Miten suhtaudut lastesi kavereiden vanhempien ikään, jos ovat teiniäitejä tai tosi vanhoja?
Kommentit (12)
En ole "suhtautunut" mitenkään. Ehkä lastemme kavereiden vanhemmat eivät ole mitenkään kauhean ihmeellisen ikäisiä.
No en sitten yhtään mitenkään. Harvemmin tulee edes huomattua tuollaista. No ehkä silloin kun oman 10v esikoisen koulukaverin äiti päivitti fb:hensa, että hyvää "30v synttäriä mulle" ja itse oli just juhlinut 41v syntymäpäivää...
Minä olen varmaan se "teiniäiti", josta lapsen kaverin vanhemmat ovat puhuneet kotona, kun ekaluokkalaisen kaveri kysyi kerran, että minkä ikäinen sinä oikein olet. Olen siis 29v ja näytän ikäistäni nuoremmalta.
En ole missään tekemisissä noiden vanhempien kanssa eli miksi minua edes kiinnostaisi
Vierailija kirjoitti:
Typerä aloitus. Voi kuvitella, että annat huonoa esimerkkiä lapsille, jos todella osoitat erilaista käytöstä vanhempien iän tms. toissijaisen ominaisuuden mukaan. Uskomatonta, että tällaista vielä on.
Haista vit Tu. Aloitus on loistava
Harvemmin tulee selvitettyä kenenkään ikää. Muutenkin suhtaudun ikään niin että se on vain numero, muut asiat ratkaisee huomattavasti enemmän suhtautumistani.
Rehellisesti. Tosi nuoren äidin lapsi ei ole parasta kaverimatskua. Sorry.
En mä edes selittele enkä sanoisi tätä koskaan ääneen. Mutta jos voisi valita. Mutta lapsi onneksi valitsee itse kaverinsa. Olen iloinen, että lapsella on kavereita.
Mulle ihan sama, muut seikat merkkaa enemmän.
Itse taidan olla se tosi vanha äiti, joten koetan välttää ikäni mainitsemista.
Mä sain lapsen 21-vuotiaana ja tutustuin leikkipuistossa äitiin, joka oli saanut omansa 43-vuotiaana. Ollaan nyt 39v ja 61v. Hyvä ystävä löytyi ikäerosta huolimatta.
Up