Minkä kirjan luen näistä? Perusteluja? :)

se nostattaa voimakkaita tunteita.

eipä sen kummemmin perusteluja.... Paasilinna on kuitenkin ns. varma valinta

romanttista todellisuuspakoa. Stalinin lehmät, jos haluat ajateltavaa ja samastumista.

on tasoa nolla. Tuossahan oli vaikka miten monta tosi tunnettua teosta mukana, bestselleriä, joista ihmiset ovat pitäneet, kaikki ns. varmoja valintoja.

lukeneeni ja kaikki omalla tavallaan hyviä:



Ilonen talo oli hyvin realistinen kuvaus alkoholistivanhempien lasten elämästä. Mutta se ei ollut mitään poikkeuksellisen ankeaa luettavaa. Siitä on jo useampi vuosi kun luin sen, mutta teki muhun vaikutuksen.



Stalinin lehmät oli loistava. Hienoa ajankuvaa menneestä ja hyvin kirjoitettu.



Hiiriä ja ihmisiä oli todella koskettava. Mä ulvoin puolet ajasta sitä lukiessani.



Pahuus on paha. Toivon, että se sittenkin oli valhetta, kuten myöhemmin on väitetty. Mulla oli hirveän paha olo sitä lukiessani ja tunsin voimattomaksi tekevää raivoa.

- William Golding, Kärpästen herra

- Arto Paasilinna, Jäniksen vuosi

Tosin ei se ehkä enää tämänikäiselle kolahtaisi ihan samalla tavalla. Enkä kyllä osaa sanoa, onko käännös hyvä.



Ilonen talo on myös hyvä ja ajatuksia herättävä, muttei mitään hauskaa luettavaa.



Jos haluat kevyttä, niin suosittelen Lehtolaista tai Paasilinnaa.

Siepparin ruispellossa vasta viime keväänä ja koin sen melko yhdentekeväksi. Käännös oli ihan ok/siedettävä, siinä ei häirinnyt tai tökkinyt mikään, tosin ei myöskään ollut mitenkään erityisen oivaltava.

huvittavaa, jos joku pitää Paasilinnaa varmana valintana :-). Se on vähän niinkuin Suomen Daniella Steel tai jotain... En mäkään näe siinä mitään valtavia kirjallisia arvoja.



T. nro 7 (jolla on ylempi akateeminen tutkinto ja joka lukee paljon ja pitää myös ihan hömppäkirjallisuudesta, mutta Paasilinnaa tulee kyllä harvemmin luettua)

luin sen siepparin joskus teininä enkä myöskään pitänyt oikein minään. olihan siinä muistaakseni jotain päämäärätöntä haahuilua.. mutta mitäs sitten? ei uponnut.

Millainen tuo Pahuus oli kun en saa päähäni? Lehtolaista en ole koskaan lukenut en edes tiedä millainen kirjailija, olen aina pitänyt hömppäkirjailijana, ties vaikka kirjoittaisi suuria klassikoita.

Sieppari on surullinen, ylpeys ja ennakkoluulo on ihana.

Joku pitäisi valita, mutta kaikki kiinnostais. Ja jokanen teistä vielä kehuu eri kirjoja...



AP

joista olet pitänyt, niin on helpompi suositella. Makuja kun on erilaisia.



T. 7

Tykkään John Grishamin tyylistä kirjoittaa.

Tyylinä sellainen, joka on lähellä oikeaa elämää, on aina kaikkein paras.



En osaa väsyneenä selittää enkä myöskään muistaa mitään loistavia tuotoksia. Lempikirja on Mary Mackeyn " Elämän tanssi" . Ei siis tarvitse olla tätä päivää ollakseen hyvä...

Joku, joka tempaa mukaansa.



Lisäkysymyksenä vielä: suosittele joku hyvä " romaani" ? :)

ehkä se Pahuus olisi paras valinta siinä tapauksessa.



Mulla on kirjojen suhteen sellaisia kausia. Tällä hetkellä pidän eniten hömpästä kuten Himoshoppaaja -sarja, koska se on sopivaa vastapainoa tälle kotiäidin arjelle. Joskus tuli hirveä Steinbeck -kausi: luin kaiken mitä häneltä vain käsiini sain, joskus taas vetelin pelkkiä dekkareita jne...Ihaninta on kun kädessä on kirja, josta ei haluaisi päästää irti ollenkaan, viimeksi taisin kokea sen Hämeenanttilan Alastonkuvia lukiessa ja joskus aiemmin esim. Monte Kriston kreivi sai mut linnoittautumaan kotiin useammaksi päiväksi.



T. nro 7

En ole tänä vuonna avannut yhtäkään kirjaa (koliikkivauva, oma masennus jne...). Nyt päätin, että käyn hommiin, vaikka sitten todellisuutta pakoon kirjojen avulla.

Tuntuu vaan, että se Pahuus voi olla vähän liian masentavaa luettavaa...?



AP

älä sittenkään sitä pahuutta. Unohda koko litaniasi, kun ainakin ne mun lukemani niistä oli enempi vakavia: Hanki Himoshoppaaja-sarja ja lue ja naura. Tai Ben Eltonin vauvahorkka tai Nick Hornbyn poika. Kaikki omalla tavallaan huisin hauskoja.

Kun tosta listasta tarttis joku pakolla valita: koulutyö... :)

Myöhemmin sitten varmasti tartun Himoshoppaajaan, voit olla varma! :)



AP

sitten se Stalinin lehmät. Se ei kuitenkaan ole samalla lailla synkkä kuin joku Pahuus.



T. nro 7, joka menee nyt nukkumaan :-)