Ketju asioista mistä tietää jo seurusteluaikana valitsevansa hyvän puolison

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso äitiä, näet tyttären.

Minun kaksi siskoani ovat enemmänkin kuin isämme luonteeltaan . Ulkonäössä ei ole meillä tytöillä muuta samaa äitiin verrattuna kuin kaikilla suht isot tissit . Hiukset , kasvonpiirteet , pituus , kaikki aivan erilaiset äitiin verrattuna.

Nyt ei ollutkaan kyse luonteesta, eikä ulkonäöstä. Lapset oppii esimerkistä ja huomiota kannattaa kiinnittää siihen "perhedynamiikkaan".

Jos joku asia tökkii jo parisuhteen alussa, niin tuo asia todennäköisesti tökkii tulevaisuudessa enemmän.

Jos sinua jo alussa ärsyttää miehen jatkuva myöhästely, niin todennäköisesti tuo asia ärsyttää myöhemmin vielä enemmän. Jos teillä on lapsi, niin saatat lapsen lisäksi joutua hoputtamaan myöhästelevää miestäsi.

Minä huomasin että tyttö ei pelannut mitään pelejä. Ei ollut prinsessa. Ei nokkiintumut pienistä eikä konstaillut. Sitten meillä oli yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Sitten seksi oli ongelmatonta. Kiinnostuksen kohteita ja keskustelun aiheita löytyi. Ja sitten vaan tykkäsin siitä deitti deitiltä enemmän. Sitten se jo muutti meille.

Vierailija kirjoitti:

Joku neuvoi, että pitää kysyä 'millainen lapsuus sinulla oli?'. Paljastuu pahimmat luurangot kaapissa.

Ihmisen ydin syntyy jo lapsuudessa. Jos tunnetaidot eivät pääse tuolloin kehittymään sitä on vaikea muuttaa myöhemmin. 

Ihminen ei ole lista ominaisuuksia. 

Erityisesti se teki vaikutuksen, että hän ei anna sosiaalisen paineen vaikuttaa toimintaansa vaan ajattelee itse.

Meillä on samanlaiset arvot, ja koska tiedän ettei häntä hävetä erottua laumasta, voin luottaa siihen että hän käyttäytyy arvojensa mukaisesti. 

Sitten oli yksi riitatilanne suhteen alkuvaiheessa, joka oli hänelle tosi tiukka paikka koska se toi mieleen vanhoja huonoja muistoja ja hän taantui teinin tasolle puolustaessaan käytöstään. Tämä on yleensä varoitusmerkki, mutta koska onnistuimme käsittelemään asian niin ettei se jäänyt vaivaamaan, luottamukseni lisääntyi siihen että pystymme samaan tarvittaessa uudelleenkin. Ja niin olemme pystyneetkin.

Emme enää riitele tuolla tavalla rajusti, koska kumpikin on oppinut luottamaan siihen että olemme pohjimmiltaan aina samalla puolella.

Menin naimisiin ensimmäisen tyttöystäväni kanssa yli 30-kymppisenä. Asuttiin yhdessä n. 5 vuotta jonka jälkeen vain yhtäkkiä lähti ja muutti pois. Ei olla missään tekemisissä oltu sen jälkeen, en oikein tiedä mitä nyt pitäisi tehdä.

Empaattinen, joustava mutta mielipiteissään selkeä.

Ei tee turhia ongelmia asioista ja ottaa muut hyvin huomioon. Toisaalta sanoo suoraan jos joku asia on hänelle todella tärkeä.

On ollut helppo elää hänen kanssaan jo 20 vuotta kun ei ole tarvinnut riidellä turhista. Jos hän sanoo selkeän mielipiteen jostain asiasta niin tietää että se on hänelle todella tärkeä ja silloin kannattaa ottaa hänen näkemyksensä tosissaan. Mutta jos sanoo asiasta että "ihan sama" niin tietää että se todellakin on hänelle ihan sama ja sitten voidaan tehdä miten vain. 

Hyvä valinta loppuiäksi kirjoitti:

Minä huomasin että tyttö ei pelannut mitään pelejä. Ei ollut prinsessa. Ei nokkiintumut pienistä eikä konstaillut. Sitten meillä oli yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Sitten seksi oli ongelmatonta. Kiinnostuksen kohteita ja keskustelun aiheita löytyi. Ja sitten vaan tykkäsin siitä deitti deitiltä enemmän. Sitten se jo muutti meille.

Tähän lisäisin myös sen miten hän kohtelee sinua muiden seurassa. Mieheni ei esim koskaan nolaa minua. Yllä puhuttiin perhedynamiikkasta ihmisestä näkee paljon miten hän käyttäytyy perheensä, ystävien, jne. seurassa.

