~0o0~HELMINAUHAT TIISTAIHIN~0o0~

Kylläpä toi kello on taas vähän..

*Takana muutama tunti unta ja edessä ultra ja koko päivä shoppailua..huh huh*



Sokerirasitustestistä oli ???? saanut hyviä tuloksia! (sori, en millään näin aikasin pysty muistaan sun nikkiä!!)



..ei tästä nyt taida tulla mitään näin vähien unien jälkeen..!

Yritän uudestaan ultrakuulumisien merkeissä illalla!!



Hauskaa päivää kaikille Helmille!!

mammutti ja Vilppu rv 21+4

Eilen illalla olin menossa nukkumaan, kun alkoi kuului helikopterin ääntä. Sit kun kurkkasin ikkunasta, näin hälytysajoneuvoja vilkut päällä naapurin pihalla, ja tajusin, et mediheli on laskeutumassa melkein mein pihalle! Hui kauhistus, kävin äkkiä herättämässä miehen. Sitä touhua sit seurattiin ikkunasta reilu tunti. Todettiin, et ei kyllä mediheliin viety ketään, se lähti. Ambulanssiinkaan ei viety - se ja muutkin autot lähti, mut tilalle tuli poliisiauto. Sit tuli joku farmarimallinen auto, sinne joku kannettiin.. Nyt sit kuulin toiselta naapurilta, et oli yks naapuri kuollut. Tuntuu niin pahalta, kun kaikki vielä tapahtui noin lähellä. Ollaan oltu naapuruksia reilu 4v, ei nyt hirveästi tekemisissä, mutta tuttuja jo kuitenkin. Nyt sit jäi mies yksin, vaimo kuoli. Kyllä pysäyttää tällainen kokemus.. Anteeksi, ettei nyt juttu muulta saralta luista..



Parempaa tiistaita teille muille!



Minni & [color=teal]Mulperi [/color] 21+1

Voisitteko te valaista tietämätöntä, että " kuuluuko" meidän kuinka pian esittää osanottomme? Heti, vai myöhemmin - ehkä vasta hautajaisten aikoihin..?

Päivän työt pitäs jo alottaa, mutta väsyttäiskin niin vietävästi... Olen aina ollut tosi huono heräämään, en millään taho päästä oikeen käyntiin. valitettavasti esikko on perinyt ihan saman ominaisuuden, tuntuu ikävältä herätellä toista aamuisin. Ja minnillä oli aamu alkanu ikävillä uutisilla, kyllähän tollanen aina pysäyttää. ja varmaan aika huimaa tosiaan seurata medihelin laskeutumista ihan lähelle. ite en oo moista päässy koskaan näkemään, onneks ei oo ollu aihetta.



Äitiyspakkauksesta on ollut paljon puhetta - me otetaan ehdottomasti pakkaus. Kyllä esikoisen vaatteet on ihan hyvässä kunnossa vielä, mutta haluan uudelle tulokkaalle ihan omiakin vaatteita. voishan niitä tietty ite ostellakin, mutta jotenkin koen ton pakkauksen tosi kätevänä. ja onhan siinä mukana muutakin hyödyllistä. Ens kerralla neuvolassa saan ne kelan paperit, eli joudun vielä odottamaan pakkausta aika kauan. Sitä on kyllä niin hienoo päästä hypistelemään!



Niin ja häistä on ollu kans juttua, meillä on häistä jo yli viis vuotta, ja kyllähän se mahtava päivä oli. Meillä oli pienet ja intiimit häät, 60 vierasta suunnilleen. Se oli kompromissi, mies olis halunnu ihan pienet häät, tai oikeestaan vaan vihkimisen, ja mä taas isot kekkerit. Tyytyväisiä oltiin lopulliseen ratkasuun molemmat.



Mutta nyt pois vauvasivuilta...

loviisa rv 20+1 (jeee, yli puolen välin jo!)

Viikonloppu meni ilman nettiä ja eilen ei jaksanut joten olen tässä aamusella lueskellut teidän vkonlopun kuulumisia...



