HS: Nina Mikkonen suunnitteli perheensä murhaamista
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008718376.html
Jotenkin hirvittää miten paljon ymmärrystä tuollaiselle löytyy kommenteissakin.
Olemmeko saavuttamassa pisteen, jossa yksilöllä ei ole enää mitään vastuuta itsestään?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh, niin, toisaalta hän ei sitten kuitenkaan tehnyt mitään. Mutta kyllä tuollainen julkinen puiminen on aika mautonta.
No tekihän. Törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelu on Suomessa rangaistava teko. Hänet pitäisi tuomita ehdottomaan vankeuteen.
Just joo. Jos hänelle tulee päähän ajatus että mitäpä jos tappaisi koko perheen niin siitä pitäisi sitten laittaa linnaan? Mitäpä jos sinulle tulee joku ajatus päähän? Linnaan vain.
Ajatus ja valmistelu ovat pikkuisen eri asioita.
Miksi haluat mur hata lapsesi? Eikö sinulle riitä itsesi tappaminen?
Vierailija kirjoitti:
Pojat varmaan on onnellisia äitinsä höpinöistä.
Tää, miettisi pikkaisen lapsiaan! En muista ovatko enää alaikäisiä mutta varmasti äitinsä avautumiset on jo ehtineet aiheuttaa paljon mielipahaa ja kiusallisia tilanteita.
Sinsänsä pidän hyvänä että jos on noin synkkiä ajatuksia ja suunnitelmia niin kertoo niistä jollekin joka voi puuttua ennen kuin mitään tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltähän lapsista tuntuu tällainen paljastus? 🤔 Viisainta olis ollut pitää mölyt mahassa tän asian suhteen.
Olisitko itse miettimättä ollenkaan tällaisia ajatuksia, jos sinulla olisi ollut vastaavanlainn tilanne? Olisiko sinustakin ollut ok, että sinun käsketään vain olla hiljaa, koska ajatuksesi eivät olekaan ruusunpunaisia ja ihania?
Tämän takia meillä juuri on helvetin åaljon mielenterveysongelmia, koska kaltaistesi mielestä näistä asioista ei saisi puhua ääneen.
Kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen. Miltä tuntuisi kuulla, että olet asunut ihmisen kanssa joka on suunnitellut tappavasi sinut? Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Rohkea ulostulo kipeän asian takia. Onneksi ei toteuttanut suunnitelmiaan. On selvää että kyseinen "kiiltokuvaperhe" joka he halusivat olla ja sen jälkeen totaalinen romahdus joka tasolla. Televisiossa esittivät olevansa puolijumalia ja tietävänsä että kotihoito on paras hoito lapsille. Uskon että tässä tapauksessa monilta ongelmilta olisi vältytty jos lapset olisivat olleet päiväkodissa (ongelmat olisi havaittu varhain) ja äiti käynyt töissä (talous vakaampaa) - olisi ollut perheen etu.
Tätä ei sovi unohtaa
Nina Mikkonen ja Jarkko Tontti - Ylen aamu-tv 17.1.2009 - YouTube
Katsoin tuon haastattelun ja oli ihan järkyttävää seurata ihan molempien tapaa keskustella! Ensin tämä Jarkko puhui jatkuvasti päälle ja oli hyvin alentavan oloinen, lopussa taas Nina. Typerää pauhausta molemmilta, vaikka kumpikaan ei ollut "oikeassa".
Kuitenkin kun mietitään mikä on oikein ja mikä väärin, niin pitäisi ymmärtää perheen kokonaisuus ja mikä on parasta juuri heille. Ei voida antaa ultimaattista vastausta joka sopii kaikille. Jossain kohtaa on silti menty pahasti jaksamisen kanssa metsään, jos perhesurma tulee mieleen hyvänä vaihtoehtona. Olisiko lasten päivähoito pelastanut tilannetta? Hankala sanoa. Heidän tilanteessaan juuri äidin jaksamiseen olisi jonkun täytynyt kiinnittää isosti huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ymmärrettävää, että haluaa pois ahdistavasta elämäntilanteesta. Siitä kai on ollut kysymys.
Eipä noita juttuja sellaiset ymmärrä, joitten elämä on ollut hyvällä tolalla.
Mikkosella oli monisairasmies omaishoidettavana, pienet lapset ja talous tiukilla. Se syö omaa jaksamista ja silloin tulee kaikenlaisia ajatuksia päähän.