Ja humalaisen suusta sen totuuden kuulee. :D 

Tämä on aika pieni asia, mutta tykkäsin miehessäni heti alusta alkaen siitä miten hän kohteli muita ihmisiä. Hän on kunnioittava, hermot pysyy kasassa vaikka joku toinen käyttäytyisi huonosti ja hän on asiakaspalvelijoille kohtelias.

Kun erimielisyyksiä syntyy niin ne osataan hoitaa keskustelemalla eikä lähdetä huutoraivoamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kummilapsia joita otin mukaan reissuillemme. Siitä näki että osaako ja tykkääkö olla lasten kanssa.

ihan paska testi. omat lapset ovat ihan eri asia kuin toisten räkäiset, huutavat riiviöt

Susta saa kyllä aika huonon alkuvaikutelman.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa katsoa, miten toinen kohtelee vieraita ihmisiä. Tyyliin kaupan kassaa, tarjoilijaa, kadulla tietä kysyvää jne. Tuosta näkee, miten suhtautuu muihin. Tärkeää on, että kohtelee hyvin myös vieraita ihmisiä, eikä vain läheisiä.

Tämähän se on klassikko, eli miten kohtelee tarjoilijaa, lapsia ja eläimiä.

Tiesin siinä vaiheessa, kun sairastuin pahasti ekan puolen vuoden aikana ja olin useamman viikon huonossa kunnossa ja vielä useamman kuukauden puolikuntoinen. Kumppani oli aluksi järkyttynyt, mutta siitä toettuaan alkoi oma-aloitteisesti järjestää asioita niin, että minun olisi hyvä kotiutua, ja auttoi koko tuon ajan pyyteettömästi ja valittamatta. Paljon enempää ei voi kumppanilta enää pyytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso äitiä, näet tyttären.

Minun kaksi siskoani ovat enemmänkin kuin isämme luonteeltaan . Ulkonäössä ei ole meillä tytöillä muuta samaa äitiin verrattuna kuin kaikilla suht isot tissit . Hiukset , kasvonpiirteet , pituus , kaikki aivan erilaiset äitiin verrattuna.

Aika monella tyttärellä on isommat tissit kuin isällään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kummilapsia joita otin mukaan reissuillemme. Siitä näki että osaako ja tykkääkö olla lasten kanssa.

ihan paska testi. omat lapset ovat ihan eri asia kuin toisten räkäiset, huutavat riiviöt

Se, että ihminen suhtautuu toisten lapsiin räkäisinä, huutavina riiviöinä kertoo jo aika paljon kyseisestä henkilöstä. Ja vaikka ne lapset olisivatkin huonokäytöksisiä niin paljon kertoo miten se mies suhtautuu huonoon käytökseen. Rupeaako hän huutamaan itsekin lapsille vai osaako hän ystävällisesti, mutta tiukasti kertoa miksi kyseinen käytös ei ole suvaittavaa.

Miten suhtautuu ongelmatilanteisiin, onko ratkaisukeskeinen vai valittaako vaan ja syyttää muita.

Hyväksyy jos lihon.

Tämä on vanhanaikainen mielipide, mutta kertoo jotakin ihmisestä, miten tulee toimeen mahdollisten tulevien appivanhempien kanssa. Onko heti alussa kränää ja viileyttä?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vanhanaikainen mielipide, mutta kertoo jotakin ihmisestä, miten tulee toimeen mahdollisten tulevien appivanhempien kanssa. Onko heti alussa kränää ja viileyttä?

Mitä jos ne ovat ne appivanhemmat, jotka suhtautuvat kumppaniehdokkaaseen kränäillen ja viileästi?

Täällä on todella hyviä vinkkejä, kuten tuo miten toinen kohtelee asiakaspalvelijoita jne. 

Lisään, että tarkkailkaa miten toinen suhtautuu vastoinkäymisiin (oli ne pieniä tai isoja). Ja pidemmällä seurustellessa, miten toinen hoitaa konfliktitilanteet. Jos toinen saa herkästi kiukunpuuskia, niin hän saattaa saada herkästi isommissa tilanteissa hallitsemattomia raivokohtauksia. Jos hän jo pienessä turhautumisessa purkaa turhautumistaan fyysisesti (paiskomalla ovia jne) saattaa se enteillä sitä että isommassa tunnekuohussa lentää esineet tai äärimmillään ihmiset. Jos hän korottaa ääntään ärtyessään, niin suuttuessaan hän saattaa jo huutaa naama punaisena.