Sektioaidit eivat voi tietaa, milta oikeasti tuntuu synnyttaa!!! Ja jos ei ole synnyttanyt, ei lapseen voi millaan kiintya samalla tavalla kuin sellaiseen, jonka on kivulla ja tusk

:-)

molempi pahempi

mieluummin adoptoin seuraavan

minullapa on, ja olen erimieltä kanssasi.

Otatko sä hoidettavaksesi noi mun kaksi kiireellisesti sektioitua (lapsen henki kyseessä) lasta, joita mä en rakasta?



Kun sähän sen tiedät? Toivottavasti jäät lapsettomaksi, noita geenejä en tahtoisi nähdä kopioitavan enää yhtään enempää.

että ap:n mielipide piti minun kohdallani paikkansa. Minun on ollut paljon helpompi kiintyä lapseen, jonka synnytin alakautta, kuin lapseen, jonka syntymän aikaan olin narkoosissa.



Koenkin, että eka lapseni syntyi, toisen lapseni synnytin.



Mulle on ihan sama, mitä muut äidit ajattelee, mutta mun kohdalla se meni just noin.

...Missä viipyy imetysvouhotus vielä?

miltä tuntuu olla tahattomasti lapseton!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

ei voi tietää miltä tuntuu istua tunti kusiaispesässä.

Tosi väsynyt juttu kyllä, myönnän....





t. ap

Ettäs tiedät!

tuntuu istua tunti kusiaispesässä. Kyl on niin pal parempi ihminen tällä kokemuksella siunattu!

ei ehkä synnyttämisestä mitään tiedä, en minäkään tiennyt ennen kuin pikkukakkosen sain alateitse synnyttää... Pitäiskö tähän vetää sitten jotkut sellaisetkin selitykset " ei kukaan joka ei ole pelännyt lapsensa kuolemaa, tiedä mitä on rakastaa lastaan" . Minä tiedän mitä on saada lapsi sectiolla ja olla epätietoisuudessa että näenkö lastani elossa koskaan, jääkö hän henkiin... ja tiedän mitä on istua teholla viikosta toiseen odottamassa kotiin pääsyä joka ei tunnu tulevan ikinä... Onnellisia on ne jotka saa lapset jollakin konstilla maailmaan terveenä ja saavat vielä nyytin kotiinkin samalla kun itse pääsee kotiin... eikä niin että lapsi jää ja äiti lähtee rintapumpun kanssa kotiin ja istuu sairaalassa päivästä toiseen ja kotona ollessaan puristaa puhelinta ja pelkää aina pahinta kun se soi " onko teholla sattunut jotain, onkohan se lapsi kuollut"

on kieltäydyttävä sektiosta, koska sen jälkeen en olisi oikea äiti, niinkö? Tulkoon vaikka palasina, mutta alakautta sen on tultava, niinkö? Eiköhäs sillä edeltävällä 9 kuukaudella ole jotakin merkitystä, kun tunnesiteitä luodaan.

Synnytystapana alatie oli mukavampi, mutta se kaikki riesa sen JÄLKEEN. Huhhuh. Kiitos ei uudelleen.



Ja molempia toki rakastan yhtä paljon :)

Mutta alakautta synnyttänyt äiti ei voi tietää miltä tuntuu TODELLA pelätä lapsensa ja oman henkensä puolesta kun joutuu esim. hätäsektioon.



Hän ei voi tietää eikä kokea sitä valtavaa rakkauden määrää mikä kertyy isälle odottaessaan selviääkö rakkaimmat hengissä tai äidille niinä tunteina ja vuorokausina jolloin on erossa lapsestaan, jotta tämä saa parhaimman mahdollisen hoidon.



Eikä hän ymmärrä sitä kuinka yhdentekevä asia lapsen syntymätapa on, sillä hänellä ei ole kokemusta siitä kiitollisuuden määrästä joka vanhemmilla on siitä, että lapsi elää ja voi hyvin.



Lapsi on lahja.