Vaikea lapsi vanhempi suhde

Olen lapsesta asti vihannut vanhempiani, lähes 30 vuotta. En saanut lapsena ikinä hyväksyntää, minulle ei edes moikattu jos saavuin koulusta kotiin. Sain risusta ja minua poljettiin henkisesti päivittäin. Olin koko ajan varpaillani ja olin vaistoamaan herkästi tunnetiloja. Pienensin itseni niin huomaamattomaksi kun pystyin. Olin 5 luokalla, kun söin isäni unilääkkeet ja halusin kuolla. Se vei vain sairaalaan, mutta edes se herättänyt kenessäkään, ei edes koulussa kysymyksiä miksi näin. Laskin vuosia, että hyvässä lykyssä pääsen 15-vuotiaana koulun perässä muuttamaan omilleni ja niin onneksi kävi. Sain lakin ja pääsin opiskelemaan. En pitänyt vanhempiini juuri yhteyttä vasta kun sain esikoiseni ja ajattelin välien korjaantuvan, mutta ei. Kaikki joulut ja juhlapyhät ahdisti, kun en vaan saanut vanhempiini yhteyttä. Viimeisin tikki oli, kun äitini löi nuorinta lastani ja haukkuivat minut. Aika-ajoin tulee puhelua missä haukutaan äitiyttäni ja miten lapset pitävät enemmän isästään, kun minusta. Ja miten olen ollut lapsesta asti niin vaikea. Mistä tämmöinen johtuu? Viimeisimmän puhelun päätteeksi ilmoitin, että en halua heille mitään pahaa ja lapsenlapsiin voivat olla ex-mieheni kautta yhteydessä kunhan se ei velvoita minulta mitään. Tilanne on karmea ja uskon saavani heistä rauhan vasta kun jostakin meistä aika jättää. Olen niin väsynyt tilanteeseen ja alitajuntaisesti pelkään koko ajan että mitä seuraavaksi. Oma elämäni on tyydyttävää ja koen olevani onnellinen ja tasapainoinen. Mitä tämmöinen tilanne kertoo ihmisistä? Olen koko elämäni käytännössä miettinyt mikä minussa on vikana ja asia on vaikuttanut itsetuntooni huomattavasti ja käsitykseen itsestäni. Olen miettinyt onko vanhempani narsisteja? Onko minulla persoonallisuushäiriö vai mistä tömmöinen johtuu? Heidän kanssaan ei pysty normaaliin keskusteluun. Minulla on täti kenen kanssa he ovat myös riitautuneet. Haluaisin hänen kanssaan jutella ja saada vertaistukea, mutta en uskalla koska pelkään että saan entistä enemmän pahaa niskaani. Olkaa onnellisia kenellä ei ole tämmöisiä ongelmia aikuisena.