Nuorena perheen perustaneet!

Opiskelen tässä työn ja perheen ohessa, elämä aika vakiintunutta. Nuorena saadut lapset ovat isoja ja olisihan tässä voinut jo vähitellen heittäytyä viettämään villiä ja vapaata 30+ -elämää, mutta tehtiin vielä iltatähti. :)

Olen nyt 48v ja mies 51v. Kaksi lasta nyt hiukan yli 20 molemmat. Opiskelin maisteriksi kun lapset oli aika pieniä. Sama mies on siis eli lasten isä. Elämä olisi muuten ihan mallillaan mutta toinen aikuisista lapsista aiheuttaa jokapäiväistä suurta huolta ja ahdistusta. Joskus toivon ettemme olisi häntä koskaan saaneetkaan. Eikä ole kyse mistään pikkuhuolista vaan on pilannut meidän kaikkien elämän.

[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 19:45"]Olen nyt 48v ja mies 51v. Kaksi lasta nyt hiukan yli 20 molemmat. Opiskelin maisteriksi kun lapset oli aika pieniä. Sama mies on siis eli lasten isä. Elämä olisi muuten ihan mallillaan mutta toinen aikuisista lapsista aiheuttaa jokapäiväistä suurta huolta ja ahdistusta. Joskus toivon ettemme olisi häntä koskaan saaneetkaan. Eikä ole kyse mistään pikkuhuolista vaan on pilannut meidän kaikkien elämän.
[/quote]

Te olette siis pilanneet lapsen elämän

Olemme yli 60 v ja yhdessä yli 40 v ja lapset neljänkympin molemmin puolin. Lapset akateemisia, itse keskiasteenkoulutuksella ja itsellä kaksi loppututkintoa. Nyt eläkkeellä ja lapsenlapsia hoidellaan tarpeen mukaan. Omakotitalo, mökki ,autot, veneet yms. kaikki säästäen hankittu ilman perintöjä.

Olemme edelleen onnellisia ja pysytty yhdessä. Naimisiin mentiin 21 vuotiaina. tosi kiva elämä ollut ja mitään emme ole katuneet.

Uskon vanhaa sananlaskua: kaikkea ihminen katuu vaan ei nuorena naimista.

[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 18:44"]

Miltä näyttää elämä nyt? Kysyn lähinnä niiltä, joilla lapset ovat isoja tai jo aikuisia. Onko sama puoliso pysynyt? Minkäikäisenä sait lapset? Onko olo vieläkin nuori kun lapset on isoja? Meillä on perhe kohta kasassa ja lapset saatuani olen ollut 20v ja 26v. Haaveenani olisi opiskella vielä toinen ammatti, sen aika voisi olla kolmekymppisenä.

[/quote]

sain -vuotiaana, hän syntyi pari viikkoa sen jälkeen kun valmistuin maisteriksi. Hänen synnyttyään opiskelin vielä tohtoriksi. Nyt hän on 18. Sama puoliso on pysynyt, vaikka meillä on ollut erilaisia vaikeuksia, ne eivät ole olleet parisuhdevaikeuksia. 

Se on sitten monimutkaisempi juttu, että tunnenko itseni nuoreksi vieläkin. Suurimman osan ajasta kyllä. Toisaalta välillä on mielessä se, että mähän olen hyvässä lykyssä kohta mummo. Meillä töissä pienten lasten mummoja ja vaareja on edelleen äitini sukupolven väki, kuusikymppiset. Minua vanhemmilla naisilla on alakouluikäisiä, jopa päiväkoti-ikäisiä lapsia. Vaikea siinä on identifioitua oikein kenenkään juttuseuraksi.