5v ja tuskalliset nukkuumaanmenot...

Puoli vuotta sitten oli painajaisten aikakausi ja yöt meni hulinaksi. Nyt on yöelämä helpottanut, mutta nukkumaanmeno on välillä yhtä tuskaa... Meillä hilluu kummituksia, örkkejä, mörkkejä, tonttuja... Ihan mitä vaan outouksia. Kuuluu outoja ääniä, näkyy vaarallisia varjoja, lelut liikkuvat omia aikojaan...



On tietenkin hyvä asia, että lapseni on luova ja mielikuvitusta piisaa, mutta joku raja sentään...



Miten ihan oikeasti pitäisi suhtautua noihin lapsen pelkoihin? On laitettu piiloon kaikki hymyilevät pehmolelut, koska ne on pelottavia. On yövalo ja käytävällä on valot niin kauan, että lapset nukahtavat. Nukkuu samassa huoneessa pikkuveljen kanssa, koska ei missään nimessä voi nukkua yksin. On keskusteltu varjoista, möröistä, kummituksista... Ja rajoitettu iltasella pelottavien videoiden katselua (mm. nallepuhin.. :D Siinähän lelut heräävät henkiin...) ja valitaan saduistakin vain kivoja satuja. On tutkittu, mistä äänet tulee, mistä varjot tulee jne jne jne... Ja edelleen tyttö huutaa välillä tuntikausia milloin mitäkin asiaa, kun pelottaa se tää ja toi. Mä en enää tiedä pitäskö mun vaan käskeä olemaan hiljaa ja pistää pää tyynyyn vai mitä hittiä. Pikkuveli taas ei rauhoitu, jos mä jään sinne huoneeseen... Ja toisaalta, ei rauhoitu tuo tyttökään kun keksii sitten jos vaikka mitä tosi tärkeetä asiaa, kuten mennäänkö ensi kesänä ehkä puuhamaahan tai pääseekö hän koulussa samalle luokalle kaverin kanssa... *huoh* Jostain syystä pikkuveli nukahtaa kyllä ihan ongelmitta, vaikka isosisko yläpedillä ulvoisi kuin hyeena...



APUA? Lisää ideoita kaivattaisiin kipeästi! Ollaan molemmat kohta ihan loppu ja rikki, kun illat venyy ja vanuu, mutta aamulla tarvii kumminkin herätä ajoissa...