Lue keskustelun säännöt.
Kriisipuhelin varattuna koko ajan
08.05.2022 |
Pelkään, että t a p a n itseni. Auttaisitteko minua. Heittäkää jotain sarkasmia, auttaa parhaiten. En loukkaantunu enää mistään.
Kommentit (23)
Juu huomattu. Kyllä ne vielä vastaa. Odotellaan vähän. Katos joku video youtubesta, jossa jutellaan jotain kivaa. Vaikka osittain olet palstalla juttelemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisista asioista saat yleensä iloa?
Täällä kohtalotoveri. Tsemppiä sulle kuitenkin.
Kuuntele se joku Ismo Alangon kappale, jonka sanat menee "kriisistä kriisiin kuljen kevyin askelin".
Kannattaisiko sinun lähteä psykiatrisen poliklinikan päivystykseen tai terveysaseman päivystykseen kertomaan ongelmasi? Pääsisit varmaan pariksi päiväksi osastolle valvottavaksi ja juttelemaan lääkäreiden ja hoitajien kanssa tilanteestasi.
En ole saanut iloa mistään enää melkein vuoteen. Tässä sitä yrittää elää elämää eteenpäin hengenveto kerrallaan. Pidemmälle ei pysty ajattelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä tapa itseäsi.
tässä oli se pyytämäsi sarkasmi
Vierailija kirjoitti:
En ole saanut iloa mistään enää melkein vuoteen. Tässä sitä yrittää elää elämää eteenpäin hengenveto kerrallaan. Pidemmälle ei pysty ajattelemaan.
Ap siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei tänään ei oo se päivä! Katso videoita, kuuntele musiikkia, ota kylmä suihku, mitä vaan että saat painettua tuon raskaimman ajatuksen taka-alalle.
En epäile etteikö mieli tekisi, mutta se ei ole sen arvoista.
Kiitos kun laitoit tänne viestiä, me jaetaan sun taakkaa. Tunnetko, se keveni juuri hieman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän tee pahaa itsellesi. Lähde päivystykseen jos tulee ihan sietämätön olo. Sulla voi olla huomenna jo kevyempi olla vaikka aivot yrittäisi nyt väittää että aina tulee tuntumaan yhtä pahalta kuin nyt. Se on sellainen harha koska montussa ei näe kuin montun seinät.
Vierailija kirjoitti:
Kuuntele se joku Ismo Alangon kappale, jonka sanat menee "kriisistä kriisiin kuljen kevyin askelin".
Kannattaisiko sinun lähteä psykiatrisen poliklinikan päivystykseen tai terveysaseman päivystykseen kertomaan ongelmasi? Pääsisit varmaan pariksi päiväksi osastolle valvottavaksi ja juttelemaan lääkäreiden ja hoitajien kanssa tilanteestasi.
Niin monta kertaa olen hakenut apua elämäni aikana. Ei auta. Kai minä olen sitten kroonisesti sairas. Järkyttävää myöntää itselleen se. Vaikka muut ovat siitä vuosia puhuneet. Ei vaan enää jaksa. Ei ole pitkään aikaan jaksanut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luota siihen, että tulee paremmat ajat. Tämä vain käytävä läpi.
Lue netistä vitsejä. Se auttaa vaikka ei luulisi. Kävele paljon metsäasä ja puistoissa. Yleensä liikunta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntele se joku Ismo Alangon kappale, jonka sanat menee "kriisistä kriisiin kuljen kevyin askelin".
Kannattaisiko sinun lähteä psykiatrisen poliklinikan päivystykseen tai terveysaseman päivystykseen kertomaan ongelmasi? Pääsisit varmaan pariksi päiväksi osastolle valvottavaksi ja juttelemaan lääkäreiden ja hoitajien kanssa tilanteestasi.
Niin monta kertaa olen hakenut apua elämäni aikana. Ei auta. Kai minä olen sitten kroonisesti sairas. Järkyttävää myöntää itselleen se. Vaikka muut ovat siitä vuosia puhuneet. Ei vaan enää jaksa. Ei ole pitkään aikaan jaksanut.
Ap
Haethan vielä kerran. Sä saatat olla kroonisesti sairas mutta hoitotasapaino voi silti vielä löytyä. Älä luovuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luota siihen, että tulee paremmat ajat. Tämä vain käytävä läpi.
Lue netistä vitsejä. Se auttaa vaikka ei luulisi. Kävele paljon metsäasä ja puistoissa. Yleensä liikunta.
Ne ajat meni jo.
Vierailija kirjoitti:
En ole saanut iloa mistään enää melkein vuoteen. Tässä sitä yrittää elää elämää eteenpäin hengenveto kerrallaan. Pidemmälle ei pysty ajattelemaan.
