Omaishoitajat vs. pienten lasten vanhemmat - miksi vain toisille riittää empatiaa?

heti tuli alapeukkuttajat paikalle :D

Suomessa on lapsi v i ha mielinen kulttuuri.

Ei tajuta, että tarvitaan uusia veronmaksajia ja ihmisiä pyörittämään yhteiskuntaa, kun työikäinen väestö ikääntyy.

Ei sinnepäinkään sama.

Se omaishoitoa tarvitseva on "jo olemassa". Niiden lapsien hankkimista taas olisi ehtinyt vielä miettiä.

Olen ollut pienen lapsen omaishoitaja. Oli raskasta, mutta en käynyt töissä omaishoidon takia. Työelämä ja pienen lapsen vanhemmuus on vaikea yhdistelmä.

Ehkä on kuitenkin eri asia hoitaa sairasta vanhusta kuin pientä lasta. Veikkaisin ensimmäisen olevan paljon raskaampaa.

Olen ylpeä siitä, että olen ollut omaishoitaja. Se on tärkeää työtä.

Minulla on ollut ollut hoidettavana molempia, ihan eri asia. Kukaan tuskin haaveilee pääsevänsä omaishoitajaksi, suurin osa vanhemmista taas on halunnut lapsia. Lapset kasvavat ja kehittyvät koko ajan, homma helpottuu sitä mukaa kun kasvavat ja oppivat omatoimisemmiksi. Pienten lasten kanssa puuhasteluun liittyy väsymyksen lisäksi myös iloa ja ylpeyttä omista lapsista. Itsekin on vielä suht nuori ja jaksava jos lapsia hankkii 20-40-vuotiaana. Jotkut vanhoilla päivillä isäksi tulleet eivät ehkä jaksa niin paljon.

Omaishoitoon liittyy samoja toimenpiteitä kuin lastenhoitoon mutta parannusta ei ole näköpiirissä. Yleensä tilanteeseen on jouduttu, ei sitä ole toivottu, henkinen sopeutuminen vie aikaa. Hoitamista voi varjostaa suru hoidettavan kunnosta, ja omastakin tilanteesta. Moni omaishoitaja on vanha, ehkä jo eläkkeellä, omat lapset on hoidettu ja on ajateltu että vihdoin pääsee elämään itselleen ja lepäämään. Jaksaminen ei ole samaa mitä nuorempana. Eikä se hoidettava aikuinen ihminenkään pursua samanlaista iloa ja toiveikkuutta kuin lapset joilla on elämä edessä. Moni hoidettava on katkera ja ahdistunut.

Ehkä sitä pidetään luonnollisempana, että hankitaan lapsia. Vanhemmuus on asia, jota joutuu opettelemaan. Ei se suju ihan tuosta noin vain.

Lapset pieniä ja hoidettavia vain muutaman vuoden - koko ajan taidot kehittyy ja se helpottaa vanhemman työtä. Omaishoitajuus voi kestää vaikka vuosikymmeniä ja usein hoito vaan käy vähitellen raskaammaksi kun hoidettavan kunto heikkenee. Myös iällä on suuri merkitys. Yleensä 30v vanhempi on jo fyysisesti paljon paremmassa kunnossa kuin 70v omaishoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut ollut hoidettavana molempia, ihan eri asia. Kukaan tuskin haaveilee pääsevänsä omaishoitajaksi, suurin osa vanhemmista taas on halunnut lapsia. Lapset kasvavat ja kehittyvät koko ajan, homma helpottuu sitä mukaa kun kasvavat ja oppivat omatoimisemmiksi. Pienten lasten kanssa puuhasteluun liittyy väsymyksen lisäksi myös iloa ja ylpeyttä omista lapsista. Itsekin on vielä suht nuori ja jaksava jos lapsia hankkii 20-40-vuotiaana. Jotkut vanhoilla päivillä isäksi tulleet eivät ehkä jaksa niin paljon.

Omaishoitoon liittyy samoja toimenpiteitä kuin lastenhoitoon mutta parannusta ei ole näköpiirissä. Yleensä tilanteeseen on jouduttu, ei sitä ole toivottu, henkinen sopeutuminen vie aikaa. Hoitamista voi varjostaa suru hoidettavan kunnosta, ja omastakin tilanteesta. Moni omaishoitaja on vanha, ehkä jo eläkkeellä, omat lapset on hoidettu ja on ajateltu että vihdoin pääsee elämään itselleen ja lepäämään. Jaksaminen ei ole samaa mitä nuorempana. Eikä se hoidettava aikuinen ihminenkään pursua samanlaista iloa ja toiveikkuutta kuin lapset joilla on elämä edessä. Moni hoidettava on katkera ja ahdistunut.

