Milllainen työntekijä olet? Halki,poikki ja pinoon -tyyppinen vaii ennemminkin ei työt tekemällä lopu tyyppineen nenänkaivaja?

Halki, poikki ja pinoon, näin se on tehtävä, muuten "joutuu jäniksen kanssa kuutamolle", kuten isoäitini tapasi sanoa!

Olin aina ahkera, kerran yks työkaveri vielä varotti tästä ja sanoi: Pelaat vielä ittes ulos töistä tolla tahdilla.

Sit ei mennykään kauaa, kun minut pistettiin kouluttamaan uusi vuokra-apina ja loput osastolta lähti tai pistettiin kortistoon, 4 henkinen osasto pienentyi yhteen kun kävi ilmeiseksi, että hommat pystyy tekemään yksikin työntekijä.

Sen jälkeen ne harvat hommat mihin joskus on ryhtyny, on menny nimenomaan niin vähäisellä ja paskalla panoksella kuin vaan suinkin mahdollista, mitään ylimääräistä saati ripeyttä on minulta turha enää odottaa kun ei siitä itse mitään hyödykään.

Tuo halki poikki ja pinoon ei nykyaikaisessa "likuhihnassa toimi" mitä nopeammin teet hommat, sitä nopeammin aloitat "saman homman alusta", eli ripeästi tekeminen ei johda mihinkään, teet vain enemmän kuin ne, ketkä tekevät hitaammin.

Se taulukkopalkka ei muutu vaikka olisit kuinka hyvä tai huono työntekijä.

Ai halonhakkaajana? No ei kyllä kiinnosta ollenkaan.

Oma suhteeni työhön on se, että kun työs olen ottanut tehtäväkseni teen sen kunnolla ja miten parhaiten taidan. En hyväksy lorvailua enkä kunhan-hänessä-on mentaliteettia itseltäni enkä muilta. Jos työ ei maita, pysy poissa.

Oman työni otan haasteena ja nautin kun saan paneutua niitten ratkaisemiseen. En koe mitään mieltä monotonisessa liian helpossa hommassa. Se ei anna minkäänlaista haastetta eikä vaadi yhtään ajattelua ja aivoponnistelua. Miten sellaisesta voisikaan saada tyydytystä?

Itse pyrin koko ajan oppimaan uutta ja lisää ja etenemään työssäni. Nautin tunteesta kun huomaa osaavansa ja onnistuvansa. Se lisää halua yltää vielä parempaan.

Olen ollut onnekas ja päässyt hommaan johon halusin. En pystyisi tekemään työtä josta en nautttisi ja jonne meneminen olisi joka aamu kidutusta. 

Esim. siivojan ammatti (vai siistijäkö se nykyään on?) voi tuottaa hyvinkin suurta tyydytystä ihmisessä joka nauttii työnsä tuloksista. Nauttii nähdä työnsä jälki. Kokee tekevänsä tärkeää työtä; mitä jos kukaan ei sitä tekisikään? Varmasti huomattaisiin hyvin äkkiä.

Jos tekee työtä vain saadakseen sen tilin joka kuukausi, ei muusta syystä on elämä kyllä melkoisen ankeaa. Tai jos makaa kotona sohvalla kaljapullo kourassa ja täyttää lippua ja lappua saadakseen rahaa ihmeseinästä, ei sekään voi itsekunnioitusta nostaa? En ainakaan voi niin kuvitella.

-terv. se kauhea korkeasti koulutettu nainen-

Yhteen ex työpaikkaan piti opettaa uudet tekijät aina mahdollisimman laiskoiksi, etteivät tajuaisi, että homman saa tehtyä pienemmällä miehistöllä ja vähemmillä tauoilla.

Vierailija kirjoitti:

Yhteen ex työpaikkaan piti opettaa uudet tekijät aina mahdollisimman laiskoiksi, etteivät tajuaisi, että homman saa tehtyä pienemmällä miehistöllä ja vähemmillä tauoilla.

Missä tämä työpaikka on?!

Asialliset hommat hoidetaan. Muuten ollaan kuin Ellun kanat. Työhän ei tekemällä lopu, mutta liiallinen kiirehtiminen näkyy laadussa. Anoppi on hieno esimerkki, mitä tapahtuu, kun töhöttää menemään ajattelematta. Hommista voisi karsia noin puolet, kun ajattelisi hetken, mitä on tekemässä ja miten. Pieni joutilaisuus edistää luovuutta.

Kumpikin. Joskus teen vain pakolliset ja istun lopun työajan. Joskus teen vähän enemmän. En kuiten mitään mitalia saa, jos rehkin itseni loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Yhteen ex työpaikkaan piti opettaa uudet tekijät aina mahdollisimman laiskoiksi, etteivät tajuaisi, että homman saa tehtyä pienemmällä miehistöllä ja vähemmillä tauoilla.

Kuten myös. Tehtiin viikolla hissukseen että päästiin viikonlopuksi ylitöihin.

En tykkää yhtään miihailijoista. Tehdään pois ja tupakoidaan sitten.