Sopiiko yliopistossa opiskelu erittäin epäsosiaaliselle henkilölle?

Kyllä yliopistoissakin on nykyään ryhmätöitä. Vähemmän toki kuin amk

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on yliopisto-opinnoista mielikuva, että luetaan hirveät määrät kirjoja omissa oloissaan, käydään luennoilla kuuntelemassa professorien yksinpuhelua ja välillä käydään tenteissä (joissa kirjoitetaan vastaukset paperille, ei siis vastata suullisesti). Varmaan vaihtelee alan mukaan.

Mielikuvasi on vanhentunut koska nykyinen opiskelusysteemi suosii ryhmätöitä ja erilaisia yhteisiä projekteja. Lisäksi on (alasta riippuen) demoja, labroja ja seminaareja ja tietenkin pakolliset kieli- ja  viestintäopinnot. Enää ei puurreta yksin vaan tehdään hommia yhdessä ja esiinnytään paljon yksin ja ryhmässä. 

Sitä vähän pelkäsinkin XD Kiitos tiedosta.

Miksi asia naurattaa sinua noin valtavasti?

Eikö ryhmätöiden runsaus ennemmin huolestuta epäsosiaalista ihmistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on yliopisto-opinnoista mielikuva, että luetaan hirveät määrät kirjoja omissa oloissaan, käydään luennoilla kuuntelemassa professorien yksinpuhelua ja välillä käydään tenteissä (joissa kirjoitetaan vastaukset paperille, ei siis vastata suullisesti). Varmaan vaihtelee alan mukaan.

Mielikuvasi on vanhentunut koska nykyinen opiskelusysteemi suosii ryhmätöitä ja erilaisia yhteisiä projekteja. Lisäksi on (alasta riippuen) demoja, labroja ja seminaareja ja tietenkin pakolliset kieli- ja  viestintäopinnot. Enää ei puurreta yksin vaan tehdään hommia yhdessä ja esiinnytään paljon yksin ja ryhmässä. 

Sitä vähän pelkäsinkin XD Kiitos tiedosta.

Turha pelätä, muut siellä on samanlaisia tai vielä "pahempia" kuin sinä! Henkilökuntaa myöten! Sekaan vaan! 

Onko rahoitus kunnossa? Yliopistoonkaan ei noin vain mennä, varsinkaan kun olet menettänyt jo paikkasi ensikertalaiskiintiössä...

Vierailija kirjoitti:

Onko rahoitus kunnossa? Yliopistoonkaan ei noin vain mennä, varsinkaan kun olet menettänyt jo paikkasi ensikertalaiskiintiössä...

Molemmat hyviä pointteja. Jos aloittaja hankki amk-tutkinnon Kelan tukien varassa niin uutta täysimääräistä opintotukipakettia et enää tule saamaan. Koulutusohjelmakin kannattaa valita tarkkaan harkiten, koska et ole ensikertalainen ja kilpailet ison hakijamäärän kanssa vähistä paikoista. Mutta tämähän ei tietenkään estä yrittämästä, joka vuosi jotkut pääsevät sisään ja sinä voit olla yksi heistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on yliopisto-opinnoista mielikuva, että luetaan hirveät määrät kirjoja omissa oloissaan, käydään luennoilla kuuntelemassa professorien yksinpuhelua ja välillä käydään tenteissä (joissa kirjoitetaan vastaukset paperille, ei siis vastata suullisesti). Varmaan vaihtelee alan mukaan.

Mielikuvasi on vanhentunut koska nykyinen opiskelusysteemi suosii ryhmätöitä ja erilaisia yhteisiä projekteja. Lisäksi on (alasta riippuen) demoja, labroja ja seminaareja ja tietenkin pakolliset kieli- ja  viestintäopinnot. Enää ei puurreta yksin vaan tehdään hommia yhdessä ja esiinnytään paljon yksin ja ryhmässä. 

Samaa olin tulossa sanomaan. Opinnot olivat suorastaan pettymys, koska itselleni sopii juuri tuollainen kirjan pänttäys + tentti -opiskelutyyli, vaikka muuten olen sosiaalinen ja tykkään olla ihmisten kanssa. Kirjojen luku on tähän asti ollut vapaaehtoista ja lähinnä mennään luentomateriaaleilla ja yksittäisillä artikkeleilla. Opiskelu on ihmeellistä silppua ja säätöä enkä tällä tyylillä hahmota, mitä pitäisi oppia tai kurssin jälkeen mitä olen oppinut vai olenko mitään. Siksi kai moneen kurssiin kuuluukin pakollinen oppimispäiväkirja, mutta en ole ihan vakuuttunut senkään järkevyydestä. Kaiken tuon ylimääräisen jälkeen ei vain yksinkertaisesti jää aikaa lukemiseen ja oikeaan opiskeluun (siis siihen itselle sopivaan). Niin, ja kirjatenttiminen ei tietenkään ole vaihtoehto, koska rYhMäTyÖt!!!1 Ymmärrän kyllä ryhmätyöskentelyn merkityksen tiedemaailmassa, mutta haluaisin ensin oppia kunnolla alani perusasiat, mikä ei tällä nykytyylillä onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin jättää verkostoitumisen. Minua ei niinkään kiinnosta mahdollinen alalle työllistyminen, koska tämä kaupallinen alakaan, jolta valmistuin ensin amiksesta ja sitten ammattikorkeakoulusta, ei ole minua jaksanut kiinnostaa. Olen kiinnostunut vain siitä, että voisin sanoa treffeillä käydessäni ja sukulaisille puhuessani olevani maisteri. Enkä siis minään ylpeilyn asiana, vaan se auttaisi minua nousemaan täältä kuopasta enemmän samalle tasolle muiden kanssa.

