Lue keskustelun säännöt.
auttaisiko perhevalokuva sisäistämään, että perhekokomme on ehkä tässä?
18.08.2008 |
Meillä yksi yhteinen lapsi. Nyt neljän vuoden yrityksen jälkeen en ole raskautunut. Hoidoista muuta kuin hormoneja ei ole kokeiltu, kun jotenkin tuntuu että pidemmälle viedyt hoidot ei olisi meitä varten.
Mutta millä tyytyä tähän ainokaiseen? Hän aivan ihana lapsi ja iloitsemme hänestä suuresti. Olen tietoisesti hankkinut elämään muuta sisältöä, kuin että miettisin miksei meillä ole useampaa lasta. On ollut sellainen pidempiaikainen matkaprojekti, jota emme olisi voineet toteuttaa, jos meillä olisi ollut pieni lapsi. Se valmisteluineen veikin ajatukset pois pitkäksi aikaa, vaan loppui aikanaan. Ja nyt sitten on harrastuksia, joihin minulla ei olisi aikaa, jos minulla olisi pieni lapsi. Mutta silti on toiveita, että voisimme saada toisen lapsen.
Mietin, auttaisiko sisäistämään, että perheemme on tässä, jos kävisimme perhekuvassa valokuvaamossa. Meillä ei ole otettu merkittävästi hienoja kuvia, on vain räpsitty omalla kameralla. Siksikin perhepotretti olisi mielestäni paikallaan. Ja jos asiaa siirtää sillä silmällä, että myöhemmin kuvassa voisi olla yksi jäsen lisää, voi olla, että tulee kuvaa otettua ikinä. Kukaan nyt aikuisen lapsensa kanssa varmaan mene perhevalokuvaan.
Onko (muita) vinkkejä, millä päästä eroon lapsihaaveista?
M
Kommentit (7)
Itsekin juuri suunnittelimme, nyt kun lapsiluku taitaa olla täysi. Sinun tilanteessasi se voisi auttaa. Jos sitten sattuisi niin iloinen tapahtuma, että jostain syystä lapsi lukunne vielä suurenisikin, niin pääseehän sinne perhekuvaan vaikka toistamiseen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miestä vaan en ole saanut mukaan.
Kuitenkin tässä kuussa,luulin olevani raskaana ja yllätyksekseni iskikin hirveä paniikki, huomasin, etten ihan oikeasti enää haluakkaan yhtä ainutta vauvaa !
Onni oli suunnaton,kun menkat sitten viikon myöhässä alkoivatkin, kyllä ihmismieli ( ja varsinkin naisen) on sitten kummallinen?
Mies ei innostunut, lopulta kyllä innostui seurauksella, että raskauduin. Se aluksi vähän sitten hirvittikin, apua, neljäs tulossa! Nyt vauva on valmis ihanainen. Eikä taatusti kenenkään mielestä perheessämme yhtään ylimääräinen. Näin sen siis kuuluikin mennä.
Kyllä meille molemmille vauva olisi kovin tervetullut. Vaan kun raskaus ei nyt luonnon menetelmillä eikä hormoniavustettuna ala. Ja, voin kertoa, että sitä jaksaa ainakin hyvin neljä vuotta, että toivoo ja pettyy melkein joka kuukausi. Vaan mä haluaisin eroon siitä toivomisesta. Tai kait lähinnä siitä pettymisestä kerran kuukaudessa.
Vaikka tiedä sitä, vaikka jaksaisi toivoa toiset neljäkin vuotta, kun ikää nyt 33 v. Sit olis biologinen kello jo tikittänyt lähelle vaihdevuosia. Vaan just luin naistenlehdestä Anneli Saaristosta tai vastaavasta, joka 60-vuotiaana suree, kun on lapseton. Vaan hän kokonaan lapseton. Minun pitäisi olla tyytyväinen, kun kuitenkin yksi lapsi on.
Vaan voi tietty olla, että minulle iskee vaikkapa syöpä, kun sen saanee joka neljäs. Siirtyy ajatukset muualle. Taidan tänään olla hieman synkkämielinen, kun taas on se aika kuukaudesta, kun pettyi. Ja lapsuudenystäväni sai vauvan. Typerää tuntea katkeruutta, koska lapsuudenystävä jos kuka on ihminen, kenelle soisin vauvaonnen, koska hänellä muuten ollut rankkoja menetyksiä elämässään.
No, taidan tosiaan käydä varaamassa ajan kuvaamosta. Ja muuten otan vinkkejä vastaan, miten päästä eroon vauvantoivomisesta.
ap
olen myös ryhtynyt tuki-ihmiseksi eräälle lapsiperheelle, joka tarvitsee tällä hetkellä tukea elämässään. Tukihenkilönä toimiminen on ollut hyvin antoisaa, mutta ei täysin täytä kaipuuta, että saisimme vielä toisen oman lapsen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulen, että se kaipuu siihen lapseen on ja pysyy, vaikka kokeilisit mitä keinoja. Ainakin itselleni lapsettomuusaika oli täynnä erilaisia projekteja ja tavoitteita, joilla yritin saada mieleni pysymään poissa lapsihaaveesta. Olet kuitenkin vasta 33 ja jo neljä vuotta toivonut ja pettynyt. Ei tuota niin vaan saa mielestä. Minä kehoittaisin kuitenkin hakeutumaan hoidoissa eteenpäin. Nyt teillä on vielä mahdollisuus! Ehkä nyt vielä kannattaisi tehdä kaikkensa asian eteen, jottei myöhemmin joudu katumaan sitä, ettei edes tullut yritettyä. Vaikeita asioitahan nämä ovat, mutta ei ne hoidot ole kaikille niin vaikeita. Itse koin lapsettomuushoidot fyysisesti hyvinkin helpoiksi. Henkinen puoli on sitten tietysti eri juttu. Miettikää vielä hoitoja.
Yhden koeputkilapsen ja yhden luomulapsen äiti
Ja vaikkei toimisi niin perhepotretti on silti ihan kiva olemassa.