Meille kävi näin...
Rakenneultrassa saimme tietää että vauvalla on vakava kehityshäiriö. Saimme yhdessä tehtyä vaikean päätöksen raskauden keskeytyksestä. Jo samalla viikolla menin aamulla osastolle keskeytystä varten ja ensimmäinen kätilö teki tutkimuksen. Hän sanoi että paikat ovat lähteneet avautumaan, hoitaakohan luonto jo tätä tehtävää? Myöhemmin yöllä aloitettiin antibiootti suoraan suoneen sillä minulle oli noussut kuume. Lääkäri sanoi että kuume voi johtua siitä että sikiö on ollut kuolleena jo jonkin aikaa. Tai mahdollisesti jokin lääke aiheuttaa kuumeen. Seuraavana päivänä vauvamme syntyi. Kätilö varoitti että hän ei ole tavallisen värinen vaan tummanpunainen. Todennäköisesti tämä johtui siitä että vauva oli ollut kuolleena jo jonkin aikaa. Ennen synnytystä en tuntenut vauvan liikkeitä viikkoon, ajattelin että se varmaan johtuu stressistä ja omasta jännityksestä. Nyt osaan yhdistää sen siihen että vauva olikin kuollut jo aiemmin sisälleni. Tuntui " helpottavalta" kuulla että luonto oli päättänyt asian meidän puolesta.
Kommentit (4)
Vastasit viime viikolla odotus-palstalla kysymykseeni joka koski " ylimääräisen" näkymistä rakenneultrassa. Törmäsin nyt kirjoitukseesi täällä. Surullista. En osaa kuvitella, miten pahalta tuntuu.
Halusin kiittää sinua sanoistasi, jos joskus satut tämän lukemaan. Meillä kävi hyvin. Vauvallamme diagnostisoitiin harvinainen keuhkojen kehityshäiriö, mutta hän selvinnee. Leikkaus on vauvalla todennäköisesti edessä, mutta olo on huojentunut.
Roppakaupalla voimia sinulle!
Hui, en osaa edes kuvitella miltä tuntuisi tässä vaiheessa menettää vauva! Se on niin suuri menetys!
Voimia ja jaksamista!
HANNELE rv 21+3 (03/06 km rv 12+)
Voimia ja jaksamista Menier! Olen pahollani, että teille kävi näin.
Ymmärrän hyvin " helpotuksen" tunteen. Meillä oli km viikolla 20+5 ja kun lapsi olisi ollut rakenteellisesti terve, jäi ilmaan ikuinen kysysmys: Miksi sitten kuitenkin kävi näin?
Toivon teille koko perheelle uskoa ja luottamusta eteenpäin.
Mitään merkkiä emme saaneet, ettei kaikki olekaan kunnossa. Menin onnellisena neuvolaan eikä sydänääniä löytynyt.
Seuraavana aamuna synnytin pienen tyttären,kovien kipujen jälkeen. Ja se tuska joka jäi asumaan sydämeen oli silloin sanoinkuvaamattoman suuri.
Melko pian syntymän jälkeen selvisi että tyttäremme oli vakavasti sairas. Koko suolisto ja maksa oli kehittynyt kehon ullkopuolelle ja vauva oli menehtynyt jo kuukausi aikasemmin, joskus rv 16-17 enkä mistään osannut aavistaa kun ensimmäistäni ootin...
Lapsettomuutta olimme kärsineet ennen tuota raskautta kolmisen vuotta. NYt siis yhteensä neljä kun uutta raskautta emme ole onnistuneet saamaan aikaan.
Se kipu vaihtuu joskus sellaiseksi haikeaksi ikäväksi. Suru ei purista aina, mutta jotenkin se elääjokaisessa huokauksessa...
Voimia sinulle!