Kokemusta on!
Ymmärrettävää kylläkin. Mutta olisi ollut hiljaa siitä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä nykyajan ihmisten hinkua avautua lehdissä ja kirjoissa ongelmistaan. Usein he perustelevat avautumistaan, että jos yksikin ongelmainen on saanut lohtua ja tullut autetuksi, niin juttu ei ole ollut turha. Ei ole kyse auttamisesta, vaan huomionhakuisuudesta ja kenties taloudellisesta tuotostakin, jos kirja myy.
Nämä ongelmaiset kuuluvat terapiaan ja / tai laitoshoitoon, eivät lehtien palstoille. Puhukoot terapeutilleen, läheisilleen ja ystävilleen, jos nämä jaksavat kuunnella, mutta ei toimittajille, jotka sitten muokkaavat juttua ties minkälaiseksi, ettei lukija tiedä, mikä on totta, ja mikä puuta heinää toimittajan kynästä. Jutusta kun pitää saada mahdollisimman vetävä, koskettava ja traaginen.
Nina tekee aivan oikein kun puhuu. Se saa ihmiset heräämään totuuteen siitä, että moni elämä ei ole sitä miltä näyttää. Lisäksi itsemurhia demonisoidaan aivan liikaa. Jos joku tappaa itsensä, kuolinsyy pyritään häivyttämään niin hyvin kuin mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä nykyajan ihmisten hinkua avautua lehdissä ja kirjoissa ongelmistaan. Usein he perustelevat avautumistaan, että jos yksikin ongelmainen on saanut lohtua ja tullut autetuksi, niin juttu ei ole ollut turha. Ei ole kyse auttamisesta, vaan huomionhakuisuudesta ja kenties taloudellisesta tuotostakin, jos kirja myy.
Nämä ongelmaiset kuuluvat terapiaan ja / tai laitoshoitoon, eivät lehtien palstoille. Puhukoot terapeutilleen, läheisilleen ja ystävilleen, jos nämä jaksavat kuunnella, mutta ei toimittajille, jotka sitten muokkaavat juttua ties minkälaiseksi, ettei lukija tiedä, mikä on totta, ja mikä puuta heinää toimittajan kynästä. Jutusta kun pitää saada mahdollisimman vetävä, koskettava ja traaginen.
Nina tekee aivan oikein kun puhuu. Se saa ihmiset heräämään totuuteen siitä, että moni elämä ei ole sitä miltä näyttää. Lisäksi itsemurhia demonisoidaan aivan liikaa. Jos joku tappaa itsensä, kuolinsyy pyritään häivyttämään niin hyvin kuin mahdollista.
Miksi sinä psykopaatti et tajua, että lasten mur haaminen ei ole mikään "itsemurha". Olet sairas paskiainen, ja toivon että tapat itsesi.
"Nyt hän avaa tapahtumaketjua, joka kuvaa Suomen epäonnistumista"
Eiköhän kaikki tapahtunut kuvaa enemmänkin vain epäonnistumistaan parinvalinnassa. Ja syytön hieno maa Suomi siihen on.
Tämähän on vanha juttu. Ihmettelinkin silloin aiemmin, että miten täällä ei ole keskustelua aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Miltähän lapsista tuntuu tällainen paljastus? 🤔 Viisainta olis ollut pitää mölyt mahassa tän asian suhteen.
Varmasti tuntuu kylmäävältä, sillä toteutuessaan olisivat kuolleita tällä hetkellä. Toivottavasti Mikkonen on jutellut lastensa kanssa nämä asiat läpi, ettei tarvitse lukea vain otsikoista.
Vierailija kirjoitti:
Rohkea nainen!
Onko myös mies rohkea, jos uhkaa tappaa lapsensa? Tai vaikka sinun lapsesi?
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on vanha juttu. Ihmettelinkin silloin aiemmin, että miten täällä ei ole keskustelua aiheesta.
Ei ehkä ollut sopiva narratiivi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä nykyajan ihmisten hinkua avautua lehdissä ja kirjoissa ongelmistaan. Usein he perustelevat avautumistaan, että jos yksikin ongelmainen on saanut lohtua ja tullut autetuksi, niin juttu ei ole ollut turha. Ei ole kyse auttamisesta, vaan huomionhakuisuudesta ja kenties taloudellisesta tuotostakin, jos kirja myy.
