Lue keskustelun säännöt.
Itkevän lapsen jättäminen päiväkotiin
09.04.2022 |
Veimme lapsemme päiväkotiin. Minua haittaa se, että joudun jättämään itkevän lapsen oven taakse. Päiväkodin työntekijät toistavat tottumis-sanaa, kun he vaativat vanhempaa poistumaan päiväkodista. Kuitenkin jos lähtökohta on lapsen kunnioitus, niin pitäisi lähteä niin, että lapselle jää hyvä olo. Siksi ajattelin olla siellä ja esitellä lapseni tädeille ja lapsille.
Esittely on sosiaalista toimintaa aikuisten maailmassa ja lapsen maailmassa se saa lapsen hyväksymään tunnetasolla toisen ihmisen. Päiväkodin tädillä on kuitenkin vaatimus vanhemman poistumisesta ja vetoamisesta tottumiseen, kun lapsi itkee. Ja päiväkoti ei ole sallittu tila vanhemmille.
Tuolloin oli aamiainen ja hän itki aluksi, kun hän tajusi jäävänsä sinne ilman isää. Rakentelin tornia lapseni kanssa aamiaispöydällä. Tornin kanssa itku katosi. Kun lapsi oli rauhallinen, ehdotin puurolautasen tuomista, mutta tädit kehottivat minua poistumaan "koska silloin lapsi ei totu". Jouduin selittämään, että odotetaan vähän, että se asettuu ja ei silloin kun lapsi itkee. Ja että kun puuro on edessä, se antaa konseptin syömisestä.
Tunsin oman oloni paineen alaiseksi ja lähdin liian aikaisin. Pelkkä torni ei ollut tarpeeksi rauhoittumiselle ja puuro ei ollut vielä kiinnostanut. Itku alkoi heti uudelleen, kun sanoin lapselle poistuvani. Lapsi siis puhuu suomea eikä mitä tahansa. Päiväkodin tädin mielestä kyse on tottumisen puutteesta, mutta kyse on todella vain vieraasta paikasta, johon ymmärtävä vanhempi ei jätä yksin ennen kuin se tuntuu turvalliselta. Lapsi ei itke niin kuin eläin vain koska hän on lapsi. Päiväkodin tädillä on ennakkoluulo, että lapselle on ihan sama, kuka häntä pitelee. Lisäksi hän ottaa vanhemman roolin ja estää vanhempaa silloin, kun lapsi on päiväkodin tiloissa. Ihan kuin siellä en isänä osaisi rauhoittaa lasta ja se on hänen oikeutensa.
Katsoin ikkunasta ja täti sentään piteli lasta leluhyllyillä eikä aamupuuron edessä, joka ei ole ikävää.
Lisäksi päiväkodin täti on pakottava, eli hän tulee lapsen lähelle ilman esittelyä tai tottumista, puhuttelee ihan niin kuin tuttua ja ottaa syliin. Vanhempana haluaisin estää tädin lähentelyn, ei siksi että minua haittaa lapsen jättäminen päiväkotiin vaan siksi, että täti ei ole tullut sinuiksi. En kuitenkaan uskalla, koska silloin "rikon normia" siitä, että vanhempi poistuu eikä ole este päiväkodin toiminnalle.
Ajattele sitä omalta kannaltasi. Moi, olen T, minä olen sinussa kiinni heti, heti, heti! Tätä tunnetta lapsen pitäisi kestää? Se on autoritaarista, kun on pakko edetä totuttautumiseen pakolla. Se kieltää lapsen tunteet, sosiaalisuuden ja asettaa päiväkodin normaalin toiminnan niiden edelle. Tämä pitäisi muuttaa siten, että vanhemmat todella ovat lapsen kanssa, kunnes hänelle on turvallista jäädä sinne
Kommentit (24)
Lapsen on opittava selviämään pettymyksistä ja tiedostamaan etteivät asiat pyöri läheskään aina hänen tuntemustensa ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkoti on paikka lapsille, ei aikuisille et sinä voi sinne jäädä. Lapsen pitää oppia, että päiväkodissa ne tädit käsittelevät lapsen itkut ja pettymykset, ei isä. Jos pitkität lähtöä koko ajan ja jäät sinne niin kun lapsi itkee, niin lapsi ei totu jäämään sinne.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelet liikaa tunteita. Eivät ne ole kaikki kaikessa.
Lapsen itku loppuu lähes aina kuin seinään, kun vanhempi katoaa ovesta ulos tai nurkan taakse. Loppupäivän lapsi leikkii tyytyväisenä päiväkodissa ja saattaa vastustaakin sieltä pois lähtemistä, vaikkakin tosi tiukka kakkapötky vaipassaan..
Olet huono äiti kun jätit itkevän lapsen ja poistuit paikalta. Lapsesi oppi ettei voi sittenkään täysin luottaa sinuun. Lapsen sisältä meni jokin rikki, eikä hänen suhtautumisensa sinuun tule enää ikinä olemaan täysin samanlaista, kuin ennen jättämistä. Olisit voinut olla erilainen kuin useimmat vanhemmat, mutta taivuit painostuksen alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet aivan oikeassa alukuperäinen kirjoittaja.
