Vapaan kasvatuksen kannattajia paikalla?

Epäilen kyllä, ettei nykyään koko termiä enää pahemmin enää tunneta, jäänyt vain muinaisjäänteeksi 60-luvulta. Ja yleensä sillä tarkoitetaan kasvattamattomuutta, kun ei tiedetä mitä se edes tarkoittaa.

olen saanut sellaisen itse. Valitettavasti oman lapseni kohdalla se ei toimi, koska lapsi on erilainen kuin minä. Silti pyrin keskustelemaan kaikesta, perustelemaan kaiken, enkä oleta olevani automaattisesti oikeassa, vaan myös lapsi voi perustella toiveitaan ja halujaan ja jos perustelu on hyvä, on minun pakko muuttaa mieltäni.



Ideahan on siinä, että pelkällä kieltämisellä ei päädytä muuhun kuin salailuun. Lapsi pitää saada HALUAMAAN tehdä oikein.

kuin autoritäärinen ylhäältä sanelija.

Olen kyllä usein sanonut, että en edes kasvata lapsiani vaan ELÄN heidän kanssaan. Lapset vaikuttavat minuun ja minä lapsiini.

Minulla on kolme pientä lasta ja en herra varjele tiedä, missä olisin, jos luopuisin komentajan asemasta ja alkaisin neuvotella joka lapsen kanssa erikseen, mitä saa tehdä ja mitä ei ja perustella omia ratkaisujani ja kuuntelemaan heidän jokaisen perustelut joka asiaan.



Kuulostaahan se hienolta, mutta ehdittekö te päivän aikana tekemään jotain muutakin sitten? Lehmän hermot täytyy ainakin sellaisella ihmisellä olla. joka tuohon ryhtyy!

Tai no yksi lapsistani on tuollainen että voisikin neuvotella asioista hänen kanssaan ja hän varmasti tekisi kuten sanoisin. Mutta kaksi muuta vaativat kyllä tiukkaa komentoa!!

eikä näin "helppoja" lapsia kasvatetakaan, vaan argumentoivia, aktiivisia kansalaisia, jotka ymmärtävät omat oikeutensa ja velvollisuutensa ja niiden suhteen muiden ihmisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin.



Ehdin tehdä muutakin. Olen uraputkessa oleva tohtorisnainen, väitelty on lasten kasvaessa. Olivat väitöstilaisuudessa mukanakin. Asiaan ehkä vaikuttaa, että olen itse hyvin verbaalinen ja argumentoiva, joten älyllinen keskustelu lapsenkaan kanssa ei vaadi erityistä pnnistelua.



Vanhemmanpuoleisen lehmän hermot minulla kyllä on.



t seiska

Tämä näissä keskusteluissa aina on, että unohdetaan, että lapset ovat herkkiä ottamaan vaikutteita. Esimerkiksi kolmevuotias tietää ja tuntee jo läpikotaisin vanhempiensa kasvatustavat ja sen miten perheessä tietyisä tilanteissa toimitaan. Ei autoritaarinen vanhempi voi sanoa, millainen hänen leikki-ikäinen tai isompi lapsensa olisikaan, jos hän olisi saanut vapaan kasvatuksen ja toisin päin. Kasvatus muokkaa lapsen käyttäytymistä, siksi sitä juuri tavataan harrastaakin. Ja ennenkaikkea se muokkaa lapsen reagointia juuri siihen kasvatustapaan.

On ihan tiedossa oleva ongelma, että sellaisissa tilanteissa, joissa esimerkiksi kodin ja koulun kasvatustavat eroavat runsaasti, lapsi häiriköi. Siis esimerkiksi erittäin kovassa (ruumiillisessakin) kurissa kotona pidetyt lapset saattavat tavallisessa suomalaisessa vähemmän autotaarisessa koulussa pistää ranttaliksi, koska he huomaavat, että mitään heidän tottumiaan seurauksia teoista ei olekaan. Vanhemmat ovat sitten sitä mieltä, että opettajat eivät vain osaa pitää kuria, vaikka oikeasti lapsi on opetettu siihen, että mitään ei tarvitse totella kuin selkäsaunan uhalla.

