Onko paikalla äitejä, joiden lapsi on ollut kotihoidossa esikouluun saakka?

Toki varmasti on luonteellakin merkitystä, mutta kyllä nuo päiväkodissa olleet lapset ovat vaan jollain tavalla paljon sosiaalisempia ja osaavat paremmin ryhmässä olla. Vahingosta viisastuneena nuoremman lapsen laitoinkin osapäiväisesti päiväkotiin 4-vuotiaana.

Ennen eskaria seurakunnan kerhossa ja sitten puolipäivä eskarissa. Kummmallakin sujunut koulun aloitus hyvin. Toinen lapsista ujompi ja rauhallisempi ja toinen vilkas. Vilkkaammalla ehkä vaikeampi tottua rauhalliseen työskentelyyn, mutta sekin tietysti luonnekysymys. Kavereissa paljon sellaisia, jotka olleet myös kotona, joten meidän alueella lapsemme eivät ole harvinaisuuksia.

menneet suoraan vasta kouluun. Lapset on pärjänneet koulussa todella hyvin, ovat rauhallisia, ja aikuisempia, ja hoitavat läksynsä kysymättä. Kavereita ei ole ollut paljoakaan, vain yhdellä useampia, alaluokilla, mutta yläasteella siitten paremmin. Pienemmät ovat ihmetelleet oppilaiden riehuntaa, ja hölötystä, ja pitäneet näin käyttäytyviä rasittavina. Joka luokkaan näitä ilmeisesti riittää. Kaikki menevät mielellään kouluun aamuisin, ja tästä olen iloinnut. Me ei olla mikään varakas perhe, sovittiin naimisiin mennessä, että lapset hoidetaan kotona, ja ne tulevat tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. En sano että tämä on paras ratkaisu olla kotona, mutta paljolta ollaan ilmeisesti säästytty, kun ei ole tarvinnut olla huolissaan oikeastaan mistään. Lapsia ei ole koskaan väkisin herätetty, ovat saaneet elää oman sisäisen kellonsa mukaan, ja tehdä rauhassa omia puuhiaan, ilman mitään kiirettä. Anna Wahlgrenin Lapsikirjaa olen lukenut satoja kertoja, ja siitä olen saanut apua, kun joku asia askarruttaa.

Kelpaanko vastaajaksi? Ois tosi omakohtaista kokemusta ;) Vastaan silti..



Eli kotihoidossa aina siihen asti kun eskariin " piti" mennä ja siellä olin sitten puolipäiväisesti, muistaakseni 3-4 tuntia. Kouluun sopeutuminen sujui hyvin kun samaa matkaa mentiin naapurin pojan, joka erittäin hyvä kaveri, kanssa. Muutoin koulussa oli vähän tylsää kun osasin jo lukea (opin 4v) eikä opettaja antanut extratehtäviä.. Enpä usko että mun kouluun sopeutumisella oli mitään eroa niihin lapsiin nähden jotka olivat jo " pienestä pitäen" olleet pk:ssa tai pph:lla.

Kerhossa pari kertaa viikossa, eskaria ei ole käynyt kukaan eikä käy seuraavatkaan. Hyvin on lähtenyt koulun käynti sujumaan.