Tunnetasolla on parhainta että Sinä hoidat lapsesi ihan omassa kotona, itkut ja naurut.
Useimmissa päiväkodissa tosin saa olla läsnä se lapsen ikioma vanhempi lapsensa kanssa vaikka joka päivä, vaikka viikkojakin, kunhan käyttää maskia kasvojen edessä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen on opittava selviämään pettymyksistä ja tiedostamaan etteivät asiat pyöri läheskään aina hänen tuntemustensa ympärillä.
Nimenomaan! Jatko-opiskelua ja muuta kantsii miettiä jo siinä potalla kakkaa kakistellessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lapsestasi kasvaa uusi ihana ongelmalapsi, joka ei siedä pettymyksiä ja alkaa riehumaan jos asiat ei mene tämä toivomalla tavalla. Opettajien ihannelapsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet huono äiti kun jätit itkevän lapsen ja poistuit paikalta. Lapsesi oppi ettei voi sittenkään täysin luottaa sinuun. Lapsen sisältä meni jokin rikki, eikä hänen suhtautumisensa sinuun tule enää ikinä olemaan täysin samanlaista, kuin ennen jättämistä. Olisit voinut olla erilainen kuin useimmat vanhemmat, mutta taivuit painostuksen alla.
Näinpä. Sitten joskus aikanaan hoitokodissa maatessasi saat kuulla kitkerää palautetta, kun jätit lapsesi sinne tarhaan oven taakse! Siellä sitä puidaan varmasti!
Jos vanhemmalle tulee voimakas eroahdistus lapsestaan niin kyllä hän voi jäädä myös hoitopaikkaan seuraamaan lapsensa syömistä ja muuta hoitopäivän kulkua.
Lapsi usein peilaa vanhemman tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäli lapsi itkee joka ainoa aamu hoitopaikkaan jätettäessä, on siellä ilkeitä tai taitamattomia hoitajia. Emn jättäisi lasta sellaiseen vaan irtisanoisin itseni heti ellen löytäisi hoitopaikkaa mihin lapsi jää mielellään.
Meillä vanhemmat ei olla tervetulleita tilaan muuta kuin eteiseen. Lapseni on 1,5 vuotias ja 3 kk ollut vasta päiväkodissa. Heti alusta oli vain 2 tutustumispäivää ja piti olla alkuperäisen suunnitelman mukaan viikko, mutta koronarajoitukset pisti silloin stopin siihen ja vanhempien tila rajautui eteiseen.
Alkuajan itkeskelyt on loppunut aina kuin seinään kun olen lähtenyt näkyviltä, pahenee jos jää pyörimään taustalle. Eihän se mukavaa ole, mutta nykyään lapsi mielellään lähtee päiväkotiin ja on ne tietyt hoitajat mitkä on ns suosikkeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet upea vanhempi!
Kiitos, 9 kk kuluttua kenties olenkin?
Maailma on rakennettu epäeettisesti ja epinhimillisesti. Lapset otetaan osaksi systeemiä viimeistään 7-vuotiaana, jolloin ne luonnollisesti kasvaa sen osaksi. Yksilöä ei pidetä elävänä olentona.
Onhan päikyissä nähty noita isiäkin jotka jäävät jopa nukkumaan lapsensa kanssa nukkariin, sitten kun työnantajataho alkaa hätyytellä niin poistuvat pikkuhiljaa työmailleen.
Lapsen sopeutuminen siirtyy hamaan tulevaisuuteen kun yhtäkkiä isi ei olekaan nukuttamassa vaan tulee poru ja parku kun ikävä iskee kun se isin läheisyys puuttuu nukkuma-aikana.
Kerran aamulla päiväkodin ohi kulkiessani parikin vanhempansa kanssa päiväkotiin menevä lapsi itki jo matkalla sinne,kyllä säälitti.
Luin koko oudon aloituksen, onkohan tarina tottakaan? :D Kaikesta tuosta herkistelystä huolimatta aloittajalla on minusta ihan hyvä pointti kun mainitsi tuon "lähentelyn", minkä tietysti olisi voinut fiksumminkin sanoa. Joillain aikuisilla todella on hyökkäävä tapa lähestyä lasta, ja oletus että lapsi tietysti rauhoittuu/ilahtuu(/joku muu positiivinen reaktio) kun ventovieras tulee ja kaappaa syliin lässyttäen samalla kovaan ääneen. Joskus on ollut karmeita tilanteita, mutta en muista kovin montaa ammattilaista joka noin olisi toiminut. Ammattilaisten keskuudessa olen kyllä havainnut sellaista asennetta että lapsessa olisi muka jotain vikaa kun ei kuka tahansa aikuinen kelpaa lohduttamaan tms. Kaikki ei oikeasti tajua luottamuksen merkitystä.
No nyt on yritystä provossa, mutta en jaksa lukea, kun on liian pitkä.
Ajattelet liikaa tunteita. Eivät ne ole kaikki kaikessa.
Lapsen itku loppuu lähes aina kuin seinään, kun vanhempi katoaa ovesta ulos tai nurkan taakse. Loppupäivän lapsi leikkii tyytyväisenä päiväkodissa ja saattaa vastustaakin sieltä pois lähtemistä.