Joku täällä ihmetteli vauvan kääntymista...vielä on aikaa myllertää vaikka poikittain ja kyllä se sieltä voi takaperinkin tulla ;o) Meillä kakkonen syntyi peppu edellä alakautta. Ulkokäännöstä yritettiin mutta eipä hän halunnut liikahtaakaan. Joten kun en sektiota halunnut ja tilaa on lantiossa niin hyvin sujui...tosin tyttö oli pieni syntyessään 2800, joka on synnytyslääkärin mukaan " ihanne" paino perätilasynnytyksessä.

Mulla painoi tuo neidin pää loppuajan tuohon kylkiluiden kohtaan tosi inhasti kun tossa ylhäällä vähemmän tilaa. Varpaat neidillä oli suurinpiirtein suussa joten potkut ei loppuajasta haitanneet eikä kauhesti tuntuneetkaan.



Supistelu jatkuu...tai lähinnä jos yrittää jotain lapio hommia yms. muuta tossa pihalla värkätä tai sitten jos alkaa käveleen liian reippaasti lenkillä :o( Ohi menee yleensä nopeesti mut olis kyl mukavampaa, jos ei supistelis...muutenkin pikkuinen ollut vkonlopun jälkeen hiljaisempi liikkeissään et täytyy oikein keskittyä ihmettelemään et ollaanko siellä kunnossa vai ei. No kai niitä rauhallisempiakin päiviä mukaan mahtuu...



Tälläistä omanapaista täällä tänään...



calmus & pikkuinen 22+3

Täällä tuli nukuttua tänään pitkään. Heräsin vasta joskus yhdentoista maissa! No tuli kyllä eilen valvottuakin kun ei meinannu tulla uni silmään.. Sen siitä saa kun koko päivän miettii vaan hääjärjestelyjä!:) Vihdosta viimein saatiin eilen illalla tehtyä miehen kanssa kompromissi ketä kutsutaan häihin. Nyt tulee vaan sedät, tädit ja serkut molemmilta. Ei enää serkkujen lapset, kun niitä löytyy miehen suvusta hieman liikaa! Sillä kun on jo 38 serkkuakin, niin sitten kun niillä kaikilla on useampi lapsi, ni ei meidän rahkeet millään riitä! Ja kun halutaan muutenkin järjestää iltajuhla ja häät talvella, ni ei tahdo millään ees löytyä niin isoa [b]tunnelmallista[/b] juhlatilaa. Mut tää on ihan hyvä ratkasu, vieraita on nyt sit tulossa n. 130 hlöä.

MINNILLE: Varmasti kauheaa seurata naapurin tapahtumia, kun toinen vielä kuolee. Itse varmasti esittäisin suruvalitteluni jo ennen hautajaisia, kun olettehan te jo tietoisia tapahtuneesta. Jotenkin tuntuisi hölmöltä odottaa ja antaa toisen surra yksin. Odottaisin kuitenkin ehkä luontevaa hetkeä, jolloin vaikka pihalla sattuisitte tapaamaan. Tai jos ei ulkona tapaa, niin oven taakse menoa odottaisin muutaman päivän. Ja varmaan ottaisin mukaan jotain viemistä.. (riippuen tietysti millainen naapuri, jotkut voivat loukkaantua)

Tuosta

äitiyspakkauksesta

: taidamme päätyä ottamaan sen tällä kertaa rahana, kun noita vaatteita on jo ennestään enkä erityisemmin pidä tämän vuotisesta värivalikoimasta. Ostan sitten jotain muuta tarpeellista niillä rahoilla..:)

MAMMUTTIko se oli tänään menossa ultraan? Toivottavasti tulee hyviä uutisia!:) [b]bd öö[/b] Ja onnea muillekin hyvistä kuulumisista!=)

-frog2 ja rv23+3

Ollut taas hieman taukoa nettailussa työkiireiden takia. Viikonloppuna meidän oli tarkoitus rentoutua pistäytymällä kotimaassa, mutta se reissu oli sitten täysi katastroohvi. Sairastettiin oikein kunnolla ja matka huipentui lääkärikäyntiin, nyt on esikoisella elämänsä eka antibioottikuuri menossa.



