Muille lapsille raskaudesta kertominen...

Meillä esikko vasta 2-v. ja on ajateltu kertoa raskaudesta vasta, kun maha on oikeasti iso ja liikkeet tuntuu kunnolla käteen. Eihän tuommoinen pieni vielä tajua sitä, että " huhtikuussa sitten syntyy" :o) Pari kuukautta ennen synnytystä voisi ehkä asiasta alkaa alustavasti puhua.



Teillä kyllä kinkkinen tilanne, kun eihän sitä lapselle valehdellakaan viitsisi, mutta toisaalta, ei se turvotus vielä vauvamasua ole ja vaikka mitä saattaa tapahtua matkan varrella (vaikka tietenkään kukaan ei toivo mitään pahaa tapahtuvaksi) ja niitä juttuja noin pieni ei pysty käsittelemään.



Pinnistelisin vielä kyllä muutamia kuukausia kieltämislinjalla ja tytölle selittäisin, että ei vielä ole mitään, mutta voi olla, että joskus tulee. Ja muuten jättäisin asian mahdollisimman vähälle huomiolle, josko se siitä unohtuisi ajan mittaan. Aikuisille voi aina sanoa (jos tyttö arvelujaan esittää), että on vaan painoa tullut lisää ja kun on tuttavapiirissä noita vauvoja, niin tyttö ajattelee heti, että vauva on tulossa. Sitäkin miettisin, että jos kerrot, että vauva on tulossa, niin miten jaksat seuraavat 8 kk vastata tytölle kysymykseen " miksi se ei jo synny? koska se syntyy?" . Helpompaa olis saada lapsi unohtamaan asia jollain pelillä.



Mun tuttavaperheeseen tuli vuosia sitten 4. lapsi ja 3. lapsista (oli silloin n. 3 v.) oli pettynyt, kun vauvoja tulikin vain yksi. Pettymys johtui siitä, että perheen isällä oli edustava elintasomaha ja poika luuli, että molemmat synnyttävät sekä äiti että isä, kun kerran vauva on tulossa ja mahat molemmilla vanhemmilla isot ;o)



Näitä mietiskeli A.A.

ihan sen taia jos tuleekin keskenmeno niin se on lapsillekin monimutkainen paikka.



me kerrottiin vasta rv15 tuntumassa. edellinen raskaus päätyi rv11 keskenmenoon ja isommalle oli tosi monimutkaista tuolloin (3v silloin) ymmärtää että vauvaa ei tulekaan vaikka ultrakuvakin oli nähty.

Meillä oli vähän sama tilanne, kun poika 4v. 4kk kysyi suoraan. Oltiin sanottu jo usemman kuukauden, että ei saa hyppiä mun mahalle, kun siellä voi joskus olla vauva. Yksi ilta poika seisoi sohvalla ihan mun vieressä valmiina hyppäämään päälle. Kielsin nopeasti ja poika kysyi " onko sulla masussa vauva?" Vähän siinä häkellyin ja sanoi, että voi olla. Poika meni ihan hiljaseksi ja hetken kuluttua rupes nostelemaan mun paitaa ja kokeilemaan mahaa. Sitten poitsu sanoi, että " eikä ole" . En kauheasti ruvennut jankuttamaan asiaa. Viikkoja siis oli vasta jotain vajaa 6 eli tosi vähän.



Seuraavana päivänä poika totesi, että hänen kummitädillään, joka on siis viimesillään, on vauva masussa, mutta mulla ei ole. Sanoin vaan, että voi äitilläkin olla, mutta se ei ole vielä varmaa. Kerroin meneväni lääkärille katsomaan onko. Nyt poika odottelee koska käyn lääkärissä katsomassa onko vauvaa:) Huomenna on varattu alkuraskauden ultra.



En olisi kertonut pojalle vielä vähään aikaan, jos hän ei olisi kysynyt niin suoraan. Toisaalta, koska olemme kertoneet molempien perheille, ajattelin että parempi ehkä näin. Ei olisi kiva, jos hän serkkupojilta asian kuulisi, eikä voisi yhtään sulatella sitä rauhassa.



Hän ei nyt tunnu kuitenkaan onneksi kauheasti asiaa miettivän. Lapsilla on kuitenkin niin tuhat muuta asiaa mielessä joka hetki. Tämäkin jää varmasti taka-alalle pitkäksi aikaa ja sitten lopussa se tulee varmasti taas enemmän pinnalle. Varsinkin, kun poika ei edes usko koko juttua varmaan ennen kuin maha näkyy :)



Laru rv 6+6

Toi oli tosi hyvä toi A.A.Matsin kertoma juttu äitin ja isin masuista... :)



Itse ajattelin, että jos tulee keskenmeno, niin sitten kerron, että vauva lähti Taivaaseen. Pojalle on jo jouduttu kertomaan, että hänen kaksoisveljensäkin on siellä ja se on hänelle tosi luonnollinen juttu. Hän menee kuulemma sitten vanhana sinne myös :)



Mutta siis en olisi kertonut, jos tilanne olisi mennyt jotenkin erilailla. Meillä kuitenkin on keskostausta ja huonoja uutisia voi joutua kertomaan isommillakin viikoilla, valitettavasti.



