Kokemusta tällaisesra? Kaverin auttaminen jne

Ja anteeksi kirjoitusvirheet 🤦‍♀️

Kannattaa jättää omaan arvoonsa. Jos häntä jostain syystä kelpaa enemmän sellaisten ihmisten seura joka ei auta pahassa paikassa niin tod. näk. tekee samoin sinulle. Hyvä että kuitenkin autoit, jokainen mielestäni ansaitsee apua vaikka osoittautuukin hieman höperöksi.

Yleensä ajatellaan, että "hädässä ystävä tunnetaan". Eli se, joka pysyy matkassa vaikeina aikoina, on todellinen ystävä. Ap:n kaveri ei ole kiinnostunut todellisesta ystävyydestä, vaan hänelle riittää, että on seuraa erilaisiin tilanteisiin ja tarpeisiin?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa jättää omaan arvoonsa. Jos häntä jostain syystä kelpaa enemmän sellaisten ihmisten seura joka ei auta pahassa paikassa niin tod. näk. tekee samoin sinulle. Hyvä että kuitenkin autoit, jokainen mielestäni ansaitsee apua vaikka osoittautuukin hieman höperöksi.

Kiitos näistä sanoista!

Ap

Faith kirjoitti:

Yleensä ajatellaan, että "hädässä ystävä tunnetaan". Eli se, joka pysyy matkassa vaikeina aikoina, on todellinen ystävä. Ap:n kaveri ei ole kiinnostunut todellisesta ystävyydestä, vaan hänelle riittää, että on seuraa erilaisiin tilanteisiin ja tarpeisiin?

Näin olen huomannut asioiden menevän. Ja todellisia ystäviä hänellä on mien sanojensakin mukaan vain vähän. Ehkä hänelle riittää sitten vaan seura erilaisiin tilanteisiin.

Ap

Valitettavan usein ihmiset alkavat kohdella toisia itsestäänselvyytenä, jos nämä ovat aina saatavilla eivätkä vaadi itselleen mitään.

Olen huomannut tämän sekä ystävyyssuhteissa että parisuhteessa. Esimerkiksi poikaystävällä ei ollut kiirettä nähdä minua, koska minuahan näkee koska vaan. Kun sitten kyllästyin ja totesin, etten jaksa aina hävitä muille asioille ja ansaitsen parempaa niin ääni kellossa muuttui täysin. Kun hän tajusi, etten olekaan aina odottamassa niin yhtäkkiä onkin kova tarve nähdä koko ajan. Joskus näemmä tarvitaan joku herätys siihen, etteivät ihmiset vain maagisesti pysy vierellä.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavan usein ihmiset alkavat kohdella toisia itsestäänselvyytenä, jos nämä ovat aina saatavilla eivätkä vaadi itselleen mitään.

Olen huomannut tämän sekä ystävyyssuhteissa että parisuhteessa. Esimerkiksi poikaystävällä ei ollut kiirettä nähdä minua, koska minuahan näkee koska vaan. Kun sitten kyllästyin ja totesin, etten jaksa aina hävitä muille asioille ja ansaitsen parempaa niin ääni kellossa muuttui täysin. Kun hän tajusi, etten olekaan aina odottamassa niin yhtäkkiä onkin kova tarve nähdä koko ajan. Joskus näemmä tarvitaan joku herätys siihen, etteivät ihmiset vain maagisesti pysy vierellä.

Mielenkiintoinen pointti! En ole tullut ajatelleeksi. Ystävälläni on kyllä eri asioissa muutenkin itsekkyyttä. On valmis ottamaan kaiken mutta ei halua itse olla antava osapuoli. Itse taas olen välillä aivan liian kiltti, mutta loputtomiin en jaksa minäkään.

Ap

Hyvin tuttua. Olen ollut hyvänä kuuntelijana, ystävänä, ja apuna, mutta kun sitten asiat toisella paranevat, niin seurani ei enää kiinnostakaan. On siis otettu vain se mitä on tarvittu, vaikka niin on ystävyyttäni arvostettu mukamas. Toisinpäin niin, että jos ystävä on minut vaikealla hetkellä hylännyt, ei takaisin ole enää ollut tulemista.

