Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde rakoilee
Burnout
28.04.2022 |
Mielipiteitä kaipailen...Mies saa raivareita ihan mistä vaan. Vaikka kaapin ovesta taikka muovipussista, liian täydestä tai tyhjästä pesukoneesta......Riidoissa on sykli. Riitoihin tulee aina kuvioihin seuraavat elementit: -haukkuu, kun olen väärällä alalla-haukkuu sitä, kun haluan suoriutua opinnoista hyvin-haukkuu, kun en pysty tienaamaan opintojen ja äitiyden ohella enempää rahaa kuin mitä pystyn-nälvii-tekee selväksi, etten osaa mitään ja että hän tietää kaikesta kaiken paremmin, jopa mun opinnoista ja alasta. Siivotakin osaa paremmin, vaikkei ikinä siivoa.-uhoaa kuin uhmaikäinen menevänsä vaikka hotelliin yöksi tai irtisanovansa kämpän-raivoaa niin, etten saa puheenvuoroa-pitää mykkäkoulua-ei käsittele riitoja -pyytää anteeksi jos on pakko-kuittaa henkisen väkivallan sanomalla "semmonen mä vaan oon kun suutun"Kaikki pitäs mennä niin ku hän tahtoo. Jos ei, niin alkaa taas kiukuttelu. Esim. Jos en voi pitää parin viikon kesälomaa ajankohtana x, niin huuto alkaa. Jos en voi olla meedio ja tietää parin vuoden päähän, voinko olla pois töistä neljää viikkoa hupiretken takia, jolle herra haluaa, niin huuto alkaa. Kun sanon, et tuskin voin loma-aikojen ulkopuolella viikkoa kauempaa retkeilee, niin uhkaa erolla.Mitta ihan täynnä. Nyt vielä keskustelen hänen kanssa ammattilaisen kanssa näistä, mutta jos se ei herätä muutokseen, niin jatkakoo retkeilyään yksin. Aika paljon olen kestänyt, mutta jatkuva lyttääminen vaan saa riittää.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Oletpa löytänyt helmen. En oikeasti käsitä, miksi ihmiset katselevat tuollaisia apinoita kahta minuuttia kauempaa. Miksi?
Olis "apinalla" lyhyet ensitreffit, kesto kaksi minuuttia D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama ja mukana tavaroiden mätkimistä. Raivarin lopuksi soittaa äidilleen ja kertoo minun riehuneen.
Äiti komppaa 100% ja jatkaa tyttären aloittamaan meuhkaamista ja uhkailua.
Todella lapsellista. Pelastuksekseni on joutunut lapsemme, joka on teini-iän kynnyksellä ja osaa kertoa kuka riehui jos joku kysyy.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama ja mukana tavaroiden mätkimistä. Raivarin lopuksi soittaa äidilleen ja kertoo minun riehuneen.
Äiti komppaa 100% ja jatkaa tyttären aloittamaan meuhkaamista ja uhkailua.
Todella lapsellista. Pelastuksekseni on joutunut lapsemme, joka on teini-iän kynnyksellä ja osaa kertoa kuka riehui jos joku kysyy.
Mistä se riita teillä alkaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama ja mukana tavaroiden mätkimistä. Raivarin lopuksi soittaa äidilleen ja kertoo minun riehuneen.
Äiti komppaa 100% ja jatkaa tyttären aloittamaan meuhkaamista ja uhkailua.
Todella lapsellista. Pelastuksekseni on joutunut lapsemme, joka on teini-iän kynnyksellä ja osaa kertoa kuka riehui jos joku kysyy.Mistä se riita teillä alkaa?
Jos olet ollut tuollaisen erittäin temperamenttisen kanssa tekemisissä, niin raivarin johtaminen asiasyyhyn ei toimi.
Ja TAAS onnittelen itseäni erittäin hyvästä ja viisaasta päätöksestä elää yksin!
