Työhyvinvointi/työpahoinvointi! Kumpi noista em hallitsee tänään?

En tiedä, elän eläketuella.

Vapaapäivä.

Aina pahoinvointi. Ei liitys krapulaan vaan jatkuvaan v alkuiseen tukseen.

Loman jälkeen töihinpaluu ja vahvasti työpahoinvointi!!

Nykyään kuulee joka puolelta miten työpahoinvointi on lisääntynyt dramaattisesti. Olen varma ainakin yhdestä syystä, mikä tämän aiheuttaa. Kyllä ennenkin on puskettu töitä, jopa enemmän ja rankemmalla tahdilla, kuin nyt, vaikkei moni sitä usko. Silloin vain pystyi vaikuttamaan omaan työhönsä enemmän. Se, mikä nykyään väsyttää ja ahdistaa, on kaikenmaailman toiminnanohjausjjärjestelmät ja ylhäältä, kasvottomalta johdolta tulevat idioottimaiset ohjeet, miten työ pitää suorittaa. Niissä määräyksissä ei useinkaan ole järjen häivää työn mielekkään suorittamisen kannalta. Työntekijä ei saa itse tehdä työtään siten, kuin parhaana asiantuntijana osaisi ja haluaisi ja mikä olisi työn kannalta tehokkainta ja järkevintä. Kuka tahansa ahdistuu, jos aika menee työn kannalta ihan turhiin toimenpiteisiin, älyttömiin raportointeihin ja järjenvastaisiin prosessikaavioihin. Antakaa ihmisten käyttää omaa järkeään ja keskittyä siihen, mikä on työn oleellinen tehtävä. Opettajat, lääkärit, hoitajat, monien alojen asiantuntijat ja asiakaspalvelijat tässä ensimmäisenä tulee mieleen.

Juuri näin, miksi tässä maassa vain lisätään byrokratiaa byrokratian päälle, työnteon ydin on hukassa kun kaikenmaailman komiteat ja työryhmät suunnittelevat ihan järjettömiä projekteja ja uusia toimintamalleja. Toiminnan perimmäinen tarkoitus hukkuu näiden ihmeprojektien alle. Kaikki muut kärsivät, paitsi ne tärkeät projektinjohtajat paistattelevat uudistuksiensa valossa häikäistyneinä. .

Pahoinvointi, ehdottomasti. Mä olen ollut samassa simppelissä dununarintyössä 20 vuotta, ja viimeisten 15 vuoden aikana eläköityvien paikat on systemaattisesti jätetty täyttämättä ja työt jaettu jäljelle jäävien kesken ihan puhtaasti säästösyistä. Tästä johtuen nyt kiire on jo ylittänyt parodiahorisontin, ei ole enää toivoakaan saada kaikkea tehtyä kuten kuuluu. Uudet tulijat lopettavat kuukauden jälkeen, koska työ on liian raskasta, ja vanhoille on pakko myöntää 80 prosentin työaikoja, jotta he enää pysyisivät tolpillaan. Minä en ikipäivänä enää hakeutuisi vakityöhön, jossa raadetaan särkylääkkeiden voimalla hillittömiä putkia ykkösvapailla. Pidän työstäni edelleen, mutta keikka riittää.