Laru

Meidän 3-vee pojalla oli tapana juosta äitin ja isin masua päin. Ajateltiin, että sen ikäinen tarvitsee kunnon syyn, miksi näin ei yhtäkkiä saakaan tehdä. Pika ymmärsi asian kerrasta. Nyt aina välillä käy kurkkimassa paidan alle, halii ja pussailee masua ...Hellyttävää..



Laskettu on huhtikuun alussa ja ollaan kerrottu, että ensin tulee lumet ja joulupukki käy. Sitten kun lumet alkaa sulaa, sitten syntyy vauva. Poika on ymmärtänyt äitin väsymisen ja muun kun on kertonut asian niin kuin se on. Ajateltiin että jos jotain käy, voi siitä kertoa pojalle tai " antaa vaan odottaa" , kyllä se uusi raskaus varmaankin jossain vaiheessa alkaa.. Nyt tosiaan poika ei kysele enää sen tarkemmin, milloin vauva syntyy jne



Meidän mielestä tämä oli hyvä ainakin meidän tilanteessa, eikä kaduta yhtään! Kyllä kolmivuotias on jo niin fiksu, että kun oikealla tavalla asiat selittää, niin ymmärtää kyllä



T:Timpura 14+1

kerroin tyttärellemme (4v) ensimmäisessä ultrassa että äitin masussa kasvaa vauva. tyttö näki heti liikkuvan kuvan monitorista ymmärsi asian täysin. ajattelin että pohjustan asiaa ensin että olemme menossa neuvolaan katsomaan äitin masua, mutta tilanne oli huono, koska

vatsaani osoittaen, että mikä tuolta tulee? Sitten kun kysyin, että no mikä, poika vastasi, että vauva! Ei todellakaan oltu vielä lapselle asiasta puhuttu, mutta luulen, että hän oli sen havainnut keskusteluistani muiden aikuisten kanssa. :) Myös kaveripiiriin on syntynyt paljon vauvoja. Vastasin lapselle sitten, että katsotaan tuleeko! Myöhemmin kun oon yrittänyt kysellä, onkohan vauva poika vai tyttö, esikoinen vastaa: " ei, se on vauva!" :)



Leenis 19+0

mitähän tää kone sekoilee, ei anna kirjoittaa loppuun.





tulimme juuri matkalta. ja mukana oli myös sellaisia ihmisiä joille en halunnut vielä kertoa asiasta.



tytön suusta se asia on sitten tupsahdellut tasaiseen tahtiin: äitin masussa kasvaa vauva, minulle tulee pikkusisko(itse päätellyt että vauva on tyttö).

toisaalta ihan mukava että hän on saanut asian itse kertoa koska on todella kiinnostunut asiasta ja puhuu päivittäin vauvasta.

muutama ihminen on joille en ole vieläkään kertonut asiasta(nyt rv 15) niin olemme sopineet tyttäremme kanssa että se on äitin, isin ja tyttäremme salaisuus...

monesti kun tiedämme että näemme näitä kyseisiä ihmisiä, hän kysyy etukäteen että voiko kertoa salaisuuden, sanon että ei vielä ja hän vaikenee kuin muuri sen asian suhteen.



joten suosittelen odottamaan vielä hetken, jollet halua kaikkien tietävän vielä vauvasta.

... ennen kuin kerrottiin noin rv 30:llä. Ei ollut ihmetellyt mitään siihen mennessä, vaikka mulla oli ollut ihan valtava maha jo pidemmän aikaa. Tuttava piirissämme on kyl ollut viisi muutakin raskaana olevaa, joten poika oli varmaan vaan ajatellut, että osalla naista vaan on tollainen jalkapallo mahan kohdalla. :)



Päätimme, että kerrotaan vasta pari kuukautta ennen laskettua aikaa, jotta ei mene sitten turhan pitkäksi toi odotteluaika. Oltiin tervehtimässä vastasyntynyttä pikkuserkkua ja sen jälkeen sitten kerrottiin pojalle, et meillekin tulee vauva. Hankittiin sitten kirjastosta kirjoja, joissa kerrottiin vauvan tulosta. Pari viikkoa olis vielä odoteltavaa, mut poika on koko ajan tyynesti todennut, että " vauva tulee sitten myöhemmin" .



Kovasti on muuten nyt häntä alkanut askarruttaa miten vauva pääsee pois äidin vatsasta, mut olemme todenneet, että lääkäri auttaa vauvaa niin sitten se pääsee pois. Ajattelimme, että 2 v 4 kk ei tarvii sen tarkempaa selostusta aiheesta vielä.