Miksi noissa oikeudessa puitavissa perintöriidoissa on melkein aina kyse perillisen "löytämästä" testamentista?

Eräässäkin tapauksessa perillinen kurkkasi vanhan kirjoituspöydän rakenteisiin - ja kappas - hän "löysi" sieltä itsensä kannalta erittäin antoisan testamentin. Sitten olikin koko suku riidoissa ja kaikki heiluttivat kädessään omasta mielestään sitä ainoaa oikeaa testamenttia.

Onko se vain niin, että perintöä kuolaavien ahneudella ei ole rajaa?