Tervetuloa vuoteen 2030. Tervetuloa kaupunkiini – vai pitäisikö sanoa ”kaupunkiimme”. En omista mitään. En autoa, en asuntoa, en laitteita enkä lainkaan vaatteita.

Tervetuloa vuoteen 2030. Tervetuloa kaupunkiini – vai pitäisikö sanoa ”kaupunkiimme”. En omista mitään. En autoa, en asuntoa, en laitteita enkä lainkaan vaatteita.

Tämä voi vaikuttaa sinusta oudolta, mutta meille tässä kaupungissa siinä on järkeä. Kaikesta mikä ennen nähtiin tuotteena, on nyt tullut palvelu. Meillä on kuljetus, asumus, ruokaa ja kaikkea mitä tarvitsemme arjessamme. Vähitellen kaikki nämä tulivat ilmaisiksi, joten ei enää näyttänyt mielekkäältä omistaa paljon.

Ensin kommunikaatio digitalisoitui ja tuli kaikille ilmaiseksi. Ja kun puhdas energia tuli ilmaiseksi, asiat alkoivat muuttua nopeasti. Kuljettamisen hinta putosi rajusti. Enää ei ollut mieltä omistaa autoa, koska saatoimme soittaa minuuteissa itseohjautuvan tai lentävän auton pidemmille matkoille.

Aloimme liikkua huomattavasti organisoidummin ja koordinoidummin, kun julkinen liikenne tuli helpommaksi, nopeammaksi ja mukavammaksi kuin auto. Nyt saatan tuskin uskoa, että hyväksyimme liikenneruuhkat ja tungoksen, polttomoottorien saastuttamasta ilmasta puhumattakaan. Mitä me oikein ajattelimme?

Joskus käytän pyörääni, kun menen tapaamaan ystäviäni. Nautin treenistä ja ajamisesta, siinä ikään kuin sielu lepää. Hassua miten jotkut asiat eivät koskaan lakkaa kiehtomasta: käveleminen, pyöräily, ruoanlaitto, piirtäminen ja kasvien kasvattaminen. Se muistuttaa, miten kulttuurimme on kehittynyt läheisestä suhteesteesta luontoon.

Ympäristöongelmat tuntuvat kaukaisilta

Kaupungissamme ei makseta vuokria, koska joku toinen käyttää tilojamme silloin kun emme itse niitä tarvitse. Olohuonettani käytetään liiketapaamisiin silloin, kun en itse ole siellä.

Silloin tällöin päätän kokata itselleni. Se on helppoa – vaadittavat keittiötarvikkeet tuodaan ovelleni minuuteissa. Kun kuljettaminen tuli ilmaiseksi, lakkasimme täyttämästä kotejamme kaikilla näillä tavaroilla. Miksi ahtaa kaappeihimma pastakeittimiä ja lettukoneita? Voimme vain tilata ne, kun tarvitsemme.

Ostamisen kuolema

Kaikki tämä helpotti kierrätystalouden läpimurtoa. Kun tuotteet on muutettu palveluiksi, ketään ei kiinnosta lyhyen käyttöiän tavarat. Kaikki on suunniteltu kestäväksi, korjattavaksi ja kierrätettäväksi. Materiaalien kiertokulku taloudessamme on nopeaa, ja melko helposti ne voidaan muuttaa uusiksi tavaroiksi.

Ympäristöongelmat näyttävät kaukaisilta, koska käytämme vain puhdasta energiaa ja puhtaita tuotantomenetelmiä. Ilma on puhdasta, vesi on puhdasta – eikä kukaan rohkene koskea luonnonsuojelualueisiin, koska niillä on niin suuri arvo hyvinvoinnillemme. Kaupungeissa meillä on paljon viheralueita, kasveja ja puita joka paikassa. En vieläkään voi ymmärtää, miksi menneisyydessä täytettiin kaikki tyhjät paikat betonilla.

Ostaminen? En todella voi muistaa mitä se oli. Suurimmalle osalle meistä se on muuttunut käyttötavaroiden valitsemiseksi. Joskus pidän sitä hauskana, mutta toisinaan haluan algoritmin vain tekevän sen minulle. Se tuntee makuni paremmin kuin minä itse.

sterinä 2011–14)