Tiedättekö ihmisiä, jotka pystyvät puhumaan vain hyvistä asioista?

Minä olen tuollainen. Ylipäänsä keskustelen kaikista asioista pinnallisesti tuttujeni kanssa. Perheen kanssa sitten puhutaan ja pohdiskellaan kaikenlaisia asioita syvällisemmin.

Olen päätynyt tähän, kun negatiivisista asioista puhuminen menee helposti pelkäksi kauheuksien kertomiseksi. Jos vaikka puhutaan venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan ja siviilien kärsimyksestä, keskusteluun osallistuvat kertovat raiskauksista, kidutuksista, teloituksista, kertovat esimerkkejä lukemistaan tapauksista. En oikein saa kiinni siitä, mikä sellaisen keskustelun tavoite on. Mässäily kamaluuksilla, väkivallan kauhistelu?

Mielestäni kevyttä keskustelua on se, kun puhutaan polttoaineen hinnan noususta, siunaillaan kuinka kallista on tankata auto ja pohditaan, miten se on vaikuttanut tuotteiden hintoihin. Kuinka banaanitkin maksavat kohta kaksi euroa kilo.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuollainen. Ylipäänsä keskustelen kaikista asioista pinnallisesti tuttujeni kanssa. Perheen kanssa sitten puhutaan ja pohdiskellaan kaikenlaisia asioita syvällisemmin.

Olen päätynyt tähän, kun negatiivisista asioista puhuminen menee helposti pelkäksi kauheuksien kertomiseksi. Jos vaikka puhutaan venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan ja siviilien kärsimyksestä, keskusteluun osallistuvat kertovat raiskauksista, kidutuksista, teloituksista, kertovat esimerkkejä lukemistaan tapauksista. En oikein saa kiinni siitä, mikä sellaisen keskustelun tavoite on. Mässäily kamaluuksilla, väkivallan kauhistelu?

Mielestäni kevyttä keskustelua on se, kun puhutaan polttoaineen hinnan noususta, siunaillaan kuinka kallista on tankata auto ja pohditaan, miten se on vaikuttanut tuotteiden hintoihin. Kuinka banaanitkin maksavat kohta kaksi euroa kilo.

Nuoko ovat sinun käsityksiäsi keskustelunaiheista? En haluaisi joutua kanssasi samaan keskustelurinkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku voisi pitää mua sellaisena. Nimittäin jos joku ihminen kommunikoi lähinnä negatiivisesti ja haukkumalla muita ihmisiä, mulla on aika vähän sanottavaa siihen. Kyllä mäkin sanon negatiivisia asioita kanssaihmisistä, mutta valikoin tarkkaan ne ihmiset, joille näitä asioita kerron. En juokse ympäri kylää haukkumassa kaikkea, mikä liikuu, enkä myöskään pidä jatkuvasta valittamisesta.

Minusta tuo kommentti oli valittamista. Mutta en todellakaan tarkoittanut valittamista aloituksella, vaan sitä, että kertoo vaikka, että on tapahtunut jotain pahaa. Toinen ei pysty ottamaan sitä vastaan, vaan puhuu jotain pinnallista kivaa. ap

No, et kovin syvällisesti aloituksessasi eritellyt, mitä tarkoitat. Ja kerroin, että jotkut ihmiset voivat pitää mua ihmisenä, joka pystyy puhumaan vain kivoista asioista.

Millä tavalla koit kommenttini valittamisena?

Valitit valittajista.

Eli Ap tai hengenheimolainen ei pysty ottamaan vastaan mitään negatiiviseksi kokemaansa.

Olisiko keskustelussa pitänyt puhua myönteisesti ja Ap:ta miellyttäen?

Vierailija kirjoitti:

Se, että yrittää kääntää vakavan asian huumoriksi, on toisille eräänlainen defenssikeino. 

Huomasin sen henk. koht. , kun sairastuin vakavasti ja hoitajan kanssa jutellessa hän ihmetteli tapaani hymyillä samalla, kun kerron sairaudestani. Ei siis välttämättä kerro positiivisuudesta.

Airo positiivinen asenne on aika harvinainen ominaisuus, mutta olen kyllä muutaman kerran elämässäni törmännyt ihmiseen, joka tavallaan luo ympärilleen rauhoittavan ja tasapainoisen tilan. Ehkä syynä on jonkinlainen elämän ennustamattomuuden käsitys, hyväksyminen.

Inhoa tuota hoitohenkilökunnan ihmettelyä. Antaisivat sitten ohjeet pitääkö parkua ja huutaa, itkeä vuolaasti vai mitä tosi tv reaktiota he haluaa nähdä että sairaudesta tulee heille validi.

Itse olen ratkaisukeskeinen ja koitan aina löytää sen positiivisen asian negatiivisessa tilanteessa. Eli en varsinaisesti välttele siitä negatiivisesta asiasta puhumista, mutta sen sijaan että vain keskittyisin surkuttelemaan ja valittamaan koitan löytää asiasta ne hyvät puolet ja mietin miten tehdä tilanne paremmaksi. En oikein ymmärrä ihmisiä, jotka vain valittavat, mutta eivät kuitenkaan ole valmiita tekemään mitään muuttaakseen tilannetta paremmaksi. Toki jos jotai todella traumaattista on tapahtunut niin silloin ihminen ensi alkuun tarvitsee aikaa suruun ja shokista toipumiseen ja tuolloin on ihan ok vain olla ja itkeä.