HS: Nina Mikkonen suunnitteli perheensä murhaamista

Minusta tässä takana on se Latokartanon murha. Mikkosen haastattelu vain esimerkki tilanteesta, jossa äiti harkitsee lastensa murhaamista.

Mikkoselta on tullut kaiken maailman ulostuloja. Tämä oli niistä parhaimmasta päästä.

Eikös tämä henkilö vaahdonnut kotihoidon ihanuudesta? Ja nyt sitten on niin väsynyttä kun joutui yksin hoitamaan pojat.

Kuinka monta oikeasti totetunutta perhesurmaa olisi saatu estettyä, jos vanhempi olisi uskaltanut kertoa tuhoisista ajatuksistaan ilman pelkoa tuomitsemisesta ja lynkkaamisesta huonoksi vanhemmaksi?

Ajatus ja sillä 'leikkiminen' ei vielä tee kenestäkään murhaajaa, mutta on vahva merkki siitä, että ihminen on jaksamisensa äärirajoilla ja tarvitsee apua.

Tällainen tuomitseminen mitä tässä keskustelussa on ollut, on se syy miksi ihmiset eivät uskalla myöntää etteivät jaksa.

Joskus elämä on niin rankkaa ettei siitä tunnu olevan muuta reittiä kuin kuolema. Tällöin ihminen tarvitsee tukea ja kannattelua, empatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin tuo nainen olisi täysi narsisti ja kerjäisi vain huomiota. Ehkä ajatus on joskus välähtänyt mielessä samaan tapaan kuin joku nyt saattaa harkita itsensä tappamista. Minusta Nina Mikkonen on vain yksinkertaisesti tyhmä, ei rohkea.

No nyt on julkisesti ainakin tullut selväksi se, mihin hän saattaa olla kykeneväinen ihan oikeasti. Huh! Tulee suru hänen poikiensa puolesta. He eivät ole ansainneet tuollaista kohtelua äidiltään. He ovat ihmisiä, eivätkä mitään äitinsä heilurimaisen tunne-elämän pelinappuloita, jotka tämä

rakastava äiti voi kaivaa esiin koko kansalle aina, kun hänestä siltä tuntuu.

Kannatti tusinamaalipytyn väkisin vampata varattu niljakas tusinapettäjämies. Mitä kylvää, sitä niittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ymmärrettävää, että haluaa pois ahdistavasta elämäntilanteesta. Siitä kai on ollut kysymys.

Eipä noita juttuja sellaiset ymmärrä, joitten elämä on ollut hyvällä tolalla.

Mikkosella oli monisairasmies omaishoidettavana, pienet lapset ja talous tiukilla. Se syö omaa jaksamista ja silloin tulee kaikenlaisia ajatuksia päähän. 

Kokemusta on!

Sen mies oli todella paljon laitoksessa, mutta pitkäaikaispaikka olisi tarkoittanut sitä, että koko eläke menee hoitomaksuihin. Koska Nina päätti olla työtön, niin perhe eli sossun tuella. Lapset ei olleet pieniä eikä kukaan muu pienessä pitäjässä koskaan ennen saanut psykiatrista sairaanhoitajaa kotikäynnille lasten takia.

En ymmärrä, miksi huostaanottoa pidetään pahana: tuossakin lapset olisi saaneet tasapainoisemman kouluajan kuin tilanteessa, johon perheen keinokorkea elintaso heidät ajoi.

Firmaa ei muuten pyöritetty yli 10 vuoteen, se ei todellakaan työllistänyt!

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta oikeasti totetunutta perhesurmaa olisi saatu estettyä, jos vanhempi olisi uskaltanut kertoa tuhoisista ajatuksistaan ilman pelkoa tuomitsemisesta ja lynkkaamisesta huonoksi vanhemmaksi?

Ajatus ja sillä 'leikkiminen' ei vielä tee kenestäkään murhaajaa, mutta on vahva merkki siitä, että ihminen on jaksamisensa äärirajoilla ja tarvitsee apua.

Tällainen tuomitseminen mitä tässä keskustelussa on ollut, on se syy miksi ihmiset eivät uskalla myöntää etteivät jaksa.

Joskus elämä on niin rankkaa ettei siitä tunnu olevan muuta reittiä kuin kuolema. Tällöin ihminen tarvitsee tukea ja kannattelua, empatiaa.

Mutta onko oikeasti hyvä vanhempi, jos ei osaa ajatella lastensa parasta ja anna heitä pois sen sijaan että fantasioi heidän kohtalollaan? Jos lasten koko lapsuuden ajan he olivat täydellisiä, maailma ympärillä paska, niin ei ole tilaa kasvaa omaksi itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä takana on se Latokartanon murha. Mikkosen haastattelu vain esimerkki tilanteesta, jossa äiti harkitsee lastensa murhaamista.

