Lapselle vain kaksi kummia?

Itse pyytäsin ehottomasti myös pikkusiskon ja pikkuveljen. Mutta en voi oikein tietää mikä tilanne olis teidän lapsen kannalta paras kun en kyseisiä ihmisiä tunne.

Tottakai ainakin kysyt sisaruksia, miksi ei? Lapsi on sitä onnellisempi mitä enemmän välittäviä ihmisiä ja on vain hyvä, jos olisi noita nuorempiakin lähipiirissä. Heiltä oppii eri asioita kuin vanhemmilta. Kun lapsi on 15v niin nelikymppinen kummisetä on jo 55v kun taas nuorempi vasta 35v. Omilta nuoremmilta kummeilta ainakin peilasin paljon ja pidin jonkinlaisena roolimallina, vanhempi taas oli vähän sellainen josta pidin kyllä paljon mutten oppinut mitään. Olen kiitollinen kaikista kummeistani mutta etenkin siitä että oli myös näitä nuorempia aikuisia joihin suhtautui ihan eri tavoin kuin vanhempiin. 

Totta kyllä mitä edelliset sanoivat, mutta onko teillä ehkä suunnitelmissa vielä lisää lapsia? Kannattaa säästää hyviä kummeja muillekin lapsille. ;)

Mä olen jonkun lapsen 6. kummi. Ei se todellakaan tunnu oikealta kummisuhteelta. Ihan toisin kun kummityttäreni, jolla oli kaksi kummia, toinen kuollut. Joten koen roolini tärkeäksi.

Onnea perheenlisäyksestä!
Itselläni on kaksi kummia, isäni pikkuveli ja hänen vaimonsa, molemmat nyt n.30 vuotiaita. Ja itse siis olen 16.
Siskollani on kolme kummia. Siinä on omat puolensa, aina on joku johon voi tukeutua, joku joka käy syntymäpäivillä ja muissa juhlissa. Tosin kaksi kummia asuvat kaukana meistä, joten heitä ei näe niin usein.
Kaksi kummia on ollut minulle hyvä määrä.
Ko. Tapauksessa minä, nuoren näkökulmasta, ehdottaisin neljää kummia, sillä kaksi heistä on nuorempia. Vanhemmilta kummeilta saa elämänviusautta, nuorempien kanssa on helppo löytää yhteisiä asioita.
Omat kummini ovat aina olleet kiinnostuneita asioistani, ovat käyneet keikoilla ja elokuvissa kanssani ja tulleet toimeen ystävieni kanssa.
En tiedä oliko tästä hyötyä, mutta omien kokemuksieni pohjalta voisin suositella neljää kummia, vanhempaa ja nuorempaa sukupolvea. :)

No meillä päädyttiin viiteen kummiin ihan vain siksikin, että niin harvoin ne kummit oikeasti pysyvät elämässä niitä synttärionnittelutekstareita lukuunottamatta. Eli kaksi kuulostaa kyllä aika vähältä. Tosin, eihän se kummien määrä elämänlaatua määrää. Tee mikä tuntuu parhaalta :-)

Etenkin kun toiset kummit olisivat ihan eri ikäluokkaa niin kyllä pyytäisin. Siitä on hyötyä elämässä kun saa tärkeiden nuorten aikuisten esimerkkiä perheen ulkopuolelta ja muutenkin ymmärrystä. 

[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 22:46"]

No meillä päädyttiin viiteen kummiin ihan vain siksikin, että niin harvoin ne kummit oikeasti pysyvät elämässä niitä synttärionnittelutekstareita lukuunottamatta. Eli kaksi kuulostaa kyllä aika vähältä. Tosin, eihän se kummien määrä elämänlaatua määrää. Tee mikä tuntuu parhaalta :-)

[/quote]

Pyytäisit niitä joihin luotat etkä sellaisia joiden tiedät haihtuvan lähipiiristä.
Aplle sanoisin että jos nämä sisarukset ovat teille tärkeitä niin kysykää heitäkin, ei todellakaan ole ainakaan haitaksi. 

