vauva viihtyy itsekseen...tuleeko huono omatunto?

eli meillä tyttö nyt 4,5 kk on viihtynyt koko pienen ikänsä tosi hyvin itsekseen. Ja huonoa omatuntoa kärsin melkeest päivittäin. On tytön isäkin mulle jo monet kerrat nauranu, että voihan sitä näköjään tälläsestäkin itelleen stressin saada. . =)



Jensku ja typy 4,5kk

silloin tällöin muistutan itselleni, että muutama vuosikymmen sitten vauvoja taidettiin pitää kapalossa sängyn pohjalla lähes 24H/vrk, mitä nyt syötettiin ja vaipat vaihdettiin. Eiköhön meidän vauvoilla asiat ole hieman paremmin, vaikka tuossa äidin vieressä/sisarusten ja virikelelujen ympäroimänä lattialla joutuukin välillä köllöttelemään?!

Olen tooosi laiska nousemaan ylös/kömpimään parvisängystä alas. Usein kuulen, että tyttö on hereillä (6kk), mutta koska hän saattaa höpötellä itekseen, natustella purulelua tms. niin nukun vielä vähän aikaa. En edes kyllä muista milloin olisi aamulla itkenyt esim. nälkäänsä. Aina iloinen hymy vastassa kun menen ottamaan hänet pois sängystä.



samoin viihtyy lattialla leluja tutkaillen ja katsellen. Juttelen tietenkin esim. kun tiskaan tai syön, mutta en ihan koko ajan ole viihdyttämässä vieressä. Mutta sitten paljon sylitelläänkin. Laulan ja luen ja " jumpataan" . Käydään vaunukävelyillä koiran kanssa, jolloin on hereillä ja kattelee maailmaa tms. eli olen kyllä " lohduttanut" itseäni, että vietän paljon " laatuaikaa" tytsän kanssa.



Pääasiassa olen vaan tyytyväinen, että on elämäänsä onnellinen lapsi (suurimman osan ajasta, sillä kyllä meilläkin tietenkin välillä huudetaan kuuppa punaisena =) ). Kyllä ne uhmat ja lahkeessa riippumiset vielä ehtii tulla, ainakin olen saanut ottaa vauva-ajan " löysin rantein" .



Ollan vaan onnellisia, ettei kaikki mene aina rankimman kautta.



-jossara ja tyttö 6kk ja risat-

Välillä sitä käy läpi olen huono äiti- fiiliksiä, mutta kun oikein asiaa ajattelee, niin eikö parempi näin, että lapsi viihtyy yksin, kun jatkuvasti vain esim. sylissä? Mielestäni on turha opettaa lapsi siihen, että aina äiti läsnä. Mites sitten kun vaavi kasvaa. Mut jokainen tyylillään.



AIHA Kera tytsyn kohta 2v, tytsyn 6kk+ ja masuasukin rv 7+2

Meidän tyttö viihtyi suurin piirtein ekat 5 kk tosi hyvin itsekseen. Esikoinen alkoi viihtyä itsekseen vasta joskus 2-vuotiaana, joten olin ihan ihmeissäni ja podin usein huonoa omaatuntoa, kun leikin esikoisen kanssa tein jotainkotitöitä ja tyttö vaan makoili lattialla tai nökötti sitterissä itsekseen. Sitten kaikki muuttui ja yhtäkkiä tyttö ei enää viihtynyt yhtään yksin. Nyt tytöllä on ikää vajaat 8 kk ja viimeisen kuukauden on roikkunut KOKO AJAN mussa kiinni ja itkenyt heti, jos en pidä sylissä. Se alkoi tossa 5 kk iässä ja on koko ajan pahentunut. Kai tää on jotain eroahdistusta. Todella rasittavaa, kun en voi kunnolla edes pukea päälle, kun tyttö vaan roikkuu lahkeessa ja huutaa kurkku suorana. Ja heti kun pääsee syliin, loppuu huuto. Eli nauttikaa vielä kun voitte!!!

Ja on aina viihtynytki enkä pode siitä yhtään huonoa omaa tuntoa. Jossain lukikin että lapsen kehitykselle on hyväksi antaa myös omaa aikaa omille ajatuksille. On kiva sivusta seurata reilu 6 kuisen touhuja, etenki ku nyt on kuukauden verran ryömitty ympäri kotia. Nautin siitä että saan touhuta rauhassa eikä koko aikaa tarvitse viihdyttää vaativaa lasta toisessa käsipuolessa.