Väsymystä vai masennusta...
Mietin kuinka edetä tilanteessani... 9,5kk vauvamme herättää useita kertoja yössä ja mieheni ei ole osallistunut yöhoitoon koko aikana millään tavalla. Koska hän käy työssä, hänen mielestään se ei kuulu hänelle. Olen nukkunut vauvan kanssa toisaalla, jotta mieheni ja toinen lapsemme saavat yörauhan. Yöt sujuivatkin kohtalaisesti heinäkuuhun asti. Silloin olimme lomalla ja koko porukka nukkui hotellissa samassa huoneessa. Annoin vauvalle yölläkin maitoa, jotta olisi nukahtanut uudelleen eikä herättänyt koko porukkaa, ja tämä jäikin sitten tavaksi. Olen niin väsynyt, että en jaksa yksin ryhtyä mihinkään unikouluun. Nyt en ole nukkunut viikkoihin kunnon yöunia, herään n. 5 kertaa yössä laittamaan tuttia tai antamaan maitoa. Aamulla herään n. klo 6 vauvan kanssa mieheni ja esikoiseni jatkaessa unia. Eilen olin unohtanut molemmat vaunut ulos ja aamulla ne olivat litimärkiä. Koulubussi ei ollut ottanut esikoista kyytiin, kun ei ollut heilauttanut kättä. Tämän ihmeempiä vastoinkäymisiä ei tarvitse tulla ja pillahdan itkuun. En jaksanut lähteä tutustumaan päiväkotiin, vaikka olimme sopineet aamuksi ajan. Jo viime viikolla tuntui, että olen ihan sumussa ja pyörrytti - tosin yritin myös hiukan laihduttaa, sillä mieheni ja äitini huomauttelevat jatkuvasti, että olen ylipainoinen tällä hetkellä. Toinen molempien lempiaihe on, että täällä on sotkuista. Olen niin poikki, mutta en tiedä miten edetä asiassa, olenko masentunut vai ainoastaan liian väsynyt...
Kommentit (5)
Hei Hippomama!
Miten voit? Toivottavasti mielialasi on kohentunut tai tilanteeseesi olisi tullut muutosta.
masennukselta todellakin kuulostaa. Mulla on masennuksesta kohta vuoden kokemus, joten täytyy sanoa että todella tutulta kuulostaa. Väsymys, aloitekyvyn puute eli juuri tekemisen vaikeus, matala vastoinkäymisten sietokyky jne. Eli todellakin on jo muutakin kuin väsymystä. Itse huomasin tilanteeni vakavuuden siitä, että väsymykseni ei mennyt ohitse nukkumalla ja lepäämällä, vaikka sain siihen tilaisuuden.
Nyt on ensiarvoisen tärkeää, että haet ja saat apua. Ja kun lähdet apua hakemaan, ota miehesi, jos mahdollista mukaan, niin hän kuulee, kun kerrot oireistasi ja tilanteestasi ulkopuoliselle. Itselläni oli oma mies mukana terveyskeskuksessa, kun hakeuduin lääkäriin apua etsimään. Meillä mies kyllä teki parhaansa ja koetti auttaa, mutta oli silti hyvä, että kuuli miten kerroin omasta tilanteestani.
Aloita siis vaikka terveyskeskuslääkäristä tai neuvolan terveydenhoitajasta, tärkeintä on, että pääset avun piiriin. Voimaa ja jaksamista, tulethan kertomaan, miten asiat etenevät!
terveisin saman kokenut ja siitä selvinnyt
Liian pitkään jatkunut väsymys aiheuttaa masennusta. Yleisvire laskee niin alas että kaikki asiat alkavat tuntumaan vaikeilta ja sen vuoksi mikään ei kiinnosta, haluaa vain päästä seuraavaan aamuun niin että mitään kamalaa ei ainakaan tapahdu.
yliväsyneenä mieli on tietenkin herkempi ja itku tulee pienestäkin asiasta.
olisiko sinun mahdollista puhua miehellesi ja myös anopillesi omista tuntemuksistasi? Sanoa että olet niin väsynyt että koko perhe kärsii tilanteesta. Saisitteko lapsia hoitoon vaikka viikonlopuksi ja menisitte miehen kanssa jonnekkin kahdestaan ja nukkuisitte oikeen kunnolla. Levänneenä asioihin jaksaa tarttua positiivisemmin ja tulevaisuuskin voi näyttää valoisammalta.
Tai jos sopisitte miehesi kanssa että hän hoitaa vauvan yhtenä yönä viikossa, jolloin sinä voisit nukkua edes sillon kunnolla. tosiasiahan on että vaikka mies käy töissä, niin käyt sinäkin! joka päivä sinun pitää valvoa lasten kanssa ja se työvuoro ei lopukkaan klo 16.
Omasta tilanteestani voin kertoa sen verran että meillä on 8kk poika joka on alusta asti nukkunut ihanhyvin. Nyt viikko sitten iski ensimmäinen korvatulehdus ja sain totutella yöttömiin öihin itsekkin. Olin jo viikonlopussa niin väsynyt että suustani ei varmaan tullut yhtään kaunista sanaa. ja aikaisemmin kun mieheni teki ympäri pyöreitä päiviä kahdessa työssä minä olin yksin pojan kanssa kotosalla. Se oli myös raskasta aikaa, kaikesta piti selviytyä yksin. Sillon pelkäsin itsekkin masennusta joka oli ottaa vallan. Sanoin miehelle että eiköhän me vähemmälläkin pärjätä ja toivoin hänen olevan enemmän kotona. Onneksi olen nyt saanut nukkua itse aamuisin pitempään kun mies hoitaa lapsen aamuisin ennen töihin lähtöä. poika kun herää joskus 6-7 pirteänä ku peipponen.