Palstahullu vauhdissa

Hei ap, mulla kävi vähän samoin vain erilaisessa avuntarpeessa.

Yksi ihminen ns ystävä oli rahapulassa ja lainasin hänelle pariin otteeseen rahaa. Maksoi ihan hyvi sovitusti takaisin.

Mutta sitten hän sai pienen perinnön, niin iski oven vasten naamaa, ihan kirjaimellisesti.

Enpä ole sen koomin hänelle sanaakaan sanonut enkä muutenkaan yhteyttä pitänyt

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, mulla kävi vähän samoin vain erilaisessa avuntarpeessa.

Yksi ihminen ns ystävä oli rahapulassa ja lainasin hänelle pariin otteeseen rahaa. Maksoi ihan hyvi sovitusti takaisin.

Mutta sitten hän sai pienen perinnön, niin iski oven vasten naamaa, ihan kirjaimellisesti.

Enpä ole sen koomin hänelle sanaakaan sanonut enkä muutenkaan yhteyttä pitänyt

Ehkä koki, että ei saanut sinulta tarvitsemaansa tukea surussaan ja jatkoi elämäänsä ilman sinua. Monesti ne, jotka lainaa rahaa, on niitä, jotka haluaa alistaa ja hallita sillä rahallaan, eikä tahdo, että tämä köyhempi osapuoli on heidän yläpuolellaan, vaan pitää heitä orjan asemassa rahalla ja vallalla. Jos on oikea ystävä, antaa, ei lainaa. Eikä varsinkaan vaadi mitään sen jälkeen vielä lisää itselleen, kun kerran on jo sanojesi mukaan maksanutkin rahat takaisin! Kuoleman kohdatessa asiat saa oikeat mittasuhteet ja selvästikin on ystäväsi nähnyt mikä olet ja jättänyt väliin teidän suhteenne jatkamisen. Oletko kenties kateellinen hänen saamastaan perinnöstä ja halusit rahallasi alistaa hänet takaisin omalle paikalleen? Mene itseesi, äläkä levittele täällä toisten perintöasioita!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, mulla kävi vähän samoin vain erilaisessa avuntarpeessa.

Yksi ihminen ns ystävä oli rahapulassa ja lainasin hänelle pariin otteeseen rahaa. Maksoi ihan hyvi sovitusti takaisin.

Mutta sitten hän sai pienen perinnön, niin iski oven vasten naamaa, ihan kirjaimellisesti.

Enpä ole sen koomin hänelle sanaakaan sanonut enkä muutenkaan yhteyttä pitänyt

Ehkä koki, että ei saanut sinulta tarvitsemaansa tukea surussaan ja jatkoi elämäänsä ilman sinua. Monesti ne, jotka lainaa rahaa, on niitä, jotka haluaa alistaa ja hallita sillä rahallaan, eikä tahdo, että tämä köyhempi osapuoli on heidän yläpuolellaan, vaan pitää heitä orjan asemassa rahalla ja vallalla. Jos on oikea ystävä, antaa, ei lainaa. Eikä varsinkaan vaadi mitään sen jälkeen vielä lisää itselleen, kun kerran on jo sanojesi mukaan maksanutkin rahat takaisin! Kuoleman kohdatessa asiat saa oikeat mittasuhteet ja selvästikin on ystäväsi nähnyt mikä olet ja jättänyt väliin teidän suhteenne jatkamisen. Oletko kenties kateellinen hänen saamastaan perinnöstä ja halusit rahallasi alistaa hänet takaisin omalle paikalleen? Mene itseesi, äläkä levittele täällä toisten perintöasioita!

Satuitko itse nyt mun ex ystävä lukemaan kommenttini.

Et varmaan, sillä tietäisit minun tilanteeni paremmin.😂😂😂😂😂😂😂😂