Lue keskustelun säännöt.
Työkaverit eivät koskaan pyydä lounaalle
05.10.2015 |
Olen ollut n.10 kuukautta uudessa työpaikassa, jossa viihdyn hyvin ja työ on kiinnostavaa. Joka päivä kuitenkin ihmettelen työpaikan sosiaalisia käytäntöjä tai niiden puuttumista. Tällä tarkoitan sitä, että minulla ei ole oikein ketään lounasseuraa ja edelleen syön käytännössä aina yksin lounasta, ellen ole itse aktiivinen ja pyydä muita lähtemään kanssani. Omassa lähitiimissäni ei ole sellaisia henkilöitä, joita voisin pyytää ja olenkin ollut tosi aktiivinen luomaan suhteita myös muihin tiimeihin. Olen sitten pyytänytkin näitä toisia kollegoita aika ajoin lounaalle kanssani ja minusta meillä on ollut mukavaa. Ongelmana on vaan se, että he eivät KOSKAAN pyydä minua vastavuoroisesti takaisin. En siis oikein tiedä, onko lounasseurani oikeasti heille mieluista. Tiedän, että olemme eri tiimeistä ja nämä toiset menevät usein syömään porukalla, mutta silti en ymmärrä tätä käytöstapojen puutetta (näin sen itse koen :).
Olen harmitellut asiaa nyt aikani ja päätynyt siihen, että en nyt viitsi enää pyytää heitä lähtemään kanssani, koska asiasta tulee minulle kiusallinen olo. Outoa on vaan se, että olen tutustunut näistä henkilöistä aika hyvin etenkin yhteen, joka melko usein tulee luokseni jutustelemaan niitä näitä. Mutta en vaan voi ymmärtää, miksei hänellekään tule mieleen silloin lounastunnilla, että olen olemassa.
Olen ihan ymmällä, osaisiko joku avata tätä juttua minulle? Ja juu, ei ole isot murheet mulla, vaan asia kismittää kuitenkin....
Kommentit (35)
Meillä on kaikenlaisia lounasporukoita, ei kukaan kiellä menemästä mukaan. Sitten kun alkaa olla jo itsestäänselvyys, että joku tulee porukoihin mukaan, joku voi käydä työpisteellä erikseen hoputtamassa, että lähdetään. Ei sinun auta kuin sinnikkäästi mennä haluamasi porukan kanssa syömään. Jonain päivänä ne jo ihmettelevät, jos et tulekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ne tykkää syödä yksin. Itse tykkään aina käydä yksin syömässä ja niin useimmat muutkin tiimissäni. Menemme aina eri aikoihin ruokalaan siksi, ettei tule velvollisuudentunnetta mennä samaan pöytään tutun kanssa ;) Näin it-alalla, kun työntekijät erakkomaisia nörttejä.
Juuri näin. Haluan olla hiljaa ja rauhassa, kun työnteossa tulee puhuttua niin paljon.
ik
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama juttu eli isompi porukka käy syömässä keskenään samaan aikaan ja myöskään en kuulu kyseiseen porukkaan, toki voin liittyä seuraan jos haluan. Myös he menettävät mahdollisuuden tutustua minuun ja mahdollisiin töihin, joihin en viitsi itselleni tuntemattomia ottaa. Käytännössä siis vanhat tutut ja piintyneet tavat ovat kääntyneet itseään vastaan.
Ja mä taas en ymmärrä ollenkaan tällaisia prinsessoja, jotka eivät voi mennä mukaan niinkuin kaikki muutkin vaan odottavat, että Heidän Kuninkaallinen Korkeutensa Uusi Työkaveri ihan erikseen kutsutaan mukaan. Riittääkö edes suullinen kutsu vai pitäisikö tuoda hopealautasella sinetöidyssä kirjekuoressa?
vaikka itse olisitkin kiva ja avoin uusille tuttavuuksille, et voi kuitenkaan tietää, jos joku onkin tuntenut itsensä ei-toivotuksi seuraksi vaikka vain yhden henkilön taholta. Tai on huonoja kokemuksia aikaisemmista työpaikoista, jolloin voi olla tyytyväinen siihen, ettei tarvitsee kuulla esim. homottelu tms.
Vierailija kirjoitti:
Käyt hyvissä ajoin kysymässä tai laitat sähköpostia. Ei pitäisi olla aikuiselle ihmiselle kovin vaikeaa.