Ihan fyysisesti vaipoissa olevaa lasta on miellyttävämpi hoitaa kuin esim. vaipoissa olevaa vanhusta. Lapsi on luonnostaan tarvitseva. Lapsissa on elämänilo ja energia, vaikka olisi sairaskin lapsi.

Kummallinen aloitus, miksi näitä pitää verrata?

Omaishoidettavat ovat yleensä vanhuksia ja jo palkkansa saaneet.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on lapsi v i ha mielinen kulttuuri.

Ei tajuta, että tarvitaan uusia veronmaksajia ja ihmisiä pyörittämään yhteiskuntaa, kun työikäinen väestö ikääntyy.

Meidän siis pitäisi kasvattaa väestöä jotta olisi lisää väestöä elättämään edellinen sukupolvi? Talouselämässä tätä kutsutaan Ponzi-huijaukseksi.🤣

Onko aloittajalla kokemusta molemmista?

Omaishoitajuus on jo henkisesti paljon raskaampaa. Miltä tuntuu ku puolisosta tulee sänkypotilas ja siivoat sen kusi- ja paskavaipat monta kertaa päivässä? Vähän eri asia kuin vauvan vaipanvaihto.

Omaishoidan lasta. Ei ole kukaan voivotellut eikä ole tarviskaan. Toisaalta harvalle olen tilannetta avannut edes.

Kun hoidat pientä lasta olet alle 40 , terve, pystyt liikkumaan normaalisti ja käyt töissäkin. Lapsi voi valvottaa, mutta yleensä nukkuu jonkun tunnin putkeen eikä saa ulko-ovea auki tai liettä päälle jne.

Omaishoitajat ovat lähes yhtä raihnaisia kuin hoidettavansa, kyllä tiedän että myös lapsella voi olla omaishoitaja. Oli kumpi vaan niin väitän, että omaishoitaja on paljon enemmän kiinni ja pääsemättömissä kuin pikku lapsen vanhempi. Epävirallisia hoitajia on pilvin pimein virallisten lisäksi.

Empatiasta tai sen puuttumisesta en osaa sanoa.

Kun lapseni oli pieni en tuntenut tai kaivannut empatiaa, miksi olisin. Elämän tilaanteeni oli normaali: valvottava lapsi ja aamulla töihin.

Kun hoidin oman työn ohella vanhempiani noin 5 vuotta, en kaivannut empatiaa vaan apua. Jos tilanne olisi jatkunut vielä toiset viisi vuotta olisin tarvinnut tod.näk tarvinnut sitä empatiaa tai lähetettä suljetulle. Tiesin mitä oli odotettavissa , mutta se ei sulje pois sitä ettei tilanne ollut normaali.

Jos hoitaa 105  kiloista  isoa miestä , ei häntä  pysty edes nostaan tai siirtämään yksin  sängyssä. Ja hoitaja voi olla  77 vuotias  ja 52  kiloinen hauras vanhus. Mieti nyt sitä eroa.   Lapset kai harvoin ovat  ihan harhaisia tai  sekopäisiä.  Sijaista et saa edes tutuista. Jokut ovat myös  itsepäisiä tai epäluuloisia. Taapero  lapsi  ja   harhoissaa oleva aikuinen  ei ole edes verattavissa  . Isolla miehellä on myös yleensä voimat jäljellä, joten vaaditaan ihan muutakin  käsittelytaitoja pitää yllä  hoitomyönteisyyttä. On paljon muutakin osattava aikuista  hoitaessa. Jos aikuinen innostuisi huutamaan  ,kyllä koko kortteli raikaa  ja poliisi tulee ovelle.

Hoidettava on yleensä monisairas, ei hän muuten  ole  omaishoidettava. Se tarkoittaa 10  eri lääkettä oikein annosteltuna. Ruoka  6  kertaa  päivässä.  Aikusella voi olla tuloja 3 eri paikasta ja vakuutuksia, kiinteistöveroja ym laskuja  kymmeniin eri paikkoihin. pankkiasiota tai velkoja, omaisuuden hoitoa ym.  Kaikenlaisten  maksukattoijen kertyminen  aina tammikkuun alusta  uudelleen tätyy jonkun  pitää silmällä. Sairaan lääkkeet pitää uusia ja huolehtia labrat ja lääkärit.Intervalli hoitokin  pitää itse maksaa ja se invalidi sinne   kuljettaa ja hakea, kaikkine  hoitotarvikkeineen. On se niin eri  juttu olla samalla  toisen aikuisen  ääni  ja tuki ja  ainoa hoiva., ennen  laitokseen tai hautaan joutumista.