsinkin yhdessä vähentävät voimakkaasti stressireaktion ja pitkittyneen stressin vaikutusta mieleen ja kehoon. Kokeile vähän isompaa annosta, jos ei ensimmäinen kerta tunnu tepsivän. Huom! Ei säännölliseen käyttöön, vaikka ovat haitattomia.

6. Kirjoja luettavaksi: Minna Huotilainen " Näin aivot oppivat" , Satu Pihlaja " Aikaansaamisen taika" ja Jarmo Liukkonen "Psyykkinen vahvuus".

7. Usein syöminen ja napostelu sekä välipalat heittelehtiyttävät verensokeria sen tasapainottamisen sijaan. Mitä enemmän korkean glykeemisen indeksin ruokia syöt ja mitä useammin päivässä, sitä voimakkaammin verensokeritasot

vuoristoratamaisesti liikehtivät ja se heijastuu tietenkin myös mielialaan. Vhh ja pätkäpaasto esim. (16:8-ateriaikkunamalli) ja rasvan, kasvisten ja laadukkaan proteiinin lisääminen ruokavalioon ovat mitä parhain apu myös mielialalle ja jaksamiselle.

Jos vain keskittyy tähän päivään tai ja on luonut itselleen hyvän elämän, niin menneisyys ei vaikuta mitenkään. Ja sitten jos jotain pomppaa menneisyydestä esiin, siihen on tunneside, ja sen uudelleen kokeminen vähentää sitä tunnesidettä, että homma hoituu itsekseen.

Yleisesti kuitenkin uskotaan, että menneisyyden traumat aiheuttavat tämän päivän ongelmat jopa sairastumisia myöten. Jos niin, niin sen kaivaminen esiin voi auttaa.

Mulla ei kuitenkaan ole omakohtaista kokemusta selaisesta, ja jos olen jotain kaivanut esiin, niin sen tunnesidos on kadonnut, mutta sillä ei ole merkitystä muutenkaan, ja pahimmassa tapauksessa olen saanut trauman, että mieluummin varovasti, jos menneisyys alkaa puskea päälle, ja kun on vahvimmillaan normaalina, eikä kun on heikoimmillaan, josta voi saada trauman.

Kävin työpsykologilla työterveyden lähetteellä. Puhuttiin työpaikan kiusaamisesta ja yksityiselämän vaikeista tilanteista muutaman kerran ajan. Jo ekan kerran lopuksi sanoin, että minulla on nyt vaan entistä kamalampi ja ahdistuneempi olo, kun halusit että kerron sinulle mahdollisimman yksityiskohtaisesti sen työpaikan ikävän tilanteen. Voisimmeko seuraavalla kerralla tehdä jotain muuta kuin vain laittaa minut kertomaan ikävistä asioista.

Noh, seuraavalla kerralla hän ohjasi minut puhumaan ikävistä asioista, kunnes sitten alkaakin olla että nyt meidän aika on loppumassa. Kolmannella ja viimeisellä kerralla älysi sentään kirjoittaa sinne lehtiöönsä ja oikein toistaa ääneen, että "puhuminen ei auta", kun oli taas ainoastaan johdattanut minut ajattelemaan ja märehtimään ne ahdistavat asiat. En enää toivottanut hei hei vaan hyvästi, en usko että oikeasti meni perille tuollakaan kerralla, että olisi pitänyt nyt hänen keksiä jotain muuta.

Olen samaa mieltä. Aivan turha vatvoa vaikka miksi vanhemmat olivat kuspäitä. Koska olivat vaan! Tai miksi joku teki mitä teki. Koska se vaan teki niin! Samoin pariterapia on turhaa, jos joutuu sinne menemään niin koko homma on jo liian kuralla.

Mutta sitten jos itse haluaa ymmärtää miksi joku asia vaivaa, siitä on hyvä jutella. Jos tuntuu että jollain toisella voi olla avartava näkemys.

Puhuminen on ihan yliarvostettua.

Ap mitätöi toiset ihmiset ja mielenterveyden haasteet jotka voivat olla pahimmillaan invalidisoivia ja puhuu samaan aikaan empatian puutteesta ongelmana. Täysin käsittämätöntä huttua voi joku suoltaa näppäimistöltään.

Mielestäni terapia auttaa ainoastaan gaslight-tilanteissa kun ihminen itse ei ehkä ymmärrä koko tilannetta selkeästi. Mutta silloinkin juttelu fiksulle kaverille auttaa ihan yhtä hyvin kuin joku virallinen terapeutti.