Pyysin anteeksi pieneltä pojaltani, että hermostuin
tyhmästä asiasta. Hän kietoi pienet kätensä minun kaulani ympärille, halasi oikein lujasti, ja sanoi: Ei haittaa äiti.
Olen itkenyt tätä kaksi päivää, en minä olisi ansainnut häneltä anteeksipyyntöä, mutta hän kuitenkin antoi anteeksi. Olen aivan lopussa väsymykseeni ja tämä katkaisi kamelin selän.
Kommentit (15)
Tiedän tunteen <3 ei me äiditkään olla täydellisiä.
Lapset osaavat kyllä joskus yllättää. Olin kerran tosi lannistunut ja mua itketti. Pyysin silloin n. 3-vuotiasta lastani tekemään jotain (viemään jonkun tavaran tmv.) ja lapsi sanoi, että joo, mutta ensin mä annan sulle halauksen. En siis mitenkään pyytänyt lohtua tai sanonut, että mulla on nyt tosi paha olo tmv.
Ehkä olen palamassa loppuun lopullisesti, mutta en vain pääse sen ajatuksen ohi, että hän on liian hyvä lapsi tällaiselle äidille kuin minä, enkä olisi edes ansainnut niin ihanaa pientä poikaa elämääni kuin hän on. Mietin, mistä häneen on tullut se hyvyys joka pystyy antamaan anteeksi minun typerän käytökseni, onko se enkelin viattomuutta, minä en omalla toiminnallani ainakaan ole sitä hänelle osannut opettaa.
ap
Älä nyt ap itseäsi ihan maan rakoon paina.
Jokainen hermostuu joskus ja ei se lasta mitenkään vahingoita kunhan ei tietenkään satuta lasta. Äidit turhaan kantaa ainaista syyllisyydentuntoa kaikesta. Ihmisiä me vaan ollaan. Parhaamme yritetään ja se riittää.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 21:20"]
Ehkä olen palamassa loppuun lopullisesti, mutta en vain pääse sen ajatuksen ohi, että hän on liian hyvä lapsi tällaiselle äidille kuin minä, enkä olisi edes ansainnut niin ihanaa pientä poikaa elämääni kuin hän on. Mietin, mistä häneen on tullut se hyvyys joka pystyy antamaan anteeksi minun typerän käytökseni, onko se enkelin viattomuutta, minä en omalla toiminnallani ainakaan ole sitä hänelle osannut opettaa.
ap
[/quote]
Hän on elämässäsi, koska niin on tarkoitettu :) Opitte toisiltanne.
Niin, kun tätä anteeksipyyntöäni edeltää vielä sekin, että minun pieni rakas nipin napin 3-vuotta täyttänyt lapseni oli miettinyt asiaa monta tuntia ja kun olin peittelemässä häntä unille, hän kysyi miksi minä huusin hänelle siinä tilanteessa. Hän raukka ei ollut uskaltanut kysyä aiemmin ja asia oli häntä vaivannut. Sitten kerroin, että hermostuin, ja se oli väärin häntä kohtaan, enkä tarkoittanut, anteeksi. Silloin hän sitten halasi minua ja antoi anteeksi minulle.
Itken vaan edelleen kun mietin tapahtunutta..
ap
Hienoa, että pyysit anteeksi. Moni äiti ei tuohon pysty - oma äitini esim kohteli meitä lapsia huonosti eikä koskaan ole pyytänyt anteeksi tai pahoitellut.
Nyt sittenkin yrität saada ota ongelmasi kuntoon!
Tiedätkö, olet ollut varmasti empaattinen lapsellesikin. Nyt hän osaa ja ymartää antaa sinulle anteeksi! Jokainen suuttuu joskus ja kuppi menee nurin. Tärkeintä on kertoa lapselle, miksi suutuin ja miltä silloin tuntui ja pyytää sanojaan anteeksi. Turha syyllistää itseään liikaa!
Sinä olet hyvä äiti ja ihminen, kun pyysit anteeksi sopimatonta käytöstäsi. Lapsi on lojaali vanhemmalleen aina, riippumatta siitä kuinka häntä kohdellaan. Hän rakastaa sinua pyyteettömästi ja tekosi opetti häntä myös kunnioittamaan sinua.
Sinä ja lapsi rakastatte toisianne, mutta seuraavaksi tarvitset tukea ja apua, ennen kuin ratkeat. Äitisi ja isäsi, sisarukset, ystävät?