No tuotahan olen harrastanutkin. Vaan kun minusta nyt vaan olisi yksinkertaisesti mukavaa, jos edes JOSKUS joku muu voisi tehdä aloitteen tässä asiassa, ihan sama kuka. Aikuisesta ihmisesta tuntuu pöljältä lähetellä aina yksipuolisesti viestiä samasta asiasta. Enpäs nyt jaksa muuten enää kommentoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyt hyvissä ajoin kysymässä tai laitat sähköpostia. Ei pitäisi olla aikuiselle ihmiselle kovin vaikeaa.
No tuotahan olen harrastanutkin. Vaan kun minusta nyt vaan olisi yksinkertaisesti mukavaa, jos edes JOSKUS joku muu voisi tehdä aloitteen tässä asiassa, ihan sama kuka. Aikuisesta ihmisesta tuntuu pöljältä lähetellä aina yksipuolisesti viestiä samasta asiasta. Enpäs nyt jaksa muuten enää kommentoida.
Niin ja sen vielä haluaisin sanoa että vaikka vessassa päästelisin minkälaisia ääniä tahansa ja hajut tarttuisivat mukaani vaikka puoleksi tunniksi, olen kyllä sanonut työkavereilleni että kakalla en käy koskaan ennen ruokailua ja että ripulia saattaa tulla ruuan jälkeen muttei todellakaan ole yhteisellä ruokahetkellä tarvetta pörötellä ravintoloiden vessoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa: Lihava ja pahanhajuinen, jatkuvasti pälättävä matami miettii miksei kukaan halua olla sen kaveri...
Varmaan syökin suu auki?
Vierailija kirjoitti:
Voin vastata omasta puolestani. Koen, että lounastauko on eräänlainen lepohetki vaativan työn lomassa. Siksi käyn mieluiten yksin syömässä tai sitten sellaisten henkilöiden kanssa, jotka ovat jo hyvin tuttuja. Ei tarvitse olla skarppina tai esittää fiksuja mielipiteitä, vaan keskittyä siihen syömiseen.
Uskon, että sinusta pidetään ja sinua arvostetaan, varmasti myös lounaskutsusi ovat toivottuja. Mutta jos työkaveri ovat yhtään samanlaisia kuin minä, tavallaan ymmärrän heitä.
Miten voit tutustua uusiin ihmisiin, jos et edes anna mahdollisuutta? Voihan olla myös niin, että jonkun ajan kuluttua teihinkään ei edes haluta tutustua, kun potentiaalisempi lounasseura/työseura löytyy jostain muualta. Varsinkin jos annatte itsestänne "epäkohteliaan kuvan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin vastata omasta puolestani. Koen, että lounastauko on eräänlainen lepohetki vaativan työn lomassa. Siksi käyn mieluiten yksin syömässä tai sitten sellaisten henkilöiden kanssa, jotka ovat jo hyvin tuttuja. Ei tarvitse olla skarppina tai esittää fiksuja mielipiteitä, vaan keskittyä siihen syömiseen.
Uskon, että sinusta pidetään ja sinua arvostetaan, varmasti myös lounaskutsusi ovat toivottuja. Mutta jos työkaveri ovat yhtään samanlaisia kuin minä, tavallaan ymmärrän heitä.
Miten voit tutustua uusiin ihmisiin, jos et edes anna mahdollisuutta? Voihan olla myös niin, että jonkun ajan kuluttua teihinkään ei edes haluta tutustua, kun potentiaalisempi lounasseura/työseura löytyy jostain muualta. Varsinkin jos annatte itsestänne "epäkohteliaan kuvan".
Omalla työpaikalla osa käy syömässä ns. oman toimialan kesken ja osa sekalaisessa porukassa. Kumpihan porukka verkostoituu paremmin? Ihan tavallisia asioita siellä ruoan ääressä puhutaan muissakin pöydissä.
Älkää kirjoittako asioista mistä ette tiedä yhtään mitään. Muutenkin viestinne on aivan hölmöjä. En voi sietää ihmisiä kuten te. Ja työpaikalla kuulemma lli levinnyt huhu että päästelen märkiä pieruja samalla kun syön ja hengitykseni haisee kalapuikoille. Vaikka olisi totta niin nuo eivät oikeuta kiusaamaan minua sanon sen suoraan teille ja sanoin aen suoraan heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin vastata omasta puolestani. Koen, että lounastauko on eräänlainen lepohetki vaativan työn lomassa. Siksi käyn mieluiten yksin syömässä tai sitten sellaisten henkilöiden kanssa, jotka ovat jo hyvin tuttuja. Ei tarvitse olla skarppina tai esittää fiksuja mielipiteitä, vaan keskittyä siihen syömiseen.
Uskon, että sinusta pidetään ja sinua arvostetaan, varmasti myös lounaskutsusi ovat toivottuja. Mutta jos työkaveri ovat yhtään samanlaisia kuin minä, tavallaan ymmärrän heitä.