Masuasuja on ihan hyvässä kunnossa, myllää aika paljon ja on kasvanut hyvin, tänään oli neuvolalääkäri. On ollut hieman iskiasvaivaa ja mahakipua, neuvoi olemaan nostelematta pientä enempää kuin on tarvis.. he hee hyvä neuvo.. on kovin erilaista odottaa tätä toista kun lepääminen ei käy päinsä muuta kuin silloin kun esikoiselle sattuu sopimaan.



minnille samaa kuin jo edellä joku ehdotti, eli kun törmäät seuraavan kerran naapuriin, niin se on varmaan luontevin hetki. Ei mitään " hyvää" hetkeä semmoiselle tulekaan, on niin ikävä aihe, mutta tarpeellista surevalle saada myötätuntoa. Pahinta on varmaan sellainen, jos kukaan ei uskalla lähestyä.



On niin kehno olo, että taidan lähteä hetkeksi nukkumaan.. Hyviä vointeja ja päivänjatkoja muille!



L.

Kuulumisia pitkästä aikaa. Omaan napaan ei mitään uutta, lapsukainen myllertää tasaisesti pitkin päivää joten kaikki hyvin. Ainoa vaiva on... hmmm... ummetus. Siitä olen nyt kärsinyt jo hyvän aikaa, luumut ja puuro ja muut eivät tahdo auttaa. Pitänee lähteä apteekkiin apua hakemaan.



Minnille surunvalitteluista: huomasin omalta osaltani viime talvena, että ihan se perinteinen " Otan osaa" on kaikkein paras. Ne kaksi sanaa riittävät, kun ne sanoo aidosti. Monet surunvalittelijat eivät oikein tiedä mitä sanoa ja keksivät kaikenlaisia kiertoilmaisuja, vaikka sellaisia ei tarvittaisi. Ole rohkea naapurisi kohtaamisessa, hän arvostaa sitä varmasti! Jos haluat jotain viedä, kukat ovat tietysti aina hyvä. Minulle jäi mieleen eräältä tuttavaltamme saamamme " Surukirja" (kirjoittaneet Engström, Katariina - Repo, Hannele - Ryhänen, Timo). Se on pieni kirjanen läheisen menettämisestä ja suremisesta ja oli ainakin meille suureksi avuksi. Kirja ei tietääkseni ole kovin kallis, joten voi olla yhtä edullinen kuin kukat. Löytynee WSOY:n kautta.



Laskeskelin tässä, että jouluun on enää 10 viikkoa, ihanaa! Helmiksissä oli muitakin joulufriikkejä, vai kuinka? Kohta voi ruveta jo pipareita leipomaan :)



Sabni 21+6

Koulussa taas hypäri eli kommentoin nyt nopeasti tuota suruvalitteluasiaa, kun on omakohtaisia kokemuksia siitä. Eli suosittelen esittämään suruvalittelut heti. Joko kortilla tai kasvotusten siitä riippuen kuinka paljon olette olleet naapurien kanssa tekemisissä. Itse olin naapurisi asemassa lähes kuusi vuotta sitten, mutta edelleen tuntuu pahalta se ihmisten sairas uteliaisuus. Meilläkin oli ambulanssi ja paloauto paikalla ja ruumisauto tuli myöhemmin ja kadulle kerääntyi kauhea lauma ihmisiä kurkkimaan, että mitä siellä on meneillään. Silloin teki kyllä mieli mennä läväisemään jokaista turpaan. Anteeksi karu teksti, mutta isän menetys on noussut pintaan jälleen oman raskauden myötä. Mutta naapurimme, kuten monet muutkin, ilmaisivat osanottonsa hyvin pian tapahtuneen jälkeen, mikä tuntui tietysti hyvältä kauheassa tilanteessa. Osa hyvistäkin tutuista ei osannut ottaa mitään yhteyttä, joka taas oli todella outoa. Mutta ihmiset reagoivat eri lailla suruun. Parasta on osoittaa välittävänsä, jos todella välittää. Miten yksinkertaisesti tahansa. Otan osaa on riittävä.



Muuten ei erikoista. Liikkeitä ei vieläkään tunnu, mutta pakko uskotella ja uskoa, että kaikki on hyvin. Neuvola on ensi viikolla. Maha pullahti muutama päivä sitten selkeästi enemmän esiin. Nyt huomaavat jo ulkopuolisetkin. :)



Tsempit ultraan kaikille, joilla se on tällä viikolla. Kertokaahan kuulumisia!



