Onko täällä muita, jotka tulevat esim. töissä hyvin toimeen eri ihmisten kanssa, mutta normaalielämässä ei ole kavereita?
Minä olen sellainen ja en ole varma, missä vika. Kouluajan kaverit ovat jääneet, eikä ole sellaisia enää tavannut, joiden kanssa olisi kiinnostusta viettää aikaa. Työasioissa on helppo olla tekemisissä muiden kanssa ja työni onkin pitkältä asiakkaiden tapaamisia yms. Eli mistään kummallisesta erakkohirviöstä ei ole kysymys.Muita? Tuli vaan nyt vappuna mieleen, kun yksin simaa juon.
Kommentit (9)
Mulla vainoava psykopaatti aiheutti totaalisen lukon etten uskalla olla yhteydessä keneenkään.
Mä en tuu toimeen mun työkavereiden kanssa, mutta perhe, kavereita ja ystäviä on. Oisko eri kriteerit sille hyvin toimeentulemiselle?
Tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa töissä, opiskeluissa, harrastuksissa jne. Mutta kaipaan kovin vähän seuraa vapaa-ajalle niin suhteet eivät koskaan pääse syvenemään kunnon ystävyydeksi. Roikun porukoiden reunoilla ihan tyytyväisenä, mutta ajan myötä putoan pois kun ydinporukka haluaisi tavata harva se päivä (opiskeluajat) tai viikko (myöhemmät hareastusporukat).
Töissä esitetään enemmän, jotta työssä on helpompaa. Eivät ne välttämättä sinusta pidä, älä luule sellaista. Tuttua on.
Hep!
Olin koulussa ja ammattiopinnoissa kiusattu, mutta työpaikoilla tulin toimeen ihmisten kanssa.
Olin kuulemma aika pidettykin.
En kuitenkaan paremmin ystävystynyt kenenkään kanssa yhtä lukuunottamatta.
Minulla ei ole sellaisia kavereita, joiden kanssa viettäisin aikaa yhdessä.
Jonkinlainen näkymätön seinä tuntuu olevan minun ja muiden välillä.
Olen kohta 20 vuotta ollut elinkeinonharjoittaja ja työni on yksinäistä.
Joo, eipä mulla oikein kavereita ole sisarusten lisäksi, mutta töissä tuun toimeen kaikkien kanssa.
Mutta enpä mä kavereita kaipaakaan, viihdyn yksin.
Mä olen juuri tuollainen. Töissä olen tykätty, ja työkaverit varmaan pitää mua varsin sosiaalisena tyyppinä. Töissä on jopa kuvailtu minua hyvän yhteishengen luojaksi jne.
Kuitenkin vapaa-ajalla mulla on nykyisin käytännössä vain yksi ystävä, koska en yksinkertaisesti jaksa ylläpitää enempää kaverisuhteita. Ystäväni on yhtä introvertti ja erakko kuin minäkin, ja välillä voi mennä viikkoja, ettei olla missään tekemisissä. Toisaalta sitten kun tavataan, niin juttu jatkuu siitä mihin se viimeksi jäi.
Munn kaikista kavereista tuli insinöörejä ja korkeastikoulutettuja henkilöitä.
Minä. Ne hyvätkin työkaverit ovat sitten jääneet matkan varrelle, kun työt ovat olleet määräaikaisia eri paikkakunnilla.