Lue keskustelun säännöt.
Uuvun ja kuolen tähän yksinäisyyteen
16.04.2022 |
Yritän löytää kavereita ja kumppanin, mutta en kiinnosta ketään riittävästi. Käyn töissä ja harrastuksissa, minulla on mielenkiinnonkohteita, elämäni on kunnossa, huolehdin ulkonäöstäni. Ihmisten mielestä olen kuulemma kiva ja fiksu. Mutta kaikki ihmissuhteet, jos niitä edes syntyy, kuolevat ennemmin tai myöhemmin, hiipuvat pois. Yksi kaverina pitämäni feidasi just, syytä en tiedä. Selitti jotain outoa, joka ei oikeasti liittynyt mitenkään minuun. Oli varmaan tekosyy. Ei jaksaisi enää tutustua uusiin ihmisiin, kun lopputulos aina tämä. Jotain teen väärin, mutta mistä tiedän miten muuttua, kun en saa oikeaa palautetta mistään?
Kommentit (9)
Tiedän tunteen. Sama pätee treffailuun, että rehellisestä palautetta ei saa, koska toinen ei uskalla sanoa tai yrittää kaikin tavoin olla loukkaamatta.
Ja tietty vaikka saisikin palautetta niin ehkä silloinkaan omia heikkouksia ei pysty muuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Sama pätee treffailuun, että rehellisestä palautetta ei saa, koska toinen ei uskalla sanoa tai yrittää kaikin tavoin olla loukkaamatta.
Ja tietty vaikka saisikin palautetta niin ehkä silloinkaan omia heikkouksia ei pysty muuttamaan.
Oletko mies vai nainen? Kerro hieman tilanteestani niin voin yrittää auttaa. Koska itse olen se, joka voisi tätä rehellistä palautetta antaa jos se sinua auttaa. Kiitos ja kuitti!
Sama. Tänään feidattu kahdesti. Itkettää niin paljon. En tiedä mitä teen
Jos olet kaunis ja fiksu, niin kadehtivat eivätkä halua kaveriksi.
Ei ole vika teissä vaan suomalaisessa yhteiskunnassa ja tässä ajassa. Koittakaa vaan kestää ja hyväksyä yksinäisyyskin... aktivoitukaan sellaisella mitä voi yksin tehdä. En jaksa nyt selittää tarkemmin kun olen niin kipeä, että pakko mennä nukkumaan.
Mennään vielä kamalampia aikoja kohti ja silloin voi olla hyvä että ei ole partneria ja lapsia joista joutuu kantamaan huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vaan on niin että hyviä, pysyviä ystävyyssuhteita on tosi vaikea löytää. Ei se tarkoita ap että sinussa olisi jotain vikaa! Älä lannistu vaikka tuntuukin nyt pahalta. Olikohan jossain Hesarissa just juttu näitä ystävyyden ongelmia koskien, yksi ajatus oli muistaakseni se kuinka ihmissuhteissa ottaa aina sen menettämisen riskin, ihan jo sen kautta että kukaan meistä ei ole kuolematon. Ja niin ymmärrettävää on että jos hylkäämiskokemuksia on paljon ja tukiverkkoa ei ole, nää tällaiset feidaamiset tuntuu ihan extrapahalta. Kunpa ihmiset löytäisi jotenkin helpommin toistensa luo, yksinäisyys on niin järkyttävän suuri ongelma.
Kaikilla on perhe ja läheisiä, vain minulla ei ole ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse taas uuvun ihmisistä ympärilläni.
Jokainen haluaa minusta jotakin, enkä itse jaksaisi selvitellä heidän huoliaan ja murheitaan.
Kyllä se siitä alkaa tuntua tavalliselle kun 60 vuotta on mennyt.