Jolanda + koukkis rv 21+3

Kiitos mielipiteistänne. Naapureiden kanssa ei niin kauheasti olla oltu tekemisissä, mutta tutuiksi kuitenkin ollaan tultu. Punnitsen nyt vielä, että käymmekö ovella vai laitammeko vain kortin laatikkoon. Emme ole kuitenkaan koskaan edes käyneet naapurissa (eivätkä he meillä, muuta kuin pihalla), joten taidamme jättää väliin tuon visiitin.. Onneksi asumme niin syrjässä (maalla), että mitään yleisöä ei tullut paikalle. Noin 300metrin päässä asuva toinen naapuri ei edes helikopterin ääneen, tai vilkkuvaloihin yöllä heränyt, joten me olimme ainoa yleisö (sisältä ikkunasta katselimme pienen pellon yli naapurin pihaa).

Täällä on taas harmaa päivä, sumuista ja vetistä.. huoh. Työkeikalla olin aamupäivällä ja tuli taas sellainen kummallinen kohtaus että korva meni ' tukkoon' ja alkoi humista ja pyörryttään. Ei meinannut tulla meikin teosta mitään..



Tuosta suruvalittelusta.. Ehkä tekisin myös niin, että heti eikä odottaisi hautajaisiin. Ikäviä tilanteita tuollaiset on aina :(



Minä en jaksanut alkaa elämään epätietoisuudessa sen puuttuvan napavaltimon kanssa, joten varasin ajan yksityiselle ultraan sellaiselle miehelle, joka taatusti saa mulle mielenrauhan asian tiimoilta ja katsoo asukkia niin kauan että sukupuolikin selviää. :)



Joulukin lähestyy... taas. Minä kuulun niihin harvoihin, jotka ei jouluhössötyksistä pidä yhtään :) Yleensä on ollu tapana että äitini, tädit, serkut ja isovanhemmat on vietetty aattoa samassa paikassa mutta tänä vuonna ensimmäistä kertaa ollaan joulu kukin tahoillaan kunhan jouluruoka on syöty yhdessä.

Miehen ja tytön kanssa ollaan siis joulu kotosalla kynttilänvalossa ja vaihdetaan lahjoja, mukava vaihteeksi niinkin :)



Mutta nyt imurin varteen ja siivoamaan koirienkarvoja pois nurkista..

Hauskaa tiistain jatkoa!



H rv 22+6

Edelleen täällä flunssassa kuluttelen aikaani... tylsää kun tekisi mieli ulos kävelelmään, mutta täytynee parannella tämä pois eikä alkaa riehua :0)



Katselin tuossa tämän vauvalehden sivustojen myyntipalstaa ja huomasin, että siellä olisi ihan ok oloisia mammahousuja myynnissä. Uskaltautuisikohan ostamaan sieltä? Ihan sillä tavalla, että myyjä lähettää tavaran postissa - toki siellä on kuvia nähtävillä. Onko kenelläkään kokemusta?



-Junebug & toukkis 21

siitä on kyllä tosi pitkä aika kun oon viimeksi kirjoitellut...kuukausia jopa..hyvin täällä silti voidaan ja lukemassa olen silloin tällöin käynyt...



suruvalitteluista oli tänään ollut puhetta...meillä kanssa kuoli naapureiden aikuinen poika ja heti kun saimme asiasta tietää niin vietiin suruvalittelukukat...mun mielestä se oli paras ratkaisu, kun aina vaikeammaksi se tilanne taitaa tulla mitä kauemmn odottaa.. me nyt kyllä ollaan suht paljon tossa pihalla tekemisissä, ett sillai se on kyllä eriasia...



joulustakin oli jo puhetta ja mulla kyllä lukee kans kalenterissa, että kuinka monta viikkoa vielä jouluun, ehkä se johtuu myös siitä, että silloin alkaa kauan odotettu äitiysloma, jos siihen saakka kaikki on ihan ok muuten...olen sellainen joulufriikki, ei ole vuodessa mukavempaa juhlaa kuni joulu.. nyt jo mietin lahjoja...



