Ulkomailla käsitys, että lapset täällä opetetaan kouluissa havaitsemaan disinformaatiota melkein heti, kun he oppivat lukemaan. Miten opetat 3-vuotiaalle lukemaan oppineelle muksullesi tämmöistä? Entä ope ekaluokkalaisille?

Joo, kyllä.

Koulussakin opetetaan disinformaatiota esimerkiks historian osalta. Historia on niin kuin se on kirjoitettu. Totuuden kanssa sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä.

No äkkiä tulee mieleen, miten lapsi oppii kyseenalaistamaan, on antaa sokeria ja pyytää lasta kertomaan, missä kohtaa kieltä hän maistaa makean. Sitten näyttää sen täyttä höpöhöpöä olleen kielen makualueet, kertoen että tällaistakin on opetettu ihan koulukirjoissakin, vaikka mitään alueita eri makuja maistamaan kielessä ei ole. Totta on se, että kieli ja makuaisti liittyvät toisiinsa, joten siihen asti asia on olemassa ko. nimityksillä, mutta koko asiaa ei kannata uskoa.

Toinen on pelleillä kameran kanssa, lisäillä lapsen ja omaan naamaan kaikkea pöljää, sekä vaikka näyttää silotellun ikinuori-version ja kysyä, näyttääkö äiti/isä tältä oikeasti.

Lisäksi aloituksen otsikko, mihinhän väitteesi pohjaa? Ulkomailla on aika laaja käsite, alkaen vaikka Ruotsista ja jatkuen alueille, joissa Suomesta ei olla edes tietoisia. Onko aloituksessasi disinformaatiota, vai onko sinulla pieni otanta, josta saat siteeksi totuutta väitteeseesi? No, otetaan haaste vastaan ja tehdään asiasta totta!

Esimerkin kautta vaan. Uskonto ja Jumala voisi olla hyvä ja helposti ymmärrettävä juttu. Kirkossa puhutaan x, y ja z, vaikka Jumalaa ei ole olemassa. Ja sitten voitte jutella mitä lapsi itse asiasta ajattelee.

Minua on opettu juksaamalla ja olen opettanut siten myös omia lapsiani. Aina pitää myös itse katsoa ja selvittää, onko jokin totta vai "narraamista".

No, se yksi haastateltu henkilö oli tässä käsityksessä. Mutta mietin myös, mikä tässä nyt on jutun pointti ellei sitten se, että kouluissa opetetaan jossain yläastevaiheessa kriittistä medialukutaitoa kaiketi ja lähdekritiikkitaitoja ehkä lukiossa.

Meillä oli jo 00-luvun puolivälissä ala-asteella sanomalehti- ja mediaviikkoja, joilla käsiteltiin uutisia ja poimittiin niistä tärkeimmät asiat. Eli kyllä, medialukutaitoa opetellaan jo lapsesta saakka. Myöhemmin yläasteella ja lukiossa toki sitten kriittisemmin.

Vierailija kirjoitti:

No, se yksi haastateltu henkilö oli tässä käsityksessä. Mutta mietin myös, mikä tässä nyt on jutun pointti ellei sitten se, että kouluissa opetetaan jossain yläastevaiheessa kriittistä medialukutaitoa kaiketi ja lähdekritiikkitaitoja ehkä lukiossa.

Opetussuunnitelma tällaista ajattelun taitoa painottaa heti alkuopetuksesta lähtien. Taitolähtöinen ops korostaa sitä jopa sisältöjen opettelua enemmän.

Eri asia sitten, kuinka käytännössä tällainen malli on mennyt läpi. Monihan vetää opetusta aina kuten rnnenkin. Ei monetkaan opet lue opetussuunnitelmaa, tuota heitä velvoittavaa asiakirjaa.

Sanoisin kyllä että tämä on ihan mahdoton juttu! Pelkkää bimbojen hommaa... Tärkeää lapselle on se ympäristö, jossa elää ja ihmiset joiden kanssa kommunikoi ja miten kommunikoidaan...

Täällä on kaikki onnistuttu aivopesemään viimeiset 100 vuotta... ja olette aikanne tuottamia ihmisiä! Teidät on jopa onnistuttu aivopesemään pois meidän länsimaalaisesta kulttuuristamme... ja suurin osa täälläkin palstailevista on aivopestyjä ateisteja, sorry vaan...

Epäilen, että sitä pystyttäisiin opettamaan... harvat tietävät, kuinka paljon sitä on ja missä. Ja se on paljon...

Ei pikkulapsia 3v uutisten pariin, ruudulle tai nettiin, materiaali on aikuisille. Vanhemman kanssa vielä opetellaan tunneasioita, suhteutetaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Ja sitten opetellaan muut asiat. Aikuinen vahtii myös lastenohjelmien sisältöä.

Mistä ihmeestä sä ton väitteen keksit?

Vierailija kirjoitti:

Esimerkin kautta vaan. Uskonto ja Jumala voisi olla hyvä ja helposti ymmärrettävä juttu. Kirkossa puhutaan x, y ja z, vaikka Jumalaa ei ole olemassa. Ja sitten voitte jutella mitä lapsi itse asiasta ajattelee.

Kuka sulle on valehdellut, että Jumalaa ei ole olemassa?

Miksi uskoit häntä?

Kyllä lapsetkin voi opettaa tarkastamaan kolmesta luotettavasta lähteestä, että pitääkö jokin väite paikkaansa.

Meillä ainakin hälytystehtävät ovat paikallislehden nettisivuilla eli lapselle ei mene läpi jos joku soittaa poliisina ja väittää meidän kuolleen onnettomuudessa. Hän tarkastaa ensin soitolla meille, että olemmeko kunnossa ja jos emme voi vastata niin sitten hälytystehtävät ja soittaa sairaalaan. Lapsi on merkitty molempien lähiomaiseksi eli hänelle kyllä kerrotaan jos me olemme siellä osastolla.

Lapselle oli kerran joku aikuinen soittanut muka ”Tullista” ja kysellyt sähkötupakkatilauksesta. Lapsi oli vain sanonut, että kerrotko nimesi että voin soittaa sinne tulliin ja keskustella enemmän sähkötupakasta. Luuria oli tullut korvaan. Lapsi oli 7-vuotias ja toimi, kuten kotona olemme opettaneet.

Olen yläkoulun äikänope ja keksisin kyllä tapoja jo ekaluokkalaiselle opettaa asiaa. Esimerkiksi voidaan yhdessä keksiä narrauksia ja tehdä niistä vaikka nettisivu tai oma lehti. Näin hyvin konkreettisesti tulee näkyväksi se, että kuka vain voi väittää netissä ja lehdessä mitä vain. Netistä voi kaivella vanhoja aprillipiloja tai muita perättömiksi osoittautuneita juttuja.

Yläkoulussa voi sitten käsitellä aihetta jo yleisemmällä tasolla ja pohtia, mistä voi päätellä lähteen olevan luotettava, mitä motiiveja valheiden takana on jne.

Trollitehdas testailee millä tavalla Suomessa opetetaan kyseenalaistamaan tietoa.

Varokaa!

Kuinka moni osaa lukea 3-vuotiaana?