Saimme mahdollisuuden muuttaa kerrostaloon ja teimme sen - sen jälkeen kaikki on mennyt pieleen?

Minä ja mieheni muutimme vuosi sitten tähän rappuun. Maalla ei ollut työpaikkoja, eikä mitään tulevaisuutta. Vain näköalattomuutta päivästä toiseen. Uskoimme vakaasti, että täällä kaupungissa meille aukeaa uusi mahdollisuus. Kaupat ja palvelut olivat hyvin lähellä, voitiin luopua mm autosta ja säästää. Ensimmäiseksi piti tietenkin hoitaa muutto. Meillä oli silloin muuttaessamme vielä tiukkaa. Mutta jaksoin silloin vielä muuton aikana unelmoida miten uusi elämä alkaa, töitäkin oli luvassa. Jo muuttaessa unelmat karisivat askel kerrallaan.

Jo muuttoyönä meillä meni myöhään, koska muuttopaku laukesi.
​Ensikosketuksen silloin sain miehen kanssa tähän kerrostalo asumiseen, kun törmäsimme heippa-lappuun. Sen oveen naapurimme teippasi, naapurilla runosuoni aukesi. Ahdistus alkoi siis heti muuton jälkeen maalta kaupunkiin. Naapurimme myös laittoi ylös meidän liikkeet ja rapinat, muuttomiehetkin muka yöllä huusivat. Loppuun naapurimme lisäsi vielä hlvetin apinat, kymmeneltä tulee hiljaisuus:(

Ja aina vain ne naapurin sälekaihtimet liikahtelee, mies koiramme kypsänä jo k*settaa, aina alle tuon naapurin ikkunan. Ei tätä jaksa, kun ihan aina vain nuo sälekaihtimet liikahtelee. Ollaan itkien kysytty, että paljonko se summa ois, että naapurimme muuttaisi vain pois???? Nyt ymmärrän, miksi asuntomme oli niin niin halpa. Paniikkikohtauksia tulee koko ajan, kun tuo yksi mulgvist kurkistelee sälekaihtimien alta:(

Eikä naapurimme tietenkään ymmärrä, ettei voi terrorisoida koko naapurustoo. Jos meidän elämästämme ei keksitä sanottavaa, niin esimerkiksi pihan lapsien pallopelit ovat se viimeinen niitti. Siis tämä hullu ulos syöksyi, veitsellä lasten pallot puhkaisi. Ja huusi, etteivät lapset saa nurmikkoa talloa. Ja jos eivät usko, polkupyörät lapsilta polttaa uhk*si. Tätä läävää ei saa myytyä. Koska naapurin maine on kiirinyt kaiken muun edellä tässä koko kaupungissa. Ja mies on valmis ottamaan matsia ja mulle tulee paniikkikohtauksia naapurimme vuoksi:(

Nyt vielä elämäämme hankaloittaa pyykin kuivaus, naapurimme oli hieronut pesemiini lakanoihin eritteitä valkoisia. Yök, pyykki on pakko kuivattaa sisällä, pelkään homeongelmia. Ja jos sälekaihtimet eivät liikahtele, naapuri kurkkii postiluukusta. Ihmettelee rapun elämää ja kaikkia hajuja, vaikka koko rappu tietää mikä täällä dynkkaa:( Nyt koko rapun osakkeen omistajat ovat laittaneet kanssamme naapurillemme kirjallisen kysymyksen, että paljonko se summa ois, jos hän muuttaisi vain pois?

Miten me voimme mieheni kanssa saada psyykkeemme kestämään? Yritetty on myydä ja vuokrata tätä, mutta ei kukaan paikallinen muuta naapurimme kanssa samaan rappuun. Kyseessä vielä isohko kaupunki, eli kertoo jotain. Itse muutimme tänne maalta, aavistamatta mihin surkeuteen kätemme lyömme. Nytkin istun itkien sohvalla. Naapurin sälekaihtimet taas liikahtelevat, kun itkevä ihminen aamukahvi kuppi kädessään on kai niin mielenkiintoista:( Mielipiteitä, mitä minun ja mieheni pitäisi tehdä? Mitä me voimme enää tehdä, olen ihan piipussa?