Vihaan itseäni

En pidä mistään itsessäni. Tunnen itseni niin rumaksi ja vihaan kasvojani. Minusta tuntuu että nekin on rumentuneet (niin kuin ovatkin) parissa vuodessa, enkä ole mikään vanha edes, parikymppinen. Olen myös lihonut liikaa viimeisen kolmen vuoden aikana ja olen masentunut. Kasvonikin ovat lihomisen takia kauheat pulleat ja kaula myös. Hampaatkin on rumat ja sen takia en halua hymyillä niin, että ne näkyy. Ulkonäköni masentaa minua entistä enemmän. Yritän kyllä nyt liikkua enemmän ja syödä vähän vähemmän, koska minulla on taipumusta ahmia liikaa. Olen mielestäni ollut ihan nättikin joskus, mutta en koskaan ole kuitenkaan ollut tyytyväinen itseeni, ja nyt en enää sitäkään vähää. Aina kun käyn ihmisten ilmoilla niin minua hävettää ja tuntuu, että olen niin kauhean näköinen, etteihän täällä kehtaa edes olla. Tai sitten, että jotkut varmaan katsoo, että onpa tuo kauhean näköinen. Sitten kun pääsen kotiin niin tulee vaan paha mieli ja itken, että miksi olen tällainen. Ehkä tähän vaikuttaa myös se, että yläasteella minua syrjittiin ja haukuttiin, minua pidettiin rumana, tai varsinkin pojat pitivät. Siitäkin on jäänyt huonot muistot. Oli nyt vain pakko purkaa tätä jonnekin..