[Deleted]

3-kuumeilijat siis haaveilevat kolmannesta lapsesta ja porukalla on sekalainen elämäntilanne. Rohkeasti mukaan!



Ex 3-kuumeilija, nykyinen kotilo (=kolmatta odottava)



AIHA rv 6+5

Äiskäliini: En osaa auttaa, kunhan ajattelin kertoa, että samoissa tunnelmissa mennään. Meillä on 1 lapsi vm. -95 ja itsellä ikää 34. Jo jonkun aikaa olen pikkaisen haaveillut vielä yhdestä lapsesta, koska nyt jos koskaan se olisi tehtävä. On vaan ollut niin helppo haaveilla, koska mies ei ole ollut samoilla linjoilla, joten ei ole tarvinnut alkaa tositoimiin. Kun itselläkin välillä sellainen mieli, että mitä sitä enää kannattaa alkaa rumbaa alusta, kun nelikymppisenä koittaisi kohta ihanan leppoisat ajat kahdestaan miehen kanssa. En siis ole lähtenyt miehen päätä ehdoin tahdoin kääntämään vauvamyönteiseksi, mutta kävikin niin, että jätettiinkin miehen aloitteesta(!) ehkäisy pois viime kierrosta tulee-jos-on-tullakseen meiningillä. Tädin saavuttua ekan kierron jälkeen onkin sitten yritetty tosissaan tää toinen kierto. Nyt menossa kp 29/26-31. Tein eilen negatestin ja odottelen tätiä.



Ajatukset on tosi kaksijakoiset. Välillä kuumeilen ihan tosissani, ja pelkään, ettei meille tulisikaan enää toista. Välillä taas mietin mihin oikeen olen ryhtynyt, jaksanko vielä, mitä jos lapsi ei olekaan terve jne? Elämä on kuitenkin ihan mallillaan näin, enkä ole koskaan ollut mikään suurperheestä haaveileva äitihahmo. Olen kuitenkin tullut tähän asti siihen tulokseen, että katuisin myöhemmin paljon enemmän sitä, että ei edes yritetty sitä toista lasta, kuin sitä että lähdettiin tälle tielle.



Ehkä munkin pitäisi puhua miehen kanssa vielä kunnolla asiasta... En ole oikein uskaltanut, kun pelkään, että jos hän tuleekin " järkiinsä" ja peruu koko tilauksen.