Keskustelemalla asiat selviää, toivotan jaksamista elämäänne ja aurinkoisia päiviä syksyyn!
Pyydä apua tutuilta ja naapureilta,se mikä itsestä monesti tuntuu raskaalta ja vaikealta, ei ole sitä toisten mielestä.
syksyisin terveisin, napero
Niin, ensimmäisenä iso voimahali. Itselläni on esikoinen 10kk, sinulla kaksi touhuajaa eli kädet täynnä tekemistä, vaikka esikoisesi on jo vanhempi.
Osa tekstistäsi kuulosti tutulta, mutta täytyy kuitenkin todeta, että kaikesta huolimatta ajattelen vauvani olevan ns. " helppo vauva" .
Noita yöheräilyjä on kuitenkin täälläkin jatkunut jo pitkään vaihtelevassa määrin, aluksihan oli " helppoa" kun imetti pari - kolme kertaa yössä ja vauva vain jatkoi uniaan, mutta nyt...
Muutamia öitä on mennyt ilman heräämisiä, mutta meilläkin oli tuota tuttirumbaa ja kun uusia taitoja opitaan niin levottomuutta.
Tutin jätin pois parisen viikkoa sitten (ollut vain unituttina) ja rauhoitti aluksi kummasti. Toki nukkumaan käydessä oli parina iltana pikkasen itkuisuutta mutta unikaveri auttoi. Pystyisitkö sinä kokeilemaan tutin pois jättöä?
Mutta tämä ei siis ole ratkaisu varsinaiseen huoleesi ja voin sanoa, että tutin laitto heräämiset ovat vaihtuneet nyt virkeänä heräävään kaveriin joka nukahtaa vain viereen nostamalla ja/tai maitoa antamalla jos ollaan aamuyössä. Mutta olet siis huolissasi väsymyksestäsi.
Minusta asiassa on hyvä puoli se, että tiedostat tilanteesi. Itselläkin apaattisuus valtaa välillä mielen, mutta kun sen tiedostaa ja ajattelee niin, että silloin kyllä pyydän apua ja saan jos oikein tiukka paikka tulee. Onko sinulla mahdollisuutta väliaikaiseen avun saantiin? Tarkoitan tällä apua lapsen hoidossa, niin saisit itse levätä.
Jos koet itsesi ahdistuneeksi jatkuvasti, ei varmaan olisi pahitteeksi hakea tukea esim. neuvolan kautta jollei tuttavapiiristä löydy ihmistä, jolle voisit avautua. Ja ehkäpä tämä kirjoittamisesi tänne jo jollain tavalla jo helpottaa oloasi.
Älä siis jää yksin asian kanssa, kun sen nyt olet ääneen sanonut.
Käytännön asioista vielä sen verran, että nukkuuko vauva omassa sängyssä vai vieressäsi? Meillä vieressä nukkuminen (kun olemme olleet esim. yökylässä) on saanut kummasti vauvan nukkumaan hyvät unet (tilaa pyöriä ja äidin läheisyys) Jollet kannata " perhepetiä" niin kokeile vieressä nukkumista kuitenkin jollet jo niin ole tehnytkin!
Voimia! :)
Hae rohkeasti apua! Mä otin yhteyttä neuvolan terkkariin ja hän järkkäs tosi nopeasti mulle lääkäriajan ja aloitettiinkin masennuslääkitys. Sitten perheneuvoja kävi meillä kerran-pari kuussa (miten itse haluttiin) juttelemassa ja kertoilemassa mahd tukitoimenpiteistä. Ja sen lisäksi päästiin vielä perheneuvolan asiakkaiksi. Saatiin muuten neuvolasta myös sellainen palveluseteli, jolla saatiin lastenhoitaja kotiin.
Tuossa tekstissäsi särähti korvaani tuo miehesi (ja anopin) auttamattomuus ja kommentit painostasi ja kodin siisteydestä.
Meillä mies ei ole myöskään noussut yöllä muksuja hoitamaan ja päivälläkin se on harvinaista herkkua. Aiheesta on käyty miljoona riitaa. Mitä tulee sun painoon tai asunnon siisteyteen niin mulla kyllä käpy kärähti. No okei ainahan sitä voi siistimpää olla, mutta laihduttamisesta kyllä olis syytä haaveilla joskus toiste. Nyt on tärkeämpää saada sut muuten kuntoon.
Meillä miehen auttamishalut nousi kummasti, kun oli mun mukana perheneuvolassa ja kuuli konkreettisesti miltä musta tuntuu ja mitä käyn läpi. Kerroin miehellä myös aina terkut neuvolasta, että sanoppa miehelle näin ja näin, jos terkkari jotain neuvoi.
Eli ota yhteyttä neuvolan terkkariin, jos koet et hän on sellainen henkilö jolle voit avautua. Sitten varaat ajan lääkärille. Yksin ei missään nimessä pidä jäädä! Tarvitset apua ja saat apua. Sitä täytyy vain hakea!
Voimia ja käypäs kertomassa kuinka jakselet!
Enkeli vierelle kulkemaan! AIHA