äitiyshousujen ostosta netin kautta oli myös juttua...mä olen hurahtanut tohon huutonettiin ja sieltä olen muutamat pöksyt huutanut...toiset olivat oikein hyvät ja kuin uudet, mutta toiset olivatkin sitten liian lyhyet...silti kyllä kannatan ostoa netin kautta...itse tulin siihen tulokseen, kun h&m ja lindeksistä en löytänyt mitään kivoja...



itellä kanssa ollut noita iskias ja muita kipuiluvaivoja..muuten Aaarre on kovin vilkas ja sunnuntait ovat varsinaisia jumppapäiviä :0) itse olin eilen latinotunnilla ja tänään on Aarteella ollut selvästi hiljaisempi päivä, taitaa olla vielä eilisestä pyörrytyksestä sekaisin... silti koko ajan mielessä pieni pelko, että onko kaiki hyvin, kun kipuilua tuntuu aika usein ja kehitysvammatkin mieltä hieman painavat... toisaalta on taas niin onnellinen olo, meille tule ihan oikeasti pikkuinen..



oikein ihanaa odotusaikaa kaikille ja ihania ultrahetkiä ultraan menijöille! yritän olla taas aktiivisempi..



pajuska&aarre 22+5

Minni: En tarkoittanut tietenkään teitä, mutta tuli vaan pintaan vanhat muistot ja täällä keskellä kaupunkia sitä yleisöä tuppaa ikävien tapahtumien kulkua aina kerääntymään seuraamaan. Ihmisluonto on utelias, mutta se tuntuu vain asianosaisista aina pahalta. Itse koitan sen aina nykyään muistaa.



Joulusta...... AAAARGH!



Henna: Olen ehkä itse Grinch eli inhoan kaikkea jouluun liittyvää hössötystä. Mutta sitäpä ei viitsi tai voi kovin monessa paikassa sanoa. Taidan siis hajoilla täällä tämän syksyn, kun palstallakin on jo jouluhörhöily aloitettu ja joku oli jopa kuunnellut joululauluja jo. Yyh! :D Älkää ottako nokkiinne. Jokainen saa puolestani jouluilla ihan niin paljon kuin haluaa. :) Itse inhoan jouluun liittyvää stressiä. Itse joulu sinällään on ihanaa aikaa, varsinkin jos on lunta. Ideaali olisikin rauhallinen, onnellinen ja stressitön joulu. Hyvää ruokaa, sauna, perheen kanssa yhdessä oloa ja lunta. Täytyy tässä pikkuhiljaa koittaa alkaa rakentaa omanlaistaan perinnettä, kun asuu vihdoin pysyvästi Suomessa ja tietysti omillaan. Oma joulu omalle perheelle nyt, kun sitä jo on tulossa. :)



Jolanda rv 21+3

Esikoisen päiväkodissa riehuu nyt vesirokko ja nyt panikoin että onko se minulle ja maha-asukille vaarallinen!??! Itse olen taudin lapsena sairastanut mutta esikoisella ei ole vielä ollut, joten tietäähän sen että se on kohta meillä.



JOLANDA: täällä kohtalotoveri, jouluhösäyksen inhoaja olen myös. Enkä ole koskaan ymmärtänyt sitä pakonomaista lahjojen hankintavimmaa. Lapselle tietysti jotain mutta aikuiset.. huoh. Jätän myös kaikkki näpertelyt ja korttiaskartelut muille suosiolla. (Hyvä jos muistan mitään kortteja lähettääkään heh). Taidetaan kuulua vähemmistöön..



Viherrys 20+4 / 21+1

Joulukyselyyn: mä olen joulufriikki ja tuskin maltan odottaa sitä:) Äitiysloma alkaa virallisesti 21.12.06, joten sekin on syy odottaa joulua!!!



Sain tänään Kelalta paperin, että minulle on myönnetty äitysavustus pakkauksena ja tulee kahden viikon sisällä. Nyt jo ihan onnessani odottelen sitä.



Tänään sain miehen kauppaan ja ostettiin sitteri ja itkuhälytin. Kun päätin, että ne pitää nyt saada monta kuukautta etuajassa, niin ei mies laittanut vastaankaan:)



Omaan napaan ei ihmeempiä, pikkumies potkii kovasti.



Ihanaa tiistaita kaikille ja muiden ultrakuulumisia odotellaan, niitähän pitäisi olla vielä tulossa!



sjt+pikkumies 24 (tasan!)