Näistä parisuhteen ihanuuuksista kun lukee, ei voi muuta kuin kiittää luojaansa joka on antanut niin paljon järkeä että tajuan pysyä erossa noista.
Tuossahan ei nyt ole miltään kantilta normaalista käytöksestä kysymys. Mitään diagnooseja on turha alkaa laatia eikä siitä mitään hyötyä olisikaan. Ainoa lääke ja ratkaisu on jättää äijä yksin raivoamaan ja pelastaa itsesi ja lapset. He ovat nyt kaikkein syyttömimpiä tuohon, heitä ei saa altistaa tuollaiselle.
Heillä on oikeus tasapainoiseen ja turvalliseen kotiin, vaikka sitten yhden täyspäisen vanhemman kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pirtihirmut ja sukuun naidut on hlvtistä. On nähty mitä ne on. Naama norsunsillä aina ja joka kerta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama ja mukana tavaroiden mätkimistä. Raivarin lopuksi soittaa äidilleen ja kertoo minun riehuneen.
Äiti komppaa 100% ja jatkaa tyttären aloittamaan meuhkaamista ja uhkailua.
Todella lapsellista. Pelastuksekseni on joutunut lapsemme, joka on teini-iän kynnyksellä ja osaa kertoa kuka riehui jos joku kysyy.
Pelastuksesi ja lapseai myös, olisi ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n puoliso vaikuttaa ihmiseltä jonka kanssa on turha yrittää puhua ja selvittää asioita. Keskus telu-yritykset johtaa vaan isompaan riitaan.
Aloittaja voisi alkaa suunnittelemaan itsenäistä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama ja mukana tavaroiden mätkimistä. Raivarin lopuksi soittaa äidilleen ja kertoo minun riehuneen.
Äiti komppaa 100% ja jatkaa tyttären aloittamaan meuhkaamista ja uhkailua.
Todella lapsellista. Pelastuksekseni on joutunut lapsemme, joka on teini-iän kynnyksellä ja osaa kertoa kuka riehui jos joku kysyy.Pelastuksesi ja lapseai myös, olisi ero.
Olen mies, joten olen aika heikoilla erossa. Äiti ei tyydy passiivisesti hyväksymään kaikkea. Kokeiltu on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin miehenä veikkaisin, että rahahuolet ja jaksaminen painaa siellä taustalla.
Meinikö muilta ohi, että ap kertoi haluavansa opiskella huolella ja hartaasti samalla kun on lasten kanssa kotona? Siinä ei varmaan hirveästi samalla osallistusta perheen elatukseen miehen kanssa. Entä kuka hoitaa lapsia kun ap on koulussa tai tekee iltaisin läksyjään? Mieskö?
Olen itse ollut samassa tilanteessa joten tunnistan miehen tuskan tuossa. Itse pinnistin sen verran, että silloinen puoliso sai opiskelunsa päätökseen, mutta ei sitten kaiken kovan opiskelun jälkeen halunnutkaan mennä töihin vaan erosi. Aikamoinen antikliimaksi. Siksi en koskaan kannusta miehiä tukemaan kuin korkeintaan henkisesti puolison opiskelua, koska yleensä se johtaa erilleen kasvamiseen ja sitten eroon.
Teillä on nyt kana kynittävänä miehen kanssa. Asiat pitää puhua selväksi. Miten kauan opiskelusi kestää? Miten osallistut sen aikaa perheen elatukseen? Voiko joku auttaa lasten hoitamisessa, ilmaiseksi tai maksua vastaan? Miten kahdenkeskinen aikanne? Onko sitä? Miten usein? Entä sanotko miehelle tarpeeksi usein rakastavasi tätä ja arvostasi hänen uhraustaan opiskelusi hyväksi?
Vierailija kirjoitti:
Komppaan, miten ihmeessä näihin kummallisiin miehiin ryhdytään, eikös tämänkaltainen toisen ihmisen kunnioituksen puute tule aikas nopeasti näkyviin.