" onko paikalla äitejä..." Muutettuamme pois kaupungista yksi lapsista oli kuuden vanha ja minä äitiyslomalla. Ajattelin isompaa esikouluun juuri ennen lain voimaan tuloa, mutta eihän maalla esikoulu ollut vielä käytännössä. Minulle tarjottiin kyllä mahdollisuutta, että lapseni olisi 5 tuntia päivässä ja maksaisin kokopäivämaksun. Mitä järkeä, itse kotona ja lapsesta menisi kallis maksu. Ei laitettu esikouluun, sitten kun koulu alkoi kaikki meni hyvin, kavereita löytyi. Sitten vauva tuli 6-vuotiaaksi (laki ei ollut vielä) ja hän oli ollut vain sisarusten kanssa kotona ja muutaman serkun käydessä vierailulla. Muita kavereita ei ollut, koska hoitopaikkaa ei tarvittu ja oli iso oma piha, ettei puistoonkaan tullut mentyä. Itse olin hoitovapaalla taas kun alkoi koulu hänelläkin ja ilman esikoulua. Kaikki meni hyvin, kaksi tosi hyvää kaveria löytyi eikä sopeutumisessa koulutyöhön ollut ongelmia. Nuorin lähenteli esikouluikää, vieläkään ei laki ollut, joten kuntamme ei järjestänyt. Lapsi oli kotihoidossa ja minä työssä pk:ssa, jossa oli 6-vuotiaita. Heillä oli jotakin esikouluasioita, mm. tuleva opettaja kävi viikottain pitämässä äidinkielen oppituntia. Siinä tutustuttiin kirjaimiin ja sanoihin. Kun sitten koulu alkoi tuli selville, että luokalla oli seitsemän lasta jotka eivat olleet käyneet esikoulua, muut olivat päivähoidon yhteydessä olleet. Nämä seitsemän kotihoitolasta saivat eri tehtäviä kuin toiset, sillä he osasivat jo lukea, kuka mitenkin, mutta heitä ei tarvinnut enää opettaa kuten isompaa joukkoa jotka olivat tutustuneet äidinkieleen edellisvuonna. Ei kaikkien tarvitse olla esikoulussa jos ei päivähoitoa tarvitse. Joillekin se on varman tarpeen ettei koulu tuo suuria yllätyksiä, mutta koulun voi aloittaa myös kotoa suoraan. Esikouluryhmät ovat suuria, joukossa on lapsia joka lähtöön, kuten koulussakin, mutta jos ei ole pakko niin on vapaa valinta laittaako sinne vai ei. Kyllä koulua ehtii vielä vuosia käymään. Varsinkin jos on loppuvuonna syntynyt lapsi, niin raskaaksi voi esikoulu käydä.

Oikein mallikkaasti kummallakin meni sekä eskari, että ykkösluokka. Eskarissa kävivät 3-4 päivänä viikossa. Kerhosta oli suurin osa luokkakavereista tuttuja ja jotkut naapurustosta ihan kavereita. Eskari on meillä tuossa koululla, joten siirtyminen eskarista ekalle kävi senkin puolesta helposti.



Meillä lapset osasivat lukea ja kirjoittaa ja myös melko paljon laskea jo eskariin mennessään, joten ei ollut siinäkään mitään vaikeuksia. Olemme aina harrastaneet monenlaista liikuntaa, askartelua, paljon lukemista ja lapset ovat aina osallistuneet kotitöihin ja eläinten hoitoon (siis lemmikkeinä koiria, kissa, kanoja, vuohia...), olivat siis tottuneet kaikenlaiseen touhuiluun, mutta myös rauhalliseen tekemiseen ja kuuntelemiseen. Tietysti vaikuttaa luonnekin, meillä kaikki lapset ovat suht´ rauhallisia ja kiinnostuneet lähes kaikesta.

Mikäs siinä sopeuduin kohtalaisesti, mutta muistan kyllä että ärsyttin kovasti, kun muilla oli jo tarhasta saatuja ystäviä pilvin pimein ja minä en tuntenut eskarissa ketään entuudestaan. Omat kaverini olivat joko 1-2v vanhempia tai sitten saman verran nuorempia. Eli heistä ei juuri iloa ollut eskarissa/koulussa, kun olimme eri luokilla ikiemme puolesta. En koskaan päässyt sitten ihan täysin esim oman koululuokkani tyttöjen " porukkaan" mukaan, koska he olivat tunteneet toisensa jo tarhasta asti.

kotona heidät on tähän asti hoidettu. Srk:n kerhossa ovat kyllä käyneet.

Mitään ongelmia ei ole ollut, vaan kaikki tullut palaute on ollut postitiivista.

Toinen lapsista on varautuneempi kavereiden kanssa, mutta kyseessä enemmän luonne-erot kuin kotihoito.



Lapset osaavat aivan varmasti kaikki eskarissa vaadittavat tiedot ja taidot.

En keksi yhtään syytä miksi heidät olisi pitänyt viedä hoitoon aikaisemmin, koska olen nuorempien sisarusten kanssa kotona.