päästäisittekö 15 vuotiaannne Tampereelle vkl kaverin luokse?

Kuolema voi tulla vaikka omassa kotikaupungissa.

Unohdin laittaa, että asumme itse Hki ja olisi siis toisessa kaupungissa.

En olisi päästänyt edes ennen tuota viimeistä kuolemantapausta.

15-vuotias ei aina osaa arvioida, mikä on liian huoletonta menoa.

Ja miten olisi edes tutustunut vieraassa kaupungissa asuvaan ?

keskustelen puhelimitse tai kasvotusten kaverin vanhempien kanssa. Tunnen lapseni kavereiden vanhemmat. Ihme touhua sinulla! t. 2

Itseäni arveluttaa siksi, koska en tunne tuota toista nuorta, enkä perhettä, en tietäisi tarkkaan missä nuori olisi. Nuori ei tunne kyseistä kaupunkia lainkaan, jos esim. joutuu eksyksiin kavereista

ja koska mielestäni ton ikäisen paikka on vielä vkl kotona, eikä jossain kaupungilla ja varmaan he siellä kaupungilla olisivat.

Jos olisin se 15-v. teini ja vanhempani kieltäisivät mua menemästä, pitäisin sitä ihan kohtuuttomana, varsinkin jos takana on ripari ja edessä siihen liittyvä kokoontuminen. Etkö voisi soittaa niille vanhemmille ja ottaa jotain kontaktia? Kyllä mun mielestä sen lapsen pitäisi sinne päästä. Ethän sä kuitenkaan aina voi sen niskaan hönkiä, kohta se itsenäistyy joka tapauksessa.

Mielestäni vaan tuon ikäisen paikka ei vkl ole kadulla hillumassa.

Jos hän ei muutenkaan hillu yömyöhään kaupungilla eikä ole kiinnostunut ryyppäämisestä tms., niin tuskin hän haluaisi niitä "harrastavan" kaverinsa luoksekaan mennä. Toki aina voit soittaa keverin vanhemmille ja kysellä minkälaiset säännöt heillä on, ja ovatko nuoret keskenään viikonlopun vai onko siellä vanhemmatkin paikalla.



Itse olen nuoruudessani fanittanut ahkerasti erästä jääkiekkojoukkuetta ja kiertänyt fanibussilla ympäri Suomea peleissä jo tuo ikäisenä. Varsin kosteaa touhua se oli monille ja matkoilla sattui vaikka mitä, mutta koska minulle tärkeämpää oli kavereiden seura ja peleihin pääseminen, en itse koskaan ollut mukana niissä rellestäjäporukoissa vaikka samalla bussilla kuljettiinkin. Onneksi vanhempani tunsivat minut ja uskalsivat luottaa ja päästää noille matkoille mukaan! Niistä olen saanut monta ystävää ympäri Suomea ja tietysti tästä läheltäkin, esim. lapseni kummeihin olen noilla reissuilla tutustunut.



Minulla oli myös kirjeystäviä (juu, silloin kirjoitettiin käsin ihan perinteisiä kirjeitä!) ympäriinsä, ja monen heidän luonaan kävin viikonloppuisin kyläilemässä. Kirjeystäviäni kävi myös meillä. Nämäkin ystävyyssuhteet olisivat varmasti jääneet ajankuluessa jos koskaan ei olisi tavattu. Eikä se olisi onnistunut jos vanhempani eivät olisi päästäneet vieraaseen paikkaan.



Kyllä normaali 15vuotias on jo sen verran fiksu että tietää mihin kannattaa lähteä mukaan ja mihin ei. Ja pääseehän sieltä pois jos meno alkaa mennä oudoksi. Eri asia sitten on, jos nuoren kanssa on oneglmia jo kotonakin, sitten en päästäisi vieraaseen paikkaan.



Mutta kyllä tässä asiassa luottamus on kaiken a ja o! Mitä nuoresi ajattelee että luulet hänen tekevän jos et päästä lähteämään?