Meidän lapsia ei kasvateta vapaasti, koska meistä ei ole siihen ja koska pelkäisimme, että sopeutuminen muuhun, autoritaarisempaan, yhteiskuntaan olisi hankalaa. Keskustelevaan kasvatukseen meillä sen sijaan kyllä pyritään, koska emme myöskään halua kasvattaa lapatossuja.

Tai no yksi lapsistani on tuollainen että voisikin neuvotella asioista hänen kanssaan ja hän varmasti tekisi kuten sanoisin. Mutta kaksi muuta vaativat kyllä tiukkaa komentoa!!

olen itse saanut vapaan kasvatuksen

olen luova ja vapaa sielu- minua ei voi pakottaa muottiin

---

omat lapseni ovat olleet pari vuotta vapaan kasvatuksen ideologiaa kannattvassa reggio emilia päiväkodissa- ovat myös vapaita sieluja- esim. ei pojat vopi pakottaa omiin kotkotuksiinsa- tyttäreni osaavat itse ajatella ja perustella mielipiteensä



---

tietynlainen sielun koskemattomuus on tärkeää- jokainenon erilainen ja ok omana itseisarvonaan

EN ole ruumillisen rangaistuksen puolestapuhuja. Silti minun mielestäni AIKUINEN on auktoriteetti, hän päättää asioista lapsen puolesta. Toki lapselle annetaan sitten lisää vastuuta hänen kasvaessaan.



ystäväni on opettaja ja hän sanoi minulle, että opettajat ovat tänä päivänä pulassa juuri näiden "kaiken kyseenalaistavien ja itse-ajattelevien-kullanmurujen" takia! Mitään ei tehdä koska opettaja niin sanoo, koska kullanmuruhan osaa itse ajatella ja haluaa siksi päättää asioista itse! Asioista halutaan myös liikaa neuvotella. Sori, mutta yhteiskunta ei toimi tällä tavoin. KAIKKIEN on seurattava jonkinlaisia "lakeja".



t. 10



PS. jos yrittäisin jotain vapaata kasvatusta kontaktihäiriöiselle ja tarkkaavaisuusongelmaiselle lapselleni, niin minkähänlainen soppa meillä kotona oikein olisi?

silti arkirytmi on aina sama-

aamupala

- koulu/ koululaisten kerho

päivällinen

harrastus 3 x / vk

iltapala

unisatu

uni



-olen itse testin mukaan ns "sääntövanhempi", silti kunnioitan lasten omaa tahtoa



t,nro 12

Olikohan sekin n.6v. poika vapaan kasvatuksen tuote, joka kaupassa otti leluhyllystä lelun ja alkoi heitellä ja potkia sitä, silkasta potkimisen ilosta. Ja kun huomautin hänelle asiasta (sanoin: tuo tuskin on sallittua), hän vain tiuskaisi: ai mitä? Jatkettuani matkaa vilkaisin taakseni ja tuo poika ryntäili nuken vaunujen kanssa hyllyjen välissä ja ränkytti kuomua ikään kuin toivoen,että se hajoaisi.



Veikkaan, että jos hänen vanhempansa olisivat kuulleet minun "komentavan" lasta, he olisivat sanoneet jotain tällaista: millä oikeudella sinä komennat meidän perttiä!?Niin ennakkoluuloiselta kuin kuulostaakin, niin pojan puoliksi kaljuksi kynitty tukka antoi jo viitettä siitä, millaiset käyttäytyismallit hän osaa.



Joo joo, ei tarvi vakavasti ottaa. Joku varmaan veti jo suuren herneen nenään. Huumoria ihmiset!

PS. jos yrittäisin jotain vapaata kasvatusta kontaktihäiriöiselle ja tarkkaavaisuusongelmaiselle lapselleni, niin minkähänlainen soppa meillä kotona oikein olisi?

Tästä on tutkimuksiakin tehty. Nimenomaan tarkkaavaisuushäiriöinen lapsi tarvitsee perusteluja ja omaa motivaatiota, itsestä lähtevää perustelua sille, miksi jotain pitää tehdä. Itsestään lähtevään tarpeeseen he jaksavat keskittyä, ukoapäin tulevaan paineeseen he reagoivat hermostumalla lisää ja muuttumalla entistä hankalammiksi.

Suosittelen kokeilemaan. Lue esim Ross Greenen kirja "tulistuva lapsi".