Jestas, että mua ahdistaa olla kohta 50v

Vanhenemisen vaihtoehto on kuoleminen.

Ymmärrän. Minä olen jo, ja tämä on hirveää alamäkeä.

Ymmärrän! Mutta ei se ole niin hirveää, elämä jatkuu... Täytin itse viime vuonna, ja tuntui että päivät ennen syntymäpäivää itkin ja oli kuvottava olo. En enää muista miksi. Sen numeron takia? vai koska mietin koko elämää yhtäkkiä niin paljon. Kaikki oli ja on hyvin, mutta joskus sitä vaipuu masennukseen. 

Ehkä sulla on joitakin jo yli 50-vuotiaita tuttuja, joita voit ajatella - että nuokin on aika hyviä tyyppejä ja elämässä kiinni vaikka ovat jo "vanhoja". 

Tää maailma menee sellaista vauhtia paskaksi että itse säälin nuoria.

Mikä siinä ahdistaa?

Tämä akka menee aina eteenpäin . Tavalla tai toisella.

Haluatko neuvon millä välttää ikäahdistus. Älä välitä asiasta, niin et ahdistu. Eipä kestä.

Entäs sitten kun 60 täyttyy..:::)) 

Nuoriso se jaksaa aina valittaa.

Minua ei. Näen 75- ja 77-vuotiaiden vanhempienikin vielä viettävän hyvää ja täyttä elämää, joten kyllä sitä hyvää elämää on vielä todennäköisesti jäljellä.

Otan osaa. Itsekin kipuilin tuota hetken. Mutta nyt kun olen 52v, niin ei harmita yhtään. Kyllähän sen tietää, että vähemmän tässä on jäljellä kuin takana elämää.

Mutta toisaalta olen elänyt varmaan kahden ihmisen edestä ja kokenut ihan mielettömästi asioita, joten eipähän jää kuollessa sitten harmittamaan asiat, mitä on jäänyt tekemättä. 

Mikä ahdistaa? Tämähän on mukavaa aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän! Mutta ei se ole niin hirveää, elämä jatkuu... Täytin itse viime vuonna, ja tuntui että päivät ennen syntymäpäivää itkin ja oli kuvottava olo. En enää muista miksi. Sen numeron takia? vai koska mietin koko elämää yhtäkkiä niin paljon. Kaikki oli ja on hyvin, mutta joskus sitä vaipuu masennukseen. 
Ehkä sulla on joitakin jo yli 50-vuotiaita tuttuja, joita voit ajatella - että nuokin on aika hyviä tyyppejä ja elämässä kiinni vaikka ovat jo "vanhoja". 

Se numerokin ihan konkreettisesti- Kun näen jossain luvun 50 niin se vaikuttaa ihan kamalalta.

Sulla on vielä yli parikymmentä vuotta päästä tuohon eli reippaasti aikaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Minua ei. Näen 75- ja 77-vuotiaiden vanhempienikin vielä viettävän hyvää ja täyttä elämää, joten kyllä sitä hyvää elämää on vielä todennäköisesti jäljellä.

Niin ne jotkut. Itsellä ei lähisukulaisissa ole tuon ikäisiä hengissä, ja itse on niin kipeä ja raihnainen jo viisikymppisenä, että ei oikein huvitakaan kärsiä noin pitkään.

Lähestyy 50v -syntymäpäivä ja kaikin tavopin muutenkin alakuloinen olo. En tiedä, miten saisin itseeni elinvoimaa ja iloa. Terve kun olen sentään toistaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Minä olen jo, ja tämä on hirveää alamäkeä.

Minusta taas ihan ok.

Mie täytin just 30 ja mua ahistaa jo nyt 

Tuli just facebookin synttäri-ilmoituksiin peruskoulun luokkakaverin syntymäpäivästä ilmoitus. Ainoa vaan, että hän kuoli syöpään jo vuosia sitten, fb-tili vaan on jäänyt roikkumaan.

Kummasti palauttaa perusasioiden äärelle eikä harmita yhtään reilusti yli 50  vuoden ikä

Ei tunnu missään.

Täytin juuri, olen vielä nuori. Asun ensi kertaa yksin. Nuoret miehet on kiinnostuneita, koska olen äidillinen mutta harrastan mm. metallibändejä.