Lue keskustelun säännöt.
Mikä on, kun aina vain haikailen uuteen kotiin?
06.10.2006 |
Musta yksinkertaisesti on mukavaa laittaa uudesta asunnosta koti! Tietyin väliajoin musta on kiva vaihtaa asuntoa. Kävihän se nuorempana, mutta nyt 5 hengen perheenä, jossa myös koululaisia, on muutto tietysti iso asia ja ei välttämättä halpaakaan.
Meillä on monen mielestä täydellinen asunto, mutta mä en vain koe niin. Kaipaan vielä isompaan ja uudistumistarvettani ei tyydytä uudet verhot tms. Muutamaan kertaan olemme vaihtaneet huoneiden käyttöjärjestystä, muttei sekään innosta kuin pienen hetken.
Mikä ihme mua vaivaa?
Kommentit (13)
kaikista maailman miehistä tapasin vielä sen, jolla on sama sairaus. olemme olleet yhdessä 8 vuotta, 3 yhteistä lasta. nykyinen talomme on 7. yhteinen asuntomme. kaikki eivät ole kuitenkaan olleet omistusasuntoja. Päätimme viimeksi muuttaessamme, että nyt asetumme aloillemme, kun esikoinenkin aloittaa pian koulun. Rakastan taloamme, pihaamme ja asuinpaikkaamme mutta silti silmäilen asuntoilmoituksia, että josko vielä kerran.......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Evakoillehan tapahtui niin, että kun he joutuivat jättämään kotinsa Karjalaan, niin missään ei enää ollut hyvä. Muuttivat ja muuttivat, yhä vain.
Sanotaan myös, että nämä evakot siirtävät alitajuisesti juurettomuutensa lapsiinsa. Onko siis joku vanhemmistanne ollut juureton?
En tiiä mikä tää juttu on..eikä vanhempani ole olleet " juurettomia" yms.
Se on vaan niin kivaa puuhaa.. Olisikohan olemassa jokin ammatti jossa olisi hyötyä tällaisesta...? Sisustaja?
tekstisi lohdutti minua :), 7 yhteistä asuntoa noin lyhyessä ajassa on kovempi saavutus kuin meillä ;). Minulla mies ei sairasta samaa tautia vaan on pikemminkin sitä tyyppiä, joka asuisi samassa paikassa mielellään elämänsä loppuun asti ja tunnen hieman syyllisyyttä tästä omasta vimmastani...
t. 2
ostimme uuden asunnon 4 vuotta sitten. Asuimme siinä peräti kaksi viikkoa kun jo aloin katsoa uutta. Miestä tämä ahdistaa kun haaveilen koko ajan muuttamisesta parempaan...
Tuosta juurettomuudesta niin...minä olen melko juureton. Kotielämä lapsena oli epävakaata enkä viihtynyt siellä. Olin aina ystävieni luona. Muutin pohjoisesta etelään jo nuorena ja täällähän ei ole juuriani. Olen itse rakentanut verkostoni..voisin kuvitella juurettomuudella olevan asian kanssa tekemistä.
Niin käyn siis joka päivä etuovessa usemman kerran päivässä jo ainakin kuuden vuoden ajan...asuntonäytöillä olen käynyt ainakin useammassa sadassa mutta vain kerran olen ostanut kodin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt pidän kyllä kodistamme niin paljon, että en aio muuttaa enää...ainakaan muutamaan vuoteen =) niin kauan kun asunnossa on jotain fiksattavaa, viihdyn. kun se on valmis pihaltaan ja muutenkin, on aika siirtyä.
silti kyllä katselen asuntoilmoitukset tarkkaan ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuusi vuotta yhteiseloa ja 7 asuntoa joista kolme omistus. Osa muutoista ns. pakon edessä. Nyt polttelee vaikka 8kk asuttu tässä. Odotan että löytyisi unelmien koti mutta tuskin ainakaan tältä paikkakunnalta.
Vierailija:
Evakoillehan tapahtui niin, että kun he joutuivat jättämään kotinsa Karjalaan, niin missään ei enää ollut hyvä. Muuttivat ja muuttivat, yhä vain.
Sanotaan myös, että nämä evakot siirtävät alitajuisesti juurettomuutensa lapsiinsa. Onko siis joku vanhemmistanne ollut juureton?
Vanhempani ovat ties kuinka monetta sukupolvea samalla paikkakunnalla, joten vanhemmistani tämä ei voi johtua. Itse asiassa he ovat sellaisia íhmisiä, jotka eivät ole koskaan muuttaneet kuin lapsuuden kodeistaan yhteen ja eivät IKINÄ vapaaehtoisesti muuttaisi mihinkään - eivätkä käsitä, että me olemme muuttaneet.
Itse olen kyllä sitten kiertänyt jonkin verran sekä koti- että ulkomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Suosittelen että ap tutustuu Feng Shuihin ja laittaa kodin kondikseen sen mukaisesti."
Yksi asia kodissamme on se, että se ei nyt tälläisenään täytä kaikkia minun tarpeitani (rauha, tyylikkyys, oma tila, hiljaisuus). Muita perheenjäseniä kyllä koti tyydyttää ja tiloiltaakin se on riittävä, vaikkakaan ei mikään lukaali.
Myös huonekalujen järkjestystä vaihdan aina parin kuukauden välein.
Olemme asuneet tässä asunnossa vasta 9 kk, mutta nyt jo tuntuu siltä, että olisi mukava taas muuttaa.
Olen muuttanut 9 vuoden aikana 11 kertaa. Oikein hirvittää, kun seuraavan muuton jälkeen edessä useiden vuosien pysyminen paikallaan, samassa asunnossa(esikoinen aloittaa koulun). Miten kestän sen?
Ihanteellista olisi sellainen " hullujen muuttajine kortteli" , jossa aina vuoden-parin välein jokainen perhe pakkaisi kimpsunsa ja muuttaisi viereiseen taloon. Siinä sitten ringissä mentäisiin. Aina vaihtuisi lukaali, mutta lapset saisivat pitää naapurin kaverinsa ja saman koulun :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla periytyvää, koska äitini on aivan samanlainen. Olen asunut mieheni kanssa nyt kaksi vuotta ja yhteisiä koteja on ollut jo neljä. Huonekalujen järjestystä on pakko saada muuttaa usein. Sänkykin on pakko kääntää välillä toisinpäin että voi nukkua hyvin. Koska emme voi tästä talosta enää muuttaa, ajattelin seuraavaksi että remontoimme keittiön vähän uuteen uskoon. (Jonkun mielestä hullua. Kaksi vuotta vanha omakotitalo)
Olen elämäni aikana (olen 29 vuotias), muuttanut jo 25 kertaa!
Minulla on tuo sama " ongelma" . Olen yrittänyt tolkuttaa itselleni nyt hieman pitkäjänteisyyttä mutta lähes turhaan. Olisi varmaan pitänyt alkaa sisustussuunnittelijaksi, jotta saisi toteuttaa itseään sitten muiden asunnoissa.
Nyt olemme asuneet neljä vuotta nykyisessä kodissa ja jo polttelee...Kolmen pienen lapsen kanssa vaan ei niin vaan aleta isoihin remontteihin ja myydä ja osteta samaan aikaan ja muuteta varmuuden vuoksi tilapäiseen vuokra-asuntoon jne. Sitäpaitsi kohta olisin kai taas muuttohaluissa....
Olisikohan meille jotain terapiaa :)??