Mikkoselta on tullut kaiken maailman ulostuloja. Tämä oli niistä parhaimmasta päästä.

Miksi parhaasta päästä? Jos ensin julistaa kotihoidon autuutta ja sitten ryhtyy omaishoitajaksi töihinmenon sijaan, niin millaista mallia elämästä antaa lapsilleen?

Toivoo, että joku olisi huomannut HÄNEN ahdinkonsa vaikka itse sitä nimenomaan salaili ja sokerikuorrutti?

Huomionhakija toi eukko, ei mikään muu, lypsää sillä julkkisavioliitollaan kunnes dementoituu tai kuolee.

Ei tässä mitään rohkeaa tai hienoa ole, Nina on ammattimarttyyri. Hyväkäytöksinen ihminen ei ihan kaikkiaivojen tuottamia fantasioita kertoisi ääneen.ajatukset on aivan eri asia kuin suunnittelu tai teot, sen luulisi lehdistönkin ymmärtävän kun tekevät tikusta asiaa. Vai joko Nina oli päättänyt tekotavan, hankkinut välineet jne? Niinpä niin.

Siellä se mikkoska nyt kotonaan tyytyväisenä pirullisesti raakkuu kun kassa kilahtelee ja huomiota sataa.

Vierailija kirjoitti:

Toivoo, että joku olisi huomannut HÄNEN ahdinkonsa vaikka itse sitä nimenomaan salaili ja sokerikuorrutti?

Korosti miten he osaavat elää oikein ja miten ihmisten tulisi pärjätä ilman yhteiskunnan turvaverkkoja 😶

Älkää nyt hyvät ihmiset antako sille yhtään enempää huomiota. Pelkkä sonnansuoltaja koko tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta oikeasti totetunutta perhesurmaa olisi saatu estettyä, jos vanhempi olisi uskaltanut kertoa tuhoisista ajatuksistaan ilman pelkoa tuomitsemisesta ja lynkkaamisesta huonoksi vanhemmaksi?

Ajatus ja sillä 'leikkiminen' ei vielä tee kenestäkään murhaajaa, mutta on vahva merkki siitä, että ihminen on jaksamisensa äärirajoilla ja tarvitsee apua.

Tällainen tuomitseminen mitä tässä keskustelussa on ollut, on se syy miksi ihmiset eivät uskalla myöntää etteivät jaksa.

Joskus elämä on niin rankkaa ettei siitä tunnu olevan muuta reittiä kuin kuolema. Tällöin ihminen tarvitsee tukea ja kannattelua, empatiaa.

Nykyään kaikki mielenterveysongelmaiset, narsistit, epäonnistujat, tyytymättömät, muuten vaan huonolla tuulella olevat kaipaavat tukea, kannattelua ja empatiaa. Eikö enää opeteta, että itse pitäisi koittaa pärjätä? Ei ole curling esimiestä, ei curling toveria, ei curling yhdyskuntaa, joka siloittaa ja pehmentää kaikki elämän takaiskut. Jos ei töissä mene niinkuin rinsessat ja rinssit haluaa, jos ei perheessä mene, niinkuin unelma, jos ei rahaakaan ole, eikä olekaan rokkitähti, malli, missi, influensseri, niin silti pitää itse pärjätä. Omista asioista huolehtiminen on kuitenkin jokaisella samanlainen asia, ja täytyy hyväksyä omien valintojen tai kykyjen tuottama todellisuus. Aikuinen on se, joka kantaa vastuun ja huolehtii, ei niin, että lapset, naapurit, tai joku muu ne elämän vastoinkäymiset puskuroi ja siloittelee. Eikö nykyään osata enää kasvaa aikuiseksi ja kantaa sitä oman elämän vastuuta ja taakkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoo, että joku olisi huomannut HÄNEN ahdinkonsa vaikka itse sitä nimenomaan salaili ja sokerikuorrutti?

Korosti miten he osaavat elää oikein ja miten ihmisten tulisi pärjätä ilman yhteiskunnan turvaverkkoja 😶

Saipa kunnolla näpeilleen. Mutta ei tunnu henkisesti kasvaneen, vaan uhriutui.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta oikeasti totetunutta perhesurmaa olisi saatu estettyä, jos vanhempi olisi uskaltanut kertoa tuhoisista ajatuksistaan ilman pelkoa tuomitsemisesta ja lynkkaamisesta huonoksi vanhemmaksi?

Ajatus ja sillä 'leikkiminen' ei vielä tee kenestäkään murhaajaa, mutta on vahva merkki siitä, että ihminen on jaksamisensa äärirajoilla ja tarvitsee apua.