Miten voit tutustua uusiin ihmisiin, jos et edes anna mahdollisuutta? Voihan olla myös niin, että jonkun ajan kuluttua teihinkään ei edes haluta tutustua, kun potentiaalisempi lounasseura/työseura löytyy jostain muualta. Varsinkin jos annatte itsestänne "epäkohteliaan kuvan".
Omalla työpaikalla osa käy syömässä ns. oman toimialan kesken ja osa sekalaisessa porukassa. Kumpihan porukka verkostoituu paremmin? Ihan tavallisia asioita siellä ruoan ääressä puhutaan muissakin pöydissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin oikein miettimään, miten toi lounasetiketti työpaikoilla oikein menee. Itselläni on mennyt niin, että ensimmäisenä päivänä joku tulee kysymään, että lähdetkö lounaalle, näytän sulle kivan paikan tässä lähellä. OK, sitten, jos ja kun kaikki on mennyt mukavasti, sama ihminen tulee seuraavana päivänäkin kysymään. Sen jälkeen on itselläsi "lupa" kysyä, että lähdetkö lounaalle. Seuraava vaihe on, että "mihin aikaan mennään". Kokoonpanot saattavat vaihdella.
Sen sanon kuitenkin, että ihan työsuhteen alussa ei kannata ottaa niitä eväitä mukaan. Siinä piilee erakoitumisen vaara. Myöhemmin, kun jo tuntee kaikki, on helppo sanoa, että mulla on tänään eväät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin vastata omasta puolestani. Koen, että lounastauko on eräänlainen lepohetki vaativan työn lomassa. Siksi käyn mieluiten yksin syömässä tai sitten sellaisten henkilöiden kanssa, jotka ovat jo hyvin tuttuja. Ei tarvitse olla skarppina tai esittää fiksuja mielipiteitä, vaan keskittyä siihen syömiseen.
Uskon, että sinusta pidetään ja sinua arvostetaan, varmasti myös lounaskutsusi ovat toivottuja. Mutta jos työkaveri ovat yhtään samanlaisia kuin minä, tavallaan ymmärrän heitä.
Miten voit tutustua uusiin ihmisiin, jos et edes anna mahdollisuutta? Voihan olla myös niin, että jonkun ajan kuluttua teihinkään ei edes haluta tutustua, kun potentiaalisempi lounasseura/työseura löytyy jostain muualta. Varsinkin jos annatte itsestänne "epäkohteliaan kuvan".Omalla työpaikalla osa käy syömässä ns. oman toimialan kesken ja osa sekalaisessa porukassa. Kumpihan porukka verkostoituu paremmin? Ihan tavallisia asioita siellä ruoan ääressä puhutaan muissakin pöydissä.
Kertoo aika paljon työpaikasta, jos on sisäänpäinkääntynyttä kuppikuntaisuutta. Itse käyn kahvitauolla, syömässä omia aikojani. Työpaikalle on tullut lisää uusia ihmisiä ja jotenkin tämä vanha porukka hyljeksii heitäkin. Mikä ongelma on jos töihin tulee uutta osaamista ja uudenlaisia ihmisiä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän keskustelun aloittajan tuskan, itse olen melkein samassa tilanteessa toimistossa jossa suurin osa työntekijöistä on naista ja meitä miehiä on vain muutama.
Olisi kiva kun olisi lounasseuraa vaikka edes kerran kahdessa viikossa joten jos olet Kallio-Sörnäinen-Hakaniemi-Keskusta suunnalla niin ota yhteyttä.
Nyt tämä tilanne on itselläni. Ap:n aloitus oli kuin omasta kynästäni. Syön lounaat yksin, kun minua ei yksinkertaisesti pyydetä mukaan lounaille. Vastaavaa ei ole ollut muissa työpaikoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisenä kokemuksena: usein moni tiimistä haluaa lähteä vakituisten tai sosiaalisesti aktiivisen kanssa. Jos toinen tiimi ei käy muualla lounaalla, voivat pitää eväiden syönnistä ja säästämisestä tai osa voi olla tottunut eväisiin, jotta syövät kuten muukin tiimi.
Aika harvoin joku pyytää toisessa paikassa istuvaa mukaan, paitsi jos henkilössä on jotain poikkeuksellista. Esim. on ollut samassa tiimissä ja henkilökohtainen ystävä. Tai syö eväitä kuten muutkin ja muuten keskustelu tauolla ei olisi kiinnostavaa.
Käyt hyvissä ajoin kysymässä tai laitat sähköpostia. Ei pitäisi olla aikuiselle ihmiselle kovin vaikeaa.