Saanko olla surullinen tälläisestä äitienpäivästä?
Meillä on uusperhe, miehen lapset, minun lapseni ja pian yhteinen syntyvä pieni. Mies on maailman rakkain ja tärkein, arjessa huomioiva. Äitienpäivät eivät vain kuulu näemmä vahvuuksiin. Itse autan mieheni lapsia isänpäivän vietossa. Huolehdin että ovat tehneet kortin ja mahdollisesti käyttänyt kaupassa että saavat ostaa jotain pientä muistamista isälleen, itsekkin jotain pientä hankkinut. Järkännyt jotain erityisempää, usein brunssia kotona. Tehnyt isänpäivää näkyväksi juuri lapsille. Olin sanonut että en lahjaa kaipaa, koska nyt tiukkaa rahallisesti mutta tietysti oletin jotain huomionosoitusta ja erityisesti lapsille (lapselleni) näkyväksi äitienpäivän viettoa. Aamulla mies teki minulle leivät ja toivotti hyvää äitienpäivää. onhan tämäkin jo jotain, tiedän. Teimme yhdessä kakun, tämäkin kiva juttu, tietysti. Lapset tulivat kuitenkin vasta iltapäivällä toisilta vanhemmiltaan niin emme viettäneet mitenkään äitienpäivää.. lapsellani jäi siis juhlinta väliin. hän antoi minulle kortin mikä oli ihana, söimme kakkua mutta hetki oli kuin mikä tahansa sunnuntaina kun olemme leiponeet. olisin toivonut että mies olisi edes hieman panostanut, mennäänpä äitienpäivän kakulle, katetaaanpa pöytä. muistakaas kaikki onnitella, kuuluu hyviin tapoihin. (tästä puhuttu usein että onnitellaan vaikkei olisi biologinen vanhempi, onnittelemme mummoakin jne) mutta ei...ei mitään. eniten siis harmittaa ettei lapseni päässyt viettämään äitienpäivää. ja tiedän, toisilla ei ole mitään, varmaan turhaan valitan.
Kommentit (11)
Minusta tuo oli hyvä äitienpäivä 😊
Itse myönnän että itkin pari vuotta sitte kun lasteni isä (ihan ydinperhe olemme ja lapset jo koululaisia kaikki) ei mitenkään huomioinut äitienpäivää. Ei sanonut sanaakaan, ei muistuttanut lapsia asiasta. Ei elettäkään. Siitä loukkaannuin kyllä.
Tänä vuonna heräilin yksin ja söin yksin aamupalan mutta sain kortit 2/3 lapselta kun heräsivät, jokainen halasi ja toivutti hyvää äitienpäivää ja käytiin lounaalla sushit yhdessä syömässä. Mielestäni oikein kiva päivä!
Mies ei vaan tullut ajatelleeksi asia, ei varmaan tahallaan ilkeyksissään noin toiminut. Söitte kuitenkin kakkua ja sait kortin ja sait olla lapsesi kanssa. Ole onnellinen siitä, mitä on. Minäkin olen tosi iloinen puhelusta, jonka lapselta sain eilen. Illalla vasta, mutta kirkasti kyllä päivän
Saat oll asurullinen, tietenkin.
Mutta ehkä sun omat odotukset on ollut väähän liikaa? Meillä ihan ydinpehe, lapset oli tehneet kortin ja aamulla onniteltiin ja yksi lapsista halusi leipoa, mikä oli ihanaa, mutta muuten oli ihan tavallinen sunnuntai,toki käytiin mummolassa mummoa onnittelee, mutta muuten ihan perusolemista. Ja oli musta tosi ihana äitienpäivä.
Lopetin lukemisen sanaan uusperhe.
lapsellani jäi siis juhlinta väliin
Oppia ikä kaikki, me olemme sopineet että lapset on esim äitienpäivä viikonloput äidillä.
En jaksanut lukea noin pitkään juttuasi.Ihmisellä on lupa olla iloinen,itkeä kun paha olla. Lapsin nuorin ei tarvitse surua itkua kohdistaa tai pahaa oloa. Jos on uusio perhe.Et sinä voi hyvin. Lähde pois.Koska satutat eniten nin omia kuin sinä toisen lapsia. Anna kaikille terve kasvu aikuisuteen.Ero .Hanki asunto itsellesi.Suhteissa ei pidä olla elintason takia ja toisen rahojen takia.
Vierailija kirjoitti:
lapsellani jäi siis juhlinta väliin
Oppia ikä kaikki, me olemme sopineet että lapset on esim äitienpäivä viikonloput äidillä.
Niin ja isänpäivät isällä.
Exel-taulukkoäiti. Luettelee kaiken tekemänsä ja vertaa siihen mitä hän sai. Paha mieli taattu.
Kohta koskee kaikkea kotiin kuuluvaa työtä. Lastenhoito aikataulutetaan ja pyykkäysvuorot kirjataan kalenteriin. Sekunnilleen ja sukkineen puoliksi.
Muuten on tullut kaltoinkohdelluksi ja puoliso on kylmä.
Ongelma ei ole mies eikä onnittelut eikä kakut. Vaan ongelma on siinä, että teillä on tapaamissopimus ihan perseestä, jos lapset eivät ole äitienpäivänä äidillä ja isänpäivänä isällä.
Ei kai se miehesi syy ole, että oma lapsesi tulee vasta iltapäivällä kotiin.
Olisit pitänyt lapsen kotona äitienpäivänä, jolloin kakun tekoon olisi osallistuttu yhdessä lapsesi kanssa.
Tietenkin saat olla surullinen. Tunteet pitää myöntää ja käsitellä, muuten ne hallitsevat sinua.
Mutta näin sivusta tulee vähän sellainen ajatus, että olihan tuo ihan ok äitienpäivä, jos ei nyt mikään maailman upein. Ja vähän kuulostaa siltä, että sinä haluaisit että kaikki menisi aina sinun ohjeistuksesi mukaan. Mies ja lapset ovat kuitenkin erilaisia persoonia ja tekevät asiat omalla tavallaan.