En kyllä itse vielä mieti joulua yhtään, enkä kauheesti jaksa asian tiimoilta hössöttää. Ei juhlassa sinänsä mitään vikaa ole, mutta ärsyttää vaan kun se mainonta ym. alkaa puskea joka tuutista jo lokakuussa... mulle riittäis kyllä ihan se joulukuukin. ja joululauluja en voi oikeestaan sietää, aattona saatan pari kipaletta kuunnella, mutta muuten ne ei kyllä yhtään istu mun musamakuun. noh, kerran vuodessa niitä kestää, mutta pienin annostuksin. Hauska muuten kuinka erilaista väkeä täällä on, mutta toivottavasti nyt ei vielä ihan hirveesti alettas joulusta höpisemään....



Nyt muuten pystyyn pieni gallup: miten ulkonäkösi on muuttunu? siis muutakin kuin kasvava vatsa. tämä nyt on vähän tällanen pinnallinen kysely, mutta ihan kiinnostava kysymys kuitenkin...

itse olen levinnyt ihan joka suuntaan, ja naamakin on pyöristyny. Tämä taitaa olla ihan rehellistä läskiä.... Myös selluliitti on suorastaan räjähtänyt pakaroihin ja reisiin, sitä löytyy jonkun verran aina, mutta ilmeisesti raskausaikana se lisääntyy oikeen huomattavasti. =( Hiukset ja kynnet sen sijaan on loistavassa kunnossa, kynnet on paljon vahvemmat kuin normaalisti! Iho kukki tuossa alkuvaiheessa, mutta nyt on onneksi rauhottunut. muuta en oikeen tähän hätään keksi. Niin ja karvat tuntuu kasvavan jotenkin nopeemmin.... Ei nyt varsinaisesti liity ulkonäköön, mutta hikoilu on kans lisääntyny hirveesti, ja se hien haju on nyt jotain aivan kamalaa. En koskaan ole jumpassakaan haissu niin pahalta kun nyt... noh, jostain luin että tuo hikoilu kuuluu ihan asiaan.



Tällä erää ei muuta, hei hei helmikset!

loviisa

Ultrassa tuli sitten käytyä ja ihan professorille vallan siirrettiin, kun ei ensimmäinen ultraaja saanu sydämmestä kunnolla selvää..!!

En oikein tiedä että onko hyviä vai huonoja uutisia, kun ei ne oikein sanonu mitään...

Eli siis selvitys:

[color=orange]Eka ultraaja näytti kädet ja jalat ja sanoi sisäelinten (paitsi siis se sydän) olevan ihan normaalin näköisiä ja oloisia, mutta kun vauva oli jotenkin sellasessa asennossa, että ei nähny sydäntä kunnolla..

Professorin ultraan paremman ultralaitteen luokse mut sitten lähetettiin, eikä se proffakaan nähny kunnolla, paitsi että neljä kammioo on ja aortta tuntus olevan kunnossa, mutta ei sekään mulle kummemmin selittäny, että mitä pitäs/ei pitäs näkyä! Kahden viikon päästä uusiks ja samalle proffalle, on kuulemma sydän sillon jo paljon isompi ja selkeempi ja katotaan samalla selkäydin kanava, että se on kiinni.

[/color]Ei mua kyllä helpolla päästetä, vaikken tosta mitään paniikkia aio itelleni kehitellä! Kaipa ne tutkii nyt kunnolla, kun kerran oli sitä niskaturvotusta!



Onko muuten kellään tietoo, mitä tarkottaa, kun lapsivedessä afp(?)-arvot on koholla?!!

Se proffa mulle jossain kohtaa tostakin mainitsi, mutta en hoksannu kysyä, että mitä se tarkottaa..

Ei kuulemma hälyyttävästi koholla, mutta vähän kuitenkin!



Ja sitten ilosempiin asioihin:

Löysin aivan ihania vaatteita Vilpulle! 50-64cm kokosia ostin kaikenvärisiä bodyista potkuhousuihin ja sukkiin..

Ja löysin alesta ihanat, aivan mun väriset Brio Nova(?)-vaunut!

Ne tosin jäi vielä kauppaan, mutta eiköhän ne meille jossain vaiheessa muuta!

Ne oli heittoaisalliset, pehmeellä kantokopalla ja teleskooppisäätö aisassa.



Tää oli nyt taas ihan omaa ( . ):aa, mutta mun on ihan pakko nostaa koivet kohti kattoa, kun jalat on niin kipeet kokopäivällisestä kävelystä!



mammutti ja Vilppu rv 21+4