Tällainen tuomitseminen mitä tässä keskustelussa on ollut, on se syy miksi ihmiset eivät uskalla myöntää etteivät jaksa.

Joskus elämä on niin rankkaa ettei siitä tunnu olevan muuta reittiä kuin kuolema. Tällöin ihminen tarvitsee tukea ja kannattelua, empatiaa.

Lapset eivät ole mitään vanhempien omaisuutta. Suhtaudutko samalla empatialla, tuella ja kannattelulla, jos joku uhkaakin tappaa omiensa sijasta sinun lapsesi?

Nykyään on muodissa luulo, että asioista puhuminen auttaa + salamana parantaa ja poistaa kaikki ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoo, että joku olisi huomannut HÄNEN ahdinkonsa vaikka itse sitä nimenomaan salaili ja sokerikuorrutti?

Korosti miten he osaavat elää oikein ja miten ihmisten tulisi pärjätä ilman yhteiskunnan turvaverkkoja 😶

Nosti itsensä katteetta jalustalle, ylimielisenä dissasi ja haukkui kaikki muut ja tässä nyt sitten karu totuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta oikeasti totetunutta perhesurmaa olisi saatu estettyä, jos vanhempi olisi uskaltanut kertoa tuhoisista ajatuksistaan ilman pelkoa tuomitsemisesta ja lynkkaamisesta huonoksi vanhemmaksi?

Ajatus ja sillä 'leikkiminen' ei vielä tee kenestäkään murhaajaa, mutta on vahva merkki siitä, että ihminen on jaksamisensa äärirajoilla ja tarvitsee apua.

Tällainen tuomitseminen mitä tässä keskustelussa on ollut, on se syy miksi ihmiset eivät uskalla myöntää etteivät jaksa.

Joskus elämä on niin rankkaa ettei siitä tunnu olevan muuta reittiä kuin kuolema. Tällöin ihminen tarvitsee tukea ja kannattelua, empatiaa.

Lapset eivät ole mitään vanhempien omaisuutta. Suhtaudutko samalla empatialla, tuella ja kannattelulla, jos joku uhkaakin tappaa omiensa sijasta sinun lapsesi?

Tällaiset häiriintyneet hovihyysärit usein hyysäävät imelyyslässytyksin yksipuolisesti vain toista osapuolta.

Eikö teillä muilla tule äärimmäisissä tilanteissa koskaan mitään sairaita ajatuksia? Onhan esimerkiksi itsemurha yksi sellainen. Moni varmasti miettii sitä useinkin, mutta ei kuitenkaan toteuta. Toki jos haluaa tappaa vielä lapsensakin, ei näe mitään toivoa tässä maailmassa heillekään. Siinä on kai se hyvä ajatus että ei jätä heitä tänne kärsimään, mutta kyllä se on mieleltään sairaan ihmisen ajattelua ja siinä kohtaa tarvitsee jo heti apua.

Tietysti jos ei elämässä ole joutunut äärimmäisen stressin kouriin, voi olla vaikeaa samaistua tuollaisiin ajatuksiin. Minusta ihmiset ajattelevat aika paljonkin inhottavia ja ällöttäviä ajatuksia, mutta ne on kuitenkin vain ajatuksia. Huonossa jamassa olevalla ne saattavat muuttua teoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta oikeasti totetunutta perhesurmaa olisi saatu estettyä, jos vanhempi olisi uskaltanut kertoa tuhoisista ajatuksistaan ilman pelkoa tuomitsemisesta ja lynkkaamisesta huonoksi vanhemmaksi?

Ajatus ja sillä 'leikkiminen' ei vielä tee kenestäkään murhaajaa, mutta on vahva merkki siitä, että ihminen on jaksamisensa äärirajoilla ja tarvitsee apua.

Tällainen tuomitseminen mitä tässä keskustelussa on ollut, on se syy miksi ihmiset eivät uskalla myöntää etteivät jaksa.

Joskus elämä on niin rankkaa ettei siitä tunnu olevan muuta reittiä kuin kuolema. Tällöin ihminen tarvitsee tukea ja kannattelua, empatiaa.

Mutta onko oikeasti hyvä vanhempi, jos ei osaa ajatella lastensa parasta ja anna heitä pois sen sijaan että fantasioi heidän kohtalollaan? Jos lasten koko lapsuuden ajan he olivat täydellisiä, maailma ympärillä paska, niin ei ole tilaa kasvaa omaksi itsekseen.

Narsisti ei IKINÄ anna lapsia pois, koska he ovat vain hänen jatkeitaan. Ei edes kun he ovat aikuisia. Siksi hän näkee oikeudekseen myös tappaa heidät.