ap

Motiivihan se on tuokin :D 

Mitä tarkoitat tuolla että 'nousemaan kuopasta samalle tasolle muiden kanssa'? Onko sukusi pääosin  akateemista vai koetko alemmuudentunnetta muuten vaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on yliopisto-opinnoista mielikuva, että luetaan hirveät määrät kirjoja omissa oloissaan, käydään luennoilla kuuntelemassa professorien yksinpuhelua ja välillä käydään tenteissä (joissa kirjoitetaan vastaukset paperille, ei siis vastata suullisesti). Varmaan vaihtelee alan mukaan.

Mielikuvasi on vanhentunut koska nykyinen opiskelusysteemi suosii ryhmätöitä ja erilaisia yhteisiä projekteja. Lisäksi on (alasta riippuen) demoja, labroja ja seminaareja ja tietenkin pakolliset kieli- ja  viestintäopinnot. Enää ei puurreta yksin vaan tehdään hommia yhdessä ja esiinnytään paljon yksin ja ryhmässä. 

Sitä vähän pelkäsinkin XD Kiitos tiedosta.

Miksi asia naurattaa sinua noin valtavasti?

Eikö ryhmätöiden runsaus ennemmin huolestuta epäsosiaalista ihmistä?

Kun ei tiedä itkeäkö vaiko nauraa, niin parempi vaan nauraa, koska nauru pidentää ikää : D

Näin sain kaksi maailman kuluneinta lausahdusta tungettua samaan virkkeeseen tavalla, joka on tehty minua ennen jo lukuisia kertoja. 

sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin jättää verkostoitumisen. Minua ei niinkään kiinnosta mahdollinen alalle työllistyminen, koska tämä kaupallinen alakaan, jolta valmistuin ensin amiksesta ja sitten ammattikorkeakoulusta, ei ole minua jaksanut kiinnostaa. Olen kiinnostunut vain siitä, että voisin sanoa treffeillä käydessäni ja sukulaisille puhuessani olevani maisteri. Enkä siis minään ylpeilyn asiana, vaan se auttaisi minua nousemaan täältä kuopasta enemmän samalle tasolle muiden kanssa.

ap

Motiivihan se on tuokin :D 

Mitä tarkoitat tuolla että 'nousemaan kuopasta samalle tasolle muiden kanssa'? Onko sukusi pääosin  akateemista vai koetko alemmuudentunnetta muuten vaan?

Olen osa-aikatyöläinen ja osa-aikatyötön. Ja aina kun menen treffeille, niin tapaamani henkilö on jonkun alan maisteri. Onneksi sukulaisia tapaan vain noin kerran viidessä vuodessa. Eipä nekään taida kaikki olla maistereita, mutta kaikki on kuitenkin ajaneet ajokortin ja minä en ole onnistunut edes siinä. Raha-asiani ovat kunnossa, mutta pitäisi olla joku hienompi työ tai edes hienommat paperit kuin vain tradenomin, että kelpaisi muille....

ap

Ei sovi. Joka kurssilla ryhmätöitä ja esitelmiä. Itselle ihan vaan sosiaalisena introverttinä jo raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Ei sovi. Joka kurssilla ryhmätöitä ja esitelmiä. Itselle ihan vaan sosiaalisena introverttinä jo raskasta.

Ok. Taidan jatkaa vaan nykyisellä osa-aikatyöläis-  ja pimeitä hommia ylhäisessä yksinäisyydessäni- linjaa. Itselläni vain on ongelmana se, että aina kun menen treffeille, niin se toinen on joku maisteri. Mutta kaipa akateeminenkin voisi rakastaa tusina-tradenomia....

ap

Mene opiskelemaan matikkaa. Helpohko päästä ja kurssit voi pääosin suorittaa tenttimällä. Lisäksi jos haluat sanoa olevasi maisteri niin tämän alan maisterintutkinnolla vasta voikin lesoilla.