Herkkuhiiri 2,5-vuotias, miten saadaan aisoihin?

Mulla siis poikalapsi, josta on kehkeytymässä ihan karmea herkkurohmu! Kun mennään kylään, kerhoon tms. paikkaan missä on vaikkapa keksejä tarjolla (ja perskele kun joka paikassa AINA on), niin on tosi noloa kun äijänpätkä ryysää ensimmäisenä pöytään ja alkaa mussuttaa kuin henkensä hädässä keksiä naamaan ja kärttää samalla jo lisää.



Kaikki muut lapset saavat syödä keksejä, joten täysi kieltäminen tuntuisi kovin julmalta (ja toisaalta tarpeettomalta). Jos rajaan homman siihen, että otetaan vain yksi tai kaksi, niin poika jankuttaa lähtöön asti vähän väliä: lisää keksiä, lisää keksiä, lisää keksiä... Viimeksikin kylässä melkein puolitoista tuntia! Vaikka olen tosi tiukkana sen suhteen, että luvatusta määrästä ei lipsuta, kun loppuu niin loppuu ja lisää ei oteta. Toisinaan jankutus tulee huutoraivarin säestämänä.



Kotona meillä ei yleensä syödä keksejä tms, paitsi jos tulee ihan " oikeita vieraita" , mulla kun ei ole koskaan ollut tapana pitää mitään herkkuja kotona ja kaverien kanssa kahvittelu tarkoittaa ihan tosiaan vain kahvittelua ilman herkkuja. Pitäisikö alkaa kotona tarjoilla herkkuja enemmän? Sekin tuntuisi tyhmältä. Vai onko kyse vain ikään kuuluvasta tahtojen taistelusta, joka on kovin sitkeää laatua, ja menee ohi kunhan äiti jaksaa olla johdonmukainen ja pysyä linjassaan?



Vinkkejä ja kokemuksia, en haluaisi että pojasta kasvaa se lapsi joka rohmuaa kaverien synttäripöydät tyhjäksi :)