Nämä ongelmaiset kuuluvat terapiaan ja / tai laitoshoitoon, eivät lehtien palstoille. Puhukoot terapeutilleen, läheisilleen ja ystävilleen, jos nämä jaksavat kuunnella, mutta ei toimittajille, jotka sitten muokkaavat juttua ties minkälaiseksi, ettei lukija tiedä, mikä on totta, ja mikä puuta heinää toimittajan kynästä. Jutusta kun pitää saada mahdollisimman vetävä, koskettava ja traaginen.
Nina tekee aivan oikein kun puhuu. Se saa ihmiset heräämään totuuteen siitä, että moni elämä ei ole sitä miltä näyttää. Lisäksi itsemurhia demonisoidaan aivan liikaa. Jos joku tappaa itsensä, kuolinsyy pyritään häivyttämään niin hyvin kuin mahdollista.
Äiti siis itsemurhaa lapset. Ok.
Kun Nina Mikkonen nyt on valinnut, että kertoo kaiken, niin mistä hän haki apua tuohon ja minkälaista apua hän sai? Miten tilanne ratkesi?
Ihan kuin tuo nainen olisi täysi narsisti ja kerjäisi vain huomiota. Ehkä ajatus on joskus välähtänyt mielessä samaan tapaan kuin joku nyt saattaa harkita itsensä tappamista. Minusta Nina Mikkonen on vain yksinkertaisesti tyhmä, ei rohkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä nykyajan ihmisten hinkua avautua lehdissä ja kirjoissa ongelmistaan. Usein he perustelevat avautumistaan, että jos yksikin ongelmainen on saanut lohtua ja tullut autetuksi, niin juttu ei ole ollut turha. Ei ole kyse auttamisesta, vaan huomionhakuisuudesta ja kenties taloudellisesta tuotostakin, jos kirja myy.
Nämä ongelmaiset kuuluvat terapiaan ja / tai laitoshoitoon, eivät lehtien palstoille. Puhukoot terapeutilleen, läheisilleen ja ystävilleen, jos nämä jaksavat kuunnella, mutta ei toimittajille, jotka sitten muokkaavat juttua ties minkälaiseksi, ettei lukija tiedä, mikä on totta, ja mikä puuta heinää toimittajan kynästä. Jutusta kun pitää saada mahdollisimman vetävä, koskettava ja traaginen.
Nina tekee aivan oikein kun puhuu. Se saa ihmiset heräämään totuuteen siitä, että moni elämä ei ole sitä miltä näyttää. Lisäksi itsemurhia demonisoidaan aivan liikaa. Jos joku tappaa itsensä, kuolinsyy pyritään häivyttämään niin hyvin kuin mahdollista.
Eikös hän suunnitellut surmaavansa koko perheensä? Mikä itsemurha se olisi ollut toteutuessaan?
Normaali ihminen ei ajattele kenenkään tappamista, saati omien lastensa. Eikö ajattele mitä lapsistaan mahtaa tuntua, kun kuulevat äitinsä ajatuksista kavereiltaan tai lukevat lehdistä. Miten jonkun muun tappaminen edes auttaisi omaan oloon? Normaalimpaa olisi itsemurhan hautominen.
Toivottavasti media osoittaa selkärankaa ja jättää tällaisen epävakaan henkilön julkisuuden ulkopuolelle. Emme kaipaa yhtään mielisairauden tai narsismin herättämän murhanhimon ihannointia.
En ymmärrä tätä nykyajan ihmisten hinkua avautua lehdissä ja kirjoissa ongelmistaan. Usein he perustelevat avautumistaan, että jos yksikin ongelmainen on saanut lohtua ja tullut autetuksi, niin juttu ei ole ollut turha. Ei ole kyse auttamisesta, vaan huomionhakuisuudesta ja kenties taloudellisesta tuotostakin, jos kirja myy.
Nämä ongelmaiset kuuluvat terapiaan ja / tai laitoshoitoon, eivät lehtien palstoille. Puhukoot terapeutilleen, läheisilleen ja ystävilleen, jos nämä jaksavat kuunnella, mutta ei toimittajille, jotka sitten muokkaavat juttua ties minkälaiseksi, ettei lukija tiedä, mikä on totta, ja mikä puuta heinää toimittajan kynästä. Jutusta kun pitää saada mahdollisimman vetävä, koskettava ja traaginen.