Sanoisin että vaihtoon ja nopeasti, ei tuosta mennä kuin yhteensuuntaan
Ei sitä silloin parikymppisenä välttämättä osaa ajatella, mikä on normaalia ja mikä ei. Vuosien saatossa siihen sitten turtuu ja kun alkaa saada itsetuntoa ja elämänkokemusta, ja laittaa hanttiin näissä kummallisissa riidoissa, niin mies tuntee itsensä uhatuksi ja etsii itselleen uuden, nöyremmän ja tietysti myös parikymmentä vuotta nuoremman uuden puolison. Jos mukana olisi ollut fyysistä väkivaltaa, olisi ehkä aiemmin jo tullut mieleen, että ei tämä ole normaalia, mutta henkistä väkivaltaa on vaikeampi tunnistaa, varsinkin kun välissä oli aina kuukausien hyviä jaksoja.
Se toinen hullussa suhteessa ollut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä veikkaisin, että rahahuolet ja jaksaminen painaa siellä taustalla.
Meinikö muilta ohi, että ap kertoi haluavansa opiskella huolella ja hartaasti samalla kun on lasten kanssa kotona? Siinä ei varmaan hirveästi samalla osallistusta perheen elatukseen miehen kanssa. Entä kuka hoitaa lapsia kun ap on koulussa tai tekee iltaisin läksyjään? Mieskö?
Olen itse ollut samassa tilanteessa joten tunnistan miehen tuskan tuossa. Itse pinnistin sen verran, että silloinen puoliso sai opiskelunsa päätökseen, mutta ei sitten kaiken kovan opiskelun jälkeen halunnutkaan mennä töihin vaan erosi. Aikamoinen antikliimaksi. Siksi en koskaan kannusta miehiä tukemaan kuin korkeintaan henkisesti puolison opiskelua, koska yleensä se johtaa erilleen kasvamiseen ja sitten eroon.
Teillä on nyt kana kynittävänä miehen kanssa. Asiat pitää puhua selväksi. Miten kauan opiskelusi kestää? Miten osallistut sen aikaa perheen elatukseen? Voiko joku auttaa lasten hoitamisessa, ilmaiseksi tai maksua vastaan? Miten kahdenkeskinen aikanne? Onko sitä? Miten usein? Entä sanotko miehelle tarpeeksi usein rakastavasi tätä ja arvostasi hänen uhraustaan opiskelusi hyväksi?
Aivan mahdollista on tosiaan, että perhekuvion ylläpitämisen rahalliset resurssit ovat niin paljon miehen harteilla, että se stressaa.
MUTTA onhan tuo käytös aika karmeaa, eikä mikään stressi tai paine oikeuta sellaiseen. Kuulostaa kommunikaatio-ongelmalta ja elämänsuunnitteluongelmalta: on suostuttu vaimon toiveisiin miettimättä mitä se maksaa. Sitten kun ongelmia ilmenee, ei ole mietitty uudelleen miten opiskelu resursoidaan rahallisesti (esim. osa-aikainen opiskelu ja osa-aikainen työnteko), vaan aletaan kiukuttelemaan kuin pieni lapsi.
Ihmeellistä tämä miesten asenne, että se perheen elättäminen on jotain niin mystistä, että sen varjolla voi sitten toimia kaikessa muussa ihan miten huvittaa, esimerkiksi "kotityöt ei kuulu mulle kun käyn töissä", "lastenhoito ei kuulu mulle kun käyn töissä", "saan seksiä milloin haluan koska käyn töissä", "on oikeutettu haukkumaan vaimoa, koska käyn töissä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä veikkaisin, että rahahuolet ja jaksaminen painaa siellä taustalla.
Meinikö muilta ohi, että ap kertoi haluavansa opiskella huolella ja hartaasti samalla kun on lasten kanssa kotona? Siinä ei varmaan hirveästi samalla osallistusta perheen elatukseen miehen kanssa. Entä kuka hoitaa lapsia kun ap on koulussa tai tekee iltaisin läksyjään? Mieskö?
