Löytyykö vertsistukea/vinkkejä muistiongelmaiselle kolmekymppiselle?

Olen elänyt nyt yli kymmenen vuotta muistiongelmien kanssa, olen siis nyt 31-vuotias päihteetön, perheetön nainen. Ei outouksia veriarvoissa, eikä unettomuutta.

Isoimmat ongelmani ovat jokapäiväinen sanojen unohtelu. Tästä johtuen tavallinen jutustelu on omassa arjessani vähän hankalaa ja takeltelevaa. Unohtelen ihan tavallisia sanoja lähes aina kun avaan suuni.
Astianpesukoneeseen, ompelukoneeseen ja pyykinpesukoneeseen olen esim. kirjoittanut käyttöohjeet itselleni. Aiemmin jouduin, vuosia, joka kerta pyykätessäni selaamaan manuaalia. Unohdan kaikki mahdolliset numerosarjat samantien ja vaikkapa hedelmien punnitseminen kaupassa on ihan tajuttoman monimutkaista ja aikaa vievää. Ongelmia ei juurikaan esiinny kirjoitettaessa tai muilla kielillä.

Olen aika turhautunut arkeeni.
Mitään "tärkeää" en ole vielä unohtanut ja ironista onkin, että minulla on valokuvamuisti. Numerot ja kirjaimet vain eivät tahdo hahmottua mielessäni. Joskus tuntuu myös siltä että en ole varsinaisesti unohtanut vaan näen asian selkeänä kuvana. Suuni ei vaan saa sanottua tai pysty muodostamaan kadonnutta sanaa. Toisinaan myös änkytän hieman.

Onko kokemuksia muistiongelmista nuorella iällä?
Mietin milloinkohan kannattaa huolestua vai yritänkö pärjäillä vaan niinkuin tähänkin asti?
Onko valistuneita selityksiä/mutua voisiko vaiva olla elimellinen vai onko se jotain selittämätöntä stressiä/tourettea vai mitä häh?

Olisin kiitollinen jos jakaisitte kokemuksianne. Hirvittää, että yhtäkkiä havahdun siihen, etten enää pärjääkään arjessa. Alkaako muistisairaus ihan salakavalasti?

Huonomuistiset: kuinka opettelitte muistamaan esim. oman sotunne tai osoitteenne?
Olenko tuomittu kantamaan postit-lappusia aina mukana?