Jos joutuisit valitsemaan haluaisitko aran ja rauhallisen vai rohkean ja villin lapsen.

arat saa turpaansa koulussa, valitettavasti

Ihan kiva näin.

Tosin se arkakin, osaa välillä riehua ja olla villi. Riippuu ihan seurasta missä on. Joskus ajattelen joissain tilanteissa, että oispa nyt vähän rohkeampi, mutta hyvä näin.

Toinen lapsi sitten taas on rohkea ja villi. Ei mikään täysvilli. Kyllä sen kuriinkin saa. Hänen kohdallaan taas tunne välillä tietynlaista pelkoa, ajattelen että, mihin toi uteliaisuus yhdistettynä rohkeuteen, voikaan johtaa. Toivottavasti ei ainakaan hankaluuksiin, mutta ihana on mun rohkea lapsikin.

En kyllä osaa valita näistä, kumpi on parempi toista.

Arka ja rauhallinen lapsi on minun mielestäni loppupeleissä sosiaalisempi, tosin hitaampi hakemaan kontaktia. Oma poikani on aina ollut yksi päiväkodin pidetyimmistä lapsista, on tullut toimeen kaikkien kanssa. Jopa ne villit jotenkin rauhoittuvat kuulemma hänen seurassaan. Koulun alkaessa murehdin etukäteen, miten hän tutustuu uusiin kavereihin, mutta ei siinä mennyt kuin pari päivää. Nytkin on ulkona kavereidensa kanssa ja ovikello soi koko ajan, kun kaverit ovat hakemassa. Villit lapset ovat monesti muiden mielestä vähän pelottavia, koska ovat niin päällekäyviä.

Olen niin tottunut noihin, että arka ja rauhallinen lapsi voisi olla outo, mutta kelpaisi sekin. Osaa varmasti vaan kasvattaa paremmin reippaita ja villejä, koska olen itsekin sellainen.

jos saisin valita ottaisin rohkean ja villin. Mun mielestä aran kanssa paljon vaikeampi toimia.

Minä itsekin olin arka ja rauhallinen, samoin kun mieheni.

Ja tiedän, että siitä arkuudesta voi päästä yli, ja voi olla itsevarma, älykäs ja sosiaalinen, vaikka olisikin lapsena ujo. Rauhallisuus pelkkää plussaa, jos muuten terve (eli rauhallisuus ei johdu autismista tms).



Ja TOTTAKAI olen tätä mieltä koska itselläni on tällainen lapsi ja olen vain vierestä saanut katsoa ystävien villejä. Ehkäpä olisin toista mieltä jos omanikin olisi villi ja rohkea.

Tässä ei ollut nyt vastakkain asettelussa kiltit ja tuhmat lapset.

vaikka onki välillä hermoja raastavaa.. siis valitsisin edelleen rohkean ja villin..:)

Mulla on nyt kaks arkaa ja pelokasta lasta... Todella vaikeaa mennä heidän kanssaan mihinkään kun eivät koskaan uskalla tehdä mitään:(. Tunnen itseni epäonnistuneeksi! Toisetkin äidit vahtaavat minua ja miettivät miksi lapseni ovat niin arkoja... Toivotaan että tämä kolmonen on sitten paljon rohkeampi ja villimpi!

Yksi sellainen onkin jo onneksi eikä toinenkaan onneksi mikään rämäpää ole.

Aran ja rauhallisen, mikä esikoinen onkin. Kaverin lapsi on se villi, ja kauhulla vaan katson niitten menoa. Olen todella kiitollinen että meidän 2v:n kanssa on voinut aina kulkea missä haluaa, koska ei villiinny ja nukahtaa minne vain kun on väsynyt. Olen esim käynyt luennolla hänen kanssaan viime kesänä...En kestäis jos pitäis koko ajan kieltää ja vahtia ettei hajota jotain. meidän poika on aina totellut ainakin joten kuten sääntöjä. Kuopus näyttää olevan samaa maata isonveljensä kanssa.

Ihan oikeasti. Mutta ne ovat hyviä lapsia. Minulla on rauhallinen ja rohkeä mies :)

Tämä maailma on sellainen, ettei täällä pärjää edes vähänkään arka...

...esikoisen ominaisuudet ovat loistavat! Sellaiset soisin muillekin lapsilleni. Ei hössää turhia, mutta tarttuu rohkeasti toimeen.



Keskimmäinen rohkea ja villi on poika. Hän pärjää hienosti porukassa, mutta turhia ylilyöntejä tulee usein ja hän joutuu kiusallisiin tilanteisiin ja pulaankin joskus. Ei ole vain itse moksiskaan...



Nuorimmaisen aran ja rauhallisen pikkutyttrlimme kohtalo vähän huolettaa. Jääkö hän aina kaikkien jalkoihin? Nyt ainakin jää. Tosin koulutus on kesken ;-)

Ei kai villiys tai arkuus tee lapsesta huonoa? Ei kai?

Minulla on rohkea ja villi, mutta hyväkäytöksinen ihana poika. Ihana tapaus.

Itse olen muuten ollut villi ja rohkea pienestä pitäen ja minulle ei käynyt, no niin, vaan olen erittäin menestynyt omassa elämässäni ja akateeminen loppututkintokin löytyy, joten eipäs lokeroida.

Vierailija:

Ihan oikeasti. Mutta ne ovat hyviä lapsia. Minulla on rauhallinen ja rohkeä mies :)

kun taas elämässä se villi ja rohkea pärjäisi paremmin - siis näin kuvittelisin elämän realiteetteja tuntien (ellei joudu vaikeuksiin). Ja taitaa olla tuota jälkimmäistä meidän poika...

Ihana poika, joka on sosiaalinen ja reipas menemään uusiinkin tilanteisiin, mutta ei kohella ja kohkaa päättömästi. Mä taisin itse olla tuossa iässä kamalan ujo, mutta kohelsin aina polveni verille ja revin vaatteeni puihin kiipeillessä.

Pidän itsekin enemmän rauhallisesta olemisesta.