Olen itse ollut samassa tilanteessa joten tunnistan miehen tuskan tuossa. Itse pinnistin sen verran, että silloinen puoliso sai opiskelunsa päätökseen, mutta ei sitten kaiken kovan opiskelun jälkeen halunnutkaan mennä töihin vaan erosi. Aikamoinen antikliimaksi. Siksi en koskaan kannusta miehiä tukemaan kuin korkeintaan henkisesti puolison opiskelua, koska yleensä se johtaa erilleen kasvamiseen ja sitten eroon.
Teillä on nyt kana kynittävänä miehen kanssa. Asiat pitää puhua selväksi. Miten kauan opiskelusi kestää? Miten osallistut sen aikaa perheen elatukseen? Voiko joku auttaa lasten hoitamisessa, ilmaiseksi tai maksua vastaan? Miten kahdenkeskinen aikanne? Onko sitä? Miten usein? Entä sanotko miehelle tarpeeksi usein rakastavasi tätä ja arvostasi hänen uhraustaan opiskelusi hyväksi?Aivan mahdollista on tosiaan, että perhekuvion ylläpitämisen rahalliset resurssit ovat niin paljon miehen harteilla, että se stressaa.
MUTTA onhan tuo käytös aika karmeaa, eikä mikään stressi tai paine oikeuta sellaiseen. Kuulostaa kommunikaatio-ongelmalta ja elämänsuunnitteluongelmalta: on suostuttu vaimon toiveisiin miettimättä mitä se maksaa. Sitten kun ongelmia ilmenee, ei ole mietitty uudelleen miten opiskelu resursoidaan rahallisesti (esim. osa-aikainen opiskelu ja osa-aikainen työnteko), vaan aletaan kiukuttelemaan kuin pieni lapsi.
Ihmeellistä tämä miesten asenne, että se perheen elättäminen on jotain niin mystistä, että sen varjolla voi sitten toimia kaikessa muussa ihan miten huvittaa, esimerkiksi "kotityöt ei kuulu mulle kun käyn töissä", "lastenhoito ei kuulu mulle kun käyn töissä", "saan seksiä milloin haluan koska käyn töissä", "on oikeutettu haukkumaan vaimoa, koska käyn töissä".
Parisuhde on aina kahden kauppa. Tässä vaiheessa tilanne on varmaankin jo pahasti tulehtunut ja kumpikin osapuoli on linnoittautunut poteroihinsa.
Jos huomasit niin ei ap:kaan vaikuta tuntevan mitään sympatiaa miestään kohtaan joka käytännössä yksin vastaa perheen elatuksesta. Sitä rahaa nyt ei vaan tipu taivaasta ja jos se ei riitä niin se ei riitä. Sossulta voi yrittää hattu kourassa jotain pyytää, mutta jos pariskunnan toinen osapuoli on kokopäiväisessä töissä ei sieltä yleensä juuri mitään tipu. Ja lapsiperheen on vähän paha olla vaikkapa viikkoa syömättä.
Ja joo, täydellisessä maailmassa toista ei saa kohdella huonosti, mutta jos toinen ei suostu millään näkemään parisuhteen yhteisiä ongelmia, niin on tilanteeseen käytännössä yhtä paljon syyllinen kun ajaa toisen sellaiseen stressitilanteeseen joka näyttää toivottomalta ja josta ei ole nopeaa poispääsyä.
Kyllähän minunkin ex-puolisoni yritti aikanaan rauhoitella, että kyllä ne asiat aina selviää jos vaan jaksetaan odottaa. Kun kysyin miten ne järjestyy niin tuli hiljaista. Ilmeisesti ulosotto ja pakkomuutto paljon pienempään asuntoon olisi sitten ollut sitä asioiden järjestymistä...
Ja kaljaa riittää.