Minusta kauhea lauma kummeja kuulostaa ahneelta. Ja omat sukulaiset kai pysyy lapsen elämässä aina kuitnin?

Suurkiitokset kaikille vastauksista, otan nämä kommentit huomioon varmasti kun mietin asiaa myöhemmin! E

Viestin 6 kirjoittajalle kiitos onnitteluista ja omakohtaisesta näkökulmasta :)

Ap 

[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 22:55"]

Minusta kauhea lauma kummeja kuulostaa ahneelta. Ja omat sukulaiset kai pysyy lapsen elämässä aina kuitnin?

[/quote]

Neljä? Kauhea lauma?

Ei se mitään haalimista ole jos pyydät rakkaitasi lapsen kummiksi! 4 kummia on sellainen aika keskivertomäärä. 

Meillä oli alunperin kaksi kummia, mutta koska toinen näistä ei kuulunut kirkkoon, pyysimme kolmannen. Kolme kummia on ollut meille todella hyvä määrä :)

[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 22:57"][quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 22:55"]

Minusta kauhea lauma kummeja kuulostaa ahneelta. Ja omat sukulaiset kai pysyy lapsen elämässä aina kuitnin?

[/quote]

Neljä? Kauhea lauma?
[/quote]

Kirjoittaja ei sanonut 4 olevan kauhea lauma. Luentunymmärtämistä kehiin.

Jos aiotte hankkia lisää lapsia, kannattaa tosiaan miettiä että kaikille riittää hyviä kummeja suunnilleen sama määrä. Jos vaikka ajattelette, että lopullinen lapsilukunne on 3, niin löytyykö näitä hyviä kummikandidaatteja 12 kpl?

Ja minusta kaksi riittää hyvin, jos ovat sellaisia etteivät todennäköisesti elämästä katoa. Yksi pariskunta olisi minusta vähän vähän, koska tällaisesta tod.näk. katoaa sukuun kuulumaton lapsen elämästä, jos parille tulee ero. Tai pariskunta saattaa vaikka muuttaa jonnekin kauas. Mutta kaksi on ihan hyvä määrä, kun ei ole pariskunnasta kyse.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli alunperin kaksi kummia, mutta koska toinen näistä ei kuulunut kirkkoon, pyysimme kolmannen. Kolme kummia on ollut meille todella hyvä määrä :)

Ei kirkkoon kuulumaton voi olla kummi! Miten "kummi" saattaa kummilapsensa seurakuntaa, jos ei itsekkään kuulu siihen?

Meidän lapsella on 2 kummia ja nekin on pariskunta. Samoin kuopuksemme saa myös 2 kummia, pariskunta hekin. Eli periaatteessa kummeja on vain yksi kumpaisella. Moni ystävä kun ei nykyään kuulu kirkkoon, eikä mitää puolituttuja todellakaan kummeiksi haluta, niin näillä nyt ollaan menty.

En ymmärrä, miksi lapsella pitäisi olla sylikummien ( mitä ne ovat?) lisäksi vielä liuta muita kummeja.

Kyllä mulla oli vaan yksi kummisetä ja yksi kummitäti ja nämäkin olivat isäni veli ja hänen vaimonsa.

Tietenkin kummius on tärkeä tehtävä ja näin, mutta jos on läheisissä väleissä muutenkin/joka tapauksessa siihen perheeseen, niin kyllä voi toimia kummimaisesti vaikka ei olisikaan kummi. On vaikka sitten "aikuinen kaveri, joka ei ole äiti eikä isä". Itse vietän parhaan ystäväni (lapsuudesta asti) tytön kanssa aikaa kerran kuukaudessa. Käydään shoppailemassa (hyi minua, tyttö on 11v ja opetan sille jo shoppailun saloja), syömässä, kesällä jossain tapahtumassa tms. Enkä ole tytön kummi mutta takuulla (kuulemani mukaan) läheisempi tytölle kuin hänen oikeat kumminsa, joita on 4 kappaletta.