Missä iässä voi alkaa käyttää lähestyvän kuoleman kieltä?

125v. Ei turhan nuorena kannata kuolla.

Kun on yli 70 vuotta?

Sitten kun tuntuu siltä että haluat pitkästyttää tai vaivaannuttaa kuulijasi. Yleensä tuo on sellaista itsesäälistä vinkunaa. 

Kyse ei ole iästä. Toiset joutuvat puhumaan tuota kieltä jopa vuosikymmeniä, toiset eivät ehdi ollenkaan.

Anopin äiti aloitti tuon 70 vuotiaana, sama jatkuu nyt 98 vuotiaana. 'Kun vielä ensi kesän näkisi...'

80

35

Vierailija kirjoitti:

Anopin äiti aloitti tuon 70 vuotiaana, sama jatkuu nyt 98 vuotiaana. 'Kun vielä ensi kesän näkisi...'

Joidenkin äidit aloittavat sen 64 vuotiaana ja elävät 99,9 vuotiaaksi.

Äitini 75-vuotta on sanonut mulle puhelimessa että sitten kun meitä ei enää ole. Ja tarkoittaa tällä itseään ja isääni 72-vuotta. Isä ei ole puhunut samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Anopin äiti aloitti tuon 70 vuotiaana, sama jatkuu nyt 98 vuotiaana. 'Kun vielä ensi kesän näkisi...'

Mun isovanhemmat aloitti jo päälle kuusikymppisinä. :D ja ovat nyt lähemmäs ysikymppisiä. ja sama meno jatkuu. Ok, mummo on nyt aika dementoitunut ettei muista tuollaisia jutella.

Sanoisin että hemmetin ahdistavaa ja ankeaa. Jos haluaa lähipiirinsä tuntevan olonsa kiusalliseksi niin siitä vaan. Yksilläkin synttäreillä pappa alkoi esim. kovaan ääneen muistella, että miten heiltä on yksi lapsi kuollut. KIUSALLISTA.

Viimeistään eläkkeellä saa aloittaa tuon. Ei haittaa vaikka aloittaa jo aikaisemmin. Jos nyt joku luku pitää laittaa niin 50.

Mummo aloitti sen kun jäi leskeksi ja lähestyi 70-vuotta.

Olet rasittava! Toi on just sitä raivostuttavaa puhetta mitä mun anoppi harrasti. Vihaksi pistää. Jos et voi olla puhumattakaan kuilemastasi, ole tyhmä hiljaa!

Kuolema kuulema kuittaa univelat. Siinä on melkoinen määrä kun nyt jo kertynyt univelkaa yli kymmeneltä vuodelta. Vaikea arvioida paljonko vielä ehtii kertyä lisää. 

90 vuotiaana