Sitä on liikkeellä. Itselläni nousi tärkeät asiat vielä tärkeämmiksi koronakriisin alkaessa. Noin vuosi sitten huomasin, että ikäänkuin kulutin ne asiat loppuun, kun niistä tuli aiempaa tärkeämpiä, ja nyt on todella tyhjä ja kaikkeen tympääntynyt olo. Mitään ei ole vielä löytynyt tilalle, eikä ole rahaa aloittaa mitään uutta harrastusta, josta voisi tulla uutta sisältöä elämään. En tarkoita vähätellä oloasi, mutta viime vuodet on olleet vaikeita. Ehkä se tästä vielä paranee, kaikesta huolimatta. Anna itsellesi vielä mahdollisuus. Mielellään monta mahdollisuutta.
Jos yhtään auttaa niin en minäkään ole kokenut iloa vuosiin ja silti vain porskutan. Kuka on sanonut että elämän pitää olla iloista? Minä en harkitse itseni tappamista koska minulla on velvollisuuksia täällä.
Kriisipuhelin on varattu, eli teitä on muitakin. Voisitko ajatella sinnitteleväsi sen verran, että pääset johonkin vertaistukiryhmään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntele se joku Ismo Alangon kappale, jonka sanat menee "kriisistä kriisiin kuljen kevyin askelin".
Kannattaisiko sinun lähteä psykiatrisen poliklinikan päivystykseen tai terveysaseman päivystykseen kertomaan ongelmasi? Pääsisit varmaan pariksi päiväksi osastolle valvottavaksi ja juttelemaan lääkäreiden ja hoitajien kanssa tilanteestasi.
Niin monta kertaa olen hakenut apua elämäni aikana. Ei auta. Kai minä olen sitten kroonisesti sairas. Järkyttävää myöntää itselleen se. Vaikka muut ovat siitä vuosia puhuneet. Ei vaan enää jaksa. Ei ole pitkään aikaan jaksanut.
ApHaethan vielä kerran. Sä saatat olla kroonisesti sairas mutta hoitotasapaino voi silti vielä löytyä. Älä luovuta.
Sitä hoitotasapainoa ei ole ikinä löytynyt. Kroonisesti sairas kyllä olen. Ollut jo yli 20 vuotta. Ikinä ei helpota. Välillä tuntuu, ettei mitään hätää, mut jostain se taas tulee. Ei enää jaksa. Ap.
Niin kauan kuin on elämää, on toivoa.
Onko elokuva "Berliinin taivaan alla" tuttu? Olen hieman kiero kun kerron tämän, mutta siinä on itsemurhakohtaus, jota aina mietin kun masentaa. Entä jos viimeinen ajatus olisi katumista? Lisäksi muistelen että oikeasti on selvitetty, että itsemurhayrityksistä hengissä selvinneet ovat kertoneet ajatelleensa, ettei olisi sittenkään pitänyt tehdä tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntele se joku Ismo Alangon kappale, jonka sanat menee "kriisistä kriisiin kuljen kevyin askelin".
Kannattaisiko sinun lähteä psykiatrisen poliklinikan päivystykseen tai terveysaseman päivystykseen kertomaan ongelmasi? Pääsisit varmaan pariksi päiväksi osastolle valvottavaksi ja juttelemaan lääkäreiden ja hoitajien kanssa tilanteestasi.
Niin monta kertaa olen hakenut apua elämäni aikana. Ei auta. Kai minä olen sitten kroonisesti sairas. Järkyttävää myöntää itselleen se. Vaikka muut ovat siitä vuosia puhuneet. Ei vaan enää jaksa. Ei ole pitkään aikaan jaksanut.
ApHaethan vielä kerran. Sä saatat olla kroonisesti sairas mutta hoitotasapaino voi silti vielä löytyä. Älä luovuta.
Sitä hoitotasapainoa ei ole ikinä löytynyt. Kroonisesti sairas kyllä olen. Ollut jo yli 20 vuotta. Ikinä ei helpota. Välillä tuntuu, ettei mitään hätää, mut jostain se taas tulee. Ei enää jaksa. Ap.
Jos sä olet nyt taas aallon pohjassa niin se helpompi olo ettei ole mitään hätää voi tulla taas hetken päästä. Uskon että on valtavan raskasta pudota aina uudestaan ja uudestaan. Olet jaksanut hienosti jo noin pitkän taipaleen. Jaksa vielä vähän kerrallaan eteenpäin. On mahdollista sekin että hetkellä millä hyvänsä keksitään uusi hoitokeino mikä toimii just sun kohdalla. Tiedekin kehittyy koko